Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen vaatii Suomea irtisanomaan Venäjän kanssa vuonna 1992 solmitun naapuruussopimuksen. Antikaisen mukaan päätös pitäisi tehdä viimeistään ennen 11.7.2026 päättyvää määräaikaa, jotta Suomi ei sitoudu sopimukseen automaattisesti uudelle kaudelle.
Asia nousi esiin tilanteessa, jossa Suomen ja Venäjän välinen turvallisuuspoliittinen asetelma on muuttunut perusteellisesti. Antikaisen mukaan sopimuksen jatkuminen ilman erillistä irtisanomista tarkoittaisi sitä, että sopimus olisi voimassa vuoteen 2032 asti. Seuraava mahdollinen irtisanomisajankohta avautuisi vasta vuonna 2031.
Taustalla vanha sopimus
Vuonna 1992 solmittu naapuruussopimus syntyi aikana, jolloin Euroopan turvallisuustilanne näytti hyvin erilaiselta kuin nyt. Sopimuksen ideana oli vahvistaa naapurimaiden suhteita ja luoda puitteet rauhanomaiselle yhteistyölle. Nyt keskustelu on kuitenkin muuttunut, kun Venäjän toiminta on herättänyt huolta laajasti Euroopassa.
Antikaisen mukaan Suomi ei voi nojata vanhaan sopimuspohjaan, jos sen turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ratkaisevasti. Hänen mukaansa asiassa ei ole kyse vain muodollisesta asiakirjasta, vaan siitä, millaista viestiä Suomi lähettää omasta linjastaan tulevina vuosina.
Keskustelu sopimuksen kohtalosta liittyy myös laajempaan pohdintaan siitä, miten Suomi suhtautuu Venäjään pitkällä aikavälillä. Kysymys ei ole pelkästään juridinen, vaan samalla poliittinen ja symbolinen. Näkemykset jakautuvat yleensä sen mukaan, painotetaanko jatkuvuutta, varautumista vai uuden aikakauden vaatimaa selkeää irtiottoa.
Määräaika lähestyy
Antikaisen mukaan ratkaisu on tehtävä ajoissa, koska sopimuksessa on määräaikaan sidottu irtisanomismahdollisuus. Jos Suomi ei toimi 11.7.2026 mennessä, sopimus jatkuu automaattisesti seuraavalle kuuden vuoden jaksolle. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että uusi tarkastelukohta siirtyisi jälleen usean vuoden päähän.
Juuri määräajan vuoksi asia on noussut nyt ajankohtaiseksi. Kun sopimusikkuna sulkeutuu, poliittinen liikkumatila kapenee pitkäksi aikaa. Antikainen painottaa, että päätöstä ei kannata jättää viime hetkeen, vaan siitä tulisi käydä avointa keskustelua hyvissä ajoin.
Keskustelu aikataulusta on merkityksellinen myös siksi, että ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut vaativat usein pitkää valmistelua. Tällaiset päätökset eivät synny hetkessä, vaan edellyttävät hallinnollista valmistelua, poliittista tahtoa ja kansallista keskustelua.
Uusi turvallisuusympäristö
Venäjän toiminta on mullistanut Euroopan turvallisuusajattelua viime vuosina. Suomen näkökulmasta tilanne on korostanut varautumisen, puolustuskyvyn ja kansainvälisten liittosuhteiden merkitystä. Monissa puheenvuoroissa onkin korostettu, että vanhat oletukset naapuriyhteistyöstä eivät enää sellaisenaan päde.
Antikaisen esiin nostama sopimus liittyy juuri tähän laajempaan muutokseen. Jos ympäristö on muuttunut, myös sopimuspohjia arvioidaan uudelleen. Tällöin keskeinen kysymys on, palveleeko vanha järjestely enää Suomen nykyisiä etuja vai onko se jäänyt ajan jalkoihin.
Suomalaisessa keskustelussa painottuvat usein sekä turvallisuus että ennakoitavuus. Siksi juridiset sopimukset herättävät tavallista enemmän huomiota, kun ne liittyvät naapurimaahan, jonka kanssa suhteet ovat jännittyneet. Moni seuraa siksi tarkasti, miten valtioneuvosto ja eduskunta mahdollisesti ottavat asian käsittelyyn.
Poliittinen viesti
Antikaisen vaatimus on myös poliittinen viesti. Irtisanominen merkitsisi hänen näkemyksensä mukaan selkeää linjavalintaa, jossa Suomi ei jäisi kiinni vanhaan sopimukseen tilanteessa, jossa Venäjän kanssa tehtävä yhteistyö on käytännössä muuttunut hyvin rajalliseksi. Samalla se kertoisi siitä, että Suomi haluaa määritellä suhteensa itäiseen naapuriinsa omista lähtökohdistaan käsin.
Poliittisesti kyse on herkästä aiheesta. Osa korostaa sitä, että sopimuksilla on merkitystä myös kriisiaikoina, koska ne tarjoavat raameja ja ennustettavuutta. Toiset taas katsovat, ettei velvoitteisiin pidä jäädä kiinni, jos niiden alkuperäinen tarkoitus ei enää vastaa todellisuutta.
Antikaisen kannanotto voi lisätä painetta keskusteluun, jossa Suomen Venäjä-linjaa tarkastellaan kokonaisuutena. Siinä punnitaan sekä turvallisuutta että diplomaattista harkintaa, mutta myös sitä, millä tavoin Suomi haluaa asemoitua muuttuneessa Euroopassa.
Mitä irtisanominen tarkoittaisi
Irtisanominen ei yksinään muuttaisi kaikkea Suomen ja Venäjän välisessä suhteessa, mutta se olisi merkittävä muodollinen päätös. Käytännössä se viestisi, että Suomi ei halua ylläpitää vanhaa sopimusta vain sen vuoksi, että se on olemassa. Samalla se voisi avata tilaa laajemmalle arvioinnille muidenkin kahdenvälisten järjestelyjen osalta.
Julkisessa keskustelussa tällaiset päätökset saavat usein paljon huomiota, koska ne koskettavat ulkopolitiikan peruslinjaa. Moni kansalainen seuraa aihetta myös siksi, että Venäjään liittyvät turvallisuuskysymykset ovat nousseet arkipäiväiseksi puheenaiheeksi viime vuosina.
Tilanne korostaa samalla sitä, että Suomen ulkopolitiikka on jatkuvassa liikkeessä. Kun ympäristö muuttuu, myös vanhoja sopimuksia ja menettelytapoja joudutaan arvioimaan uudelleen. Juuri siksi keskusteluista tulee usein pitkäkestoisia ja moniulotteisia.
Katse tulevaan
Antikaisen avaama keskustelu ei koske vain yhtä sopimusta, vaan laajemmin sitä, miten Suomi varautuu tuleviin vuosikymmeniin. Päätökset, joita tehdään nyt, voivat sitoa maata pitkälle eteenpäin. Siksi aikataululla ja harkinnalla on tässä tapauksessa tavallista suurempi merkitys.
Jos aihe etenee poliittiseen käsittelyyn, ratkaisu voi nousta osaksi laajempaa turvallisuuspoliittista arviointia. Silloin puntaroidaan sekä juridisia ehtoja että sitä, mikä on Suomen edun mukaista muuttuneessa tilanteessa. Keskustelua seurataan varmasti tarkasti myös esimerkiksi Suomalaiset Vaalit-sivustolla, jossa turvallisuus- ja ulkopolitiikan käänteet kiinnostavat laajasti.
Ajankohtaisista aiheista kerrotaan lisää myös uutisosiossa, jossa seurataan päätöksiä ja poliittisia avauksia niiden tapahtuessa. Naapuruussopimuksen kohtalo on yksi niistä kysymyksistä, joilla voi olla pidempiaikaisia vaikutuksia Suomen linjaan Venäjää kohtaan.
Keskeiset kohdat
- Antikainen vaatii Suomen irtisanovan vuonna 1992 solmitun naapuruussopimuksen.
- Määräaika irtisanomiselle päättyy 11.7.2026.
- Jos irtisanomista ei tehdä ajoissa, sopimus jatkuu automaattisesti vuoteen 2032.
- Seuraava irtisanomisikkuna avautuisi vasta vuonna 2031.
- Keskustelu liittyy Suomen muuttuneeseen turvallisuuspoliittiseen ympäristöön.
Kokonaisuutena kyse on kysymyksestä, joka yhdistää ulkopolitiikan, turvallisuuden ja symboliikan. Vaikka sopimus on vanha, sen kohtalo voi vaikuttaa siihen, millaisena Suomi nähdään omassa naapurustossaan tulevina vuosina.
Lähteet
Kuvatiedot
Alkuperäinen kuva: https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2026/04/IMG_2813-scaled-e1777019759124.jpeg
Kuvan teksti: Ruotsin sotilastiedustelun päällikkö Venäjän tilanteesta ja Suomen naapuruussopimuskeskustelusta.
Kuvan lähde: Suomen Uutiset.
