Susihavainnot keskellä asuinalueita ovat saaneet ihmiset pelkäämään henkensä edestä, ja nyt poliitikko vaatii radikaaleja muutoksia petopolitiikkaan tilanteen korjaamiseksi. Kansanedustaja Piritta Rantanen (sd.) on iskenyt kovaa pöytään tuoreessa ulostulossaan ja vaatii, että nyt on löydettävä pikaisesti tasapaino ihmisten, kotieläinten ja petojen yhteiseloon. Tämän hetken tilanne on Rantasen mukaan sietämätön, sillä kansalaisten turvallisuuden tunne on romahtanut, mikä on johtanut jopa vaaralliseen omankädenoikeuteen. Petojen hallitsematon liikehdintä ja siitä aiheutuvat vahingot ovat luoneet alueille syvää epäluottamusta viranomaisia kohtaan.

Susia päiväkodin lähellä – Arjen turva murenee

Rantanen, joka toimii maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, nostaa esiin erityisen dramaattisia esimerkkejä, jotka todistavat tilanteen vakavuudesta. Hän kertoo suoraan Jämsästä, jossa susihavainto tehtiin jopa keskellä päivää aivan päiväkodin lähettyvillä. Tällaiset tapaukset eivät ole enää pelkkää kaupunkilegendaa, vaan ne ovat raakaa ja pelottavaa arkea. Sudet ovat myös hyökänneet suoraan pihapiirissä laiduntaneiden hevosten ja ihmisten koirien kimppuun, mikä osoittaa petojen pelottomuuden ja suuren riskin.

Tällaiset hyökkäykset ja havainnot heikentävät ymmärrettävästi ihmisten arjen turvallisuuden tunnetta ja aiheuttavat asukkaissa jatkuvaa, syvää pelkoa. Ihmiset eivät enää uskalla liikkua vapaasti omalla kotiseudullaan, ja lasten koulumatkoista on tullut vanhemmille stressin ja huolen lähde. Kansanedustaja Rantanen korostaa, että kenenkään ei kuulu pelätä lemmikkinsä, elinkeinonsa tai edes oman lapsensa koulumatkan puolesta. Hän näkee nykyisen tilanteen suoraan seurauksena pitkään jatkuneesta epäselvästä tilanteesta, jossa petojen aiheuttamiin vahinkoihin ei ole pystytty puuttumaan riittävän tehokkaasti.

Viha ja salakaatojen synkkä varjo

Kyvyttömyys puuttua riittävällä tavalla petojen aiheuttamiin huoliin ja vaaratilanteisiin on synnyttänyt alueilla voimakasta ja tarpeetonta petovihaa. Kansanedustaja Rantanen varoittaa, että tämä tunnekuohu kumpuaa usein kostonhimosta ja ylimielisyydestä toisia luontokappaleita kohtaan, mikä on johtanut suoraan laittomaan salametsästykseen ja omankädenoikeuden käyttöön. Laiton toiminta on vakava rikos, joka ei ratkaise ongelmaa, vaan päinvastoin, se heikentää entisestään luottamusta viranomaisiin ja virallisiin menettelytapoihin.

Rantanen vetoaa voimakkaasti siihen, että nyt tarvitaan ennen kaikkea luottamuksen palauttamista alueille, mutta myös metsästäjien ja viranomaisten välille. Vain avoimella ja toimivalla yhteistyöllä voidaan löytää ratkaisuja, jotka ovat sekä lainmukaisia että tehokkaita. Salametsästys on ilmiö, joka osoittaa, kuinka syvälle turhautuminen ja epätoivo ovat ehtineet juurtua. Ihmiset eivät enää usko virallisten kanavien toimivuuteen, mikä on vakava uhka oikeusvaltiolle.

Budjetti tukee hallittua susikantaa

SDP on linjannut tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan, että petopolitiikkaan on saatava vihdoin uusi ja toimiva suunta. Ratkaisuna Rantanen näkee suden kannanhoidollisen kiintiömetsästyksen mahdollistamisen jo vuoden 2026 alusta alkaen. Asia on kiireellinen, sillä Eduskunnassa on tänään tiistaina käyty lähetekeskustelu metsästyslain muuttamisesta juuri tähän suuntaan. Tämä metsästysmuoto ei ole tarkoitettu kannan tuhoamiseen, vaan sen tarkoituksena on hallita kantaa ja ohjata petojen käyttäytymistä niin, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai vahinkoa kotieläimille.

Rantanen korostaa, että metsästyksen on toteuduttava suunnitelmallisesti ja nimenomaan kannanhoidollisena. Tärkeintä on, että lupakäytännön on joustettava nopeasti vahinko- ja turvallisuustilanteen mukaan. Jos susi liikkuu toistuvasti asutuksen lähellä tai aiheuttaa vahinkoa, tulee viranomaisten kynnys myöntää kaatolupa olla matala. Vain tällä tavalla voidaan ihmisille palauttaa turvallisuudentunne ja luottamus siihen, että viranomaiset todella pystyvät suojelemaan heitä.

Kaksi kovaa tavoitetta yhdistyvät

Kansanedustaja Rantasen mukaan järkevällä petopolitiikalla voidaan saavuttaa kaksi tärkeää tavoitetta samanaikaisesti. Ensinnäkin, pystytään ylläpitämään Suomen luontoon kuuluvan suden suotuisa suojelutaso, mikä on kansainvälisten sopimusten ja luonnon monimuotoisuuden kannalta ehdottoman tärkeää. Susi kuuluu Suomen luontoon, ja sen asemaa on suojeltava, mutta ei ihmisten turvallisuuden kustannuksella.

Toiseksi, ja tämä on Rantasen mielestä jopa tärkeämpää, pystytään palauttamaan ihmisille turvallisuudentunne ja luottamus siihen, että valtio kantaa vastuunsa kansalaisistaan. Kun ihmiset kokevat, että heidän huoliinsa reagoidaan ja vaarallisiin tilanteisiin puututaan, petoviha vähenee ja laiton toiminta menettää merkityksensä. Luontokappaleiden ja ihmisten yhteiselo on mahdollista, kunhan pelisäännöt ovat selkeät ja toimet johdonmukaisia. Petopolitiikan on nyt muututtava kriisinhallinnasta ennakoivaksi ja luottamusta rakentavaksi toiminnaksi.

SDP:n avainkohdat petopolitiikassa

SDP:n vaihtoehtobudjetti ja Rantasen vaatimukset keskittyvät luottamuksen ja turvallisuuden palauttamiseen seuraavin keinoin:

• Kannanhoidollinen kiintiömetsästys: Salliitetaan suden hallittu metsästys kannan säätelyyn ja käyttäytymisen ohjaamiseen.
• Lupakäytännön joustavuus: Lupien myöntämisen kynnystä lasketaan nopeasti vahinko- ja turvallisuustilanteen niin vaatiessa.
• Epäluottamuksen poistaminen: Vahvistetaan viranomaisten ja metsästäjien välistä yhteistyötä luottamuksen palauttamiseksi alueilla.
• Salametsästyksen torjunta: Poistetaan perusteet omankädenoikeudelle tehokkaalla ja ennakoivalla petopolitiikalla.
• Turvallisuudentunteen palauttaminen: Taataan ihmisille oikeus liikkua vapaasti ja ilman pelkoa omalla asuinalueellaan.

Skandaali: Kuka vastaa susien hyökkäyksistä?

On täysin käsittämätöntä, että Suomessa joudutaan pelkäämään susia keskellä asutusta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Piritta Rantasen vaatimukset ovat herättäneet ansaittua huomiota, ja hallituksen on nyt aika vastata. Kuka kantaa vastuun, jos susi hyökkää lapsen kimppuun koulumatkalla tai tuhoaa perheen elinkeinon? Kansalaiset odottavat nyt tekoja, eivät enää tyhjiä lupauksia.