Suomen lastensuojelukentällä on jälleen noussut voimakas keskustelu siitä, millä tavalla huostaanottoja ja kiireellisiä sijoituksia tulisi hoitaa. SDP:n kansanedustaja Timo Suhosen mukaan nykyisessä järjestelmässä on liikaa laitoshoitoa ja liian vähän perhehoitoa, vaikka perhehoidolla on monia sekä inhimillisiä että taloudellisia etuja. Suhonen painottaa, että läheissijoituksen on oltava ensisijainen vaihtoehto, kun lapsi joutuu huostaanotettavaksi tai kiireellisesti sijoitettavaksi.
Tänään tiistaina 10.2.2026 julkaistussa tiedotteessa Suhonen kommentoi Perhehoitoliitto ry:n esiin tuomia huolia sijaishuollon laitospainotteisuudesta Suomessa verrattuna Ruotsiin ja Norjaan. Tiedotteen mukaan Suomessa lastensuojelun sijaishuollon laitos- ja perhehoidon kokonaiskustannukset ovat kasvaneet jopa 75 prosenttia viimeisen vuosikymmenen aikana, ja vuonna 2024 ne nousivat jo 1,2 miljardiin euroon.
Suhonen ei jätä puheitaan vain numeroiden tarkasteluun, vaan sitoo oman kokemuksensa lastensuojelun arkeen. Hän kertoo itsensä olleen 9-vuotiaana huostaanotettu, ja tämä kokemus on antanut hänelle vahvan näkemyksen siitä, miten tärkeää oikea huostaanottopäätös on lapsen tulevaisuuden kannalta.
Läheissijoitus ensisijaiseksi
Suomen lastensuojelulaki edellyttää, että ennen lapsen sijoittamista laitoshoitoon tai sijaisperheeseen tulee selvittää myös mahdollisuus sijoittaa lapsi hänen omien läheistensä, kuten isovanhempiensa tai muiden sukulaistensa luokse. Tällainen läheissijoitus voi tarjota lapselle mahdollisuuden elää mahdollisimman tavallista arkea turvallisessa ympäristössä.
Suhosen julkilausuman ytimessä on ajatus siitä, että läheissijoitus tulisi tehdä ensisijaisesti silloin, kun lapsi tarvitsee huostaanottoa tai kiireellistä sijoitusta. Tämän vaihtoehdon etuna on se, että lapsi pysyy osana tuttua ihmissuhdeverkostoa, mikä voi merkittävästi tukea hänen psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan.
Suhonen muistuttaa myös, että vaikka laitoshoidolla on paikkansa silloin, kun se on lapsen edun mukaista, se ei saisi olla automaattinen vaihtoehto. Hän viittaa siihen, että Perhehoitoliitto ry:n mukaan perhehoito olisi edullisempi ja inhimillisempi tapa järjestää lapsen asuminen kodin ulkopuolella, ja että perhehoidon osuuden kasvattaminen voisi pienentää sijaishuollon kustannuksia selvästi.
Lastensuojelun tilanne Suomessa
Lastensuojelun sijaishuolto tarkoittaa sitä vaihetta, kun lapsi joko huostaanotettuna tai kiireellisesti sijoitettuna asuu kodin ulkopuolella. Tämä voidaan järjestää joko perhehoidossa sijaisperheessä tai laitoshoidossa lastensuojelulaitoksessa, riippuen lapsen tarpeista ja olosuhteista.
Perhehoidossa lapsi saa yksilöllistä tukea, voi ylläpitää suhteitaan vanhempiinsa ja läheisiinsä sekä elää arkea, joka muistuttaa mahdollisimman paljon normaalia perhe-elämää. Tässä on yksi keskeinen ero suhteessa laitoshoitoon, jossa lapsi asuu ryhmässä muiden kanssa ja jossa korostuu enemmän ammatillinen hoito kuin perhe-elämään kiinnittyminen.
Laitoshoidolla on paikkansa silloin, kun lapsen tarpeet ovat erityisen haastavia tai silloin, kun perhehoitoa ei pystytä järjestämään lapsen edun mukaisesti. Tällaista huostaanottoa ja sijoitusta säätelevät tiukat lastensuojelulain pykälät, jotka pyrkivät ottamaan huomioon lapsen oikeudet ja turvallisen kasvuympäristön.
Taloudelliset ja inhimilliset näkökulmat
Suhosen mukaan perhehoidon osuuden nostaminen Suomessa ei ole ainoastaan inhimillinen asia vaan myös taloudellinen kysymys. Hänen mukaansa jos perhehoidon osuus voitaisiin kohottaa 60 prosenttiin ja laitoshoidon osuus laskemaan 33 prosenttiin, sijaishuollon kustannukset voisivat pienentyä arviolta 168 miljoonalla eurolla vuodessa.
Tämä laskelma perustuu Perhehoitoliiton selvitykseen, jonka mukaan perhehoito on laitoshoitoa edullisempaa. Samalla se voi antaa lapselle normaalia arkea ja kasvun tukea, jota laitoksissa ei voi aina toteuttaa. Tämä näkökulma on tärkeä sekä taloudellisessa että yhteiskunnallisessa keskustelussa, koska se korostaa investointia lasten tulevaisuuteen ja hyvinvointiin.
Omakohtainen näkökulma vaikuttaa
Suhonen on tuonut esiin myös henkilökohtaisen tarinansa huostaanotosta 9-vuotiaana. Hän kertoo, että huostaanotto tapahtui silloin isovanhemmille, mikä oli hänen kohdallaan merkittävä ja positiivinen kokemus. Tämä syventää hänen argumenttiaan siitä, miksi läheissijoitus voi olla lapselle paras ratkaisu silloin, kun suku ja läheiset voivat sitä tarjota.
Tämä kokemus onkin yksi syy siihen, miksi Suhonen painottaa sitä, että lastensuojelun tulisi toimia lapsen etu edellä ja ottaa huolellisesti huomioon kaikki lapsen läheiset sijoitusmahdollisuudet. Hän muistuttaa, että lapsen sukulaisia ei pidä ohittaa harkinnassa, kun arvioidaan sijaiskodin paikkaa ja vaihtoehtoja.
Vastaukset ja reaktiot
Suhtautuminen Suhosen esityksiin on herättänyt keskustelua eri tahoilla. Jotkut asiantuntijat ja järjestöt ovat tervetulleita lisäämään perhehoidon osuutta ja ottaneet Suhosen ehdotukset vakavasti osaksi laajempaa dialogia siitä, miten lastensuojelua tulisi kehittää. Toiset taas muistuttavat, että kaikissa tilanteissa laitoshoidolla on edelleen paikkansa ja että lapsen etu on aina ratkaiseva tekijä sijoitusmuotoa valittaessa.
Keskustelu jatkuu niin poliittisilla areenoilla kuin lastensuojelun ammattilaisten parissa. On selvää, että Suomen lastensuojelujärjestelmä kohtaa haasteita sekä rakenteellisella että taloudellisella tasolla, ja nämä kysymykset tulevat olemaan keskeisiä myös tulevissa päätöksissä ja kehittämistoimissa.
Listaus: kolme keskeistä näkemystä perhehoidosta vs. laitoshoidosta
- Perhehoito tukee lapsen arkea ja ihmissuhteita, mikä voi tarjota paremman psyykkisen ja emotionaalisen kasvualustan verrattuna laitoshoitoon.
- Taloudelliset säästöt voivat olla merkittäviä, jos perhehoidon osuutta lisätään ja laitoshoidon osuutta vähennetään.
- Laitoshoidolla on edelleen paikkansa silloin, kun lapsen erityistarpeet vaativat ammatillista tukea, jota perhehoidossa ei pystytä tarjoamaan.
Lähteet:
SDP tiedote 10.2.2026
Demokraatti.fi 10.2.2026
STM – Child welfare
Kuntaliitto – läheisverkostosijoitukset
THL – Perhehoito
THL – Lastensuojelulaitokset
