Suomen poliittinen keskustelu turvallisuudesta on jälleen kerran noussut otsikoihin, kun kokoomuksen kansanedustajat Heikki Autto ja sotatieteiden dosentti Jarno Limnell muistuttavat, ettei Suomi ole militarisoitumassa. Heidän mukaansa turvallisuudesta huolehtiminen perustuu puolustuksellisuuteen ja laajaan varautumiseen, ei sotilaalliseen voimankäyttöön tai aggressiivisiin ulottuvuuksiin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotteen mukaan julkisuudessa esiintyvät väitteet militarisoitumisesta eivät vastaa todellisuutta ja sekaannukset syntyvät usein siitä, että turvallisuuskeskustelua ymmärretään liian kapeasti.

Turvallisuuskeskusteluissa on viime aikoina noussut esiin monenlaisia näkemyksiä siitä, mitä Suomen turvallisuuspolitiikka tarkoittaa käytännössä. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Heikki Autto painottaa, että Suomi on rakentanut turvallisuuttaan vuosikymmeniä johdonmukaisesti puolustuksellisin periaattein. Tästä syystä Suomi ei ole militarisoitunut, vaan pikemminkin varautunut muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Auton mukaan turvallisuudesta huolehtiminen ei ole ylireagointia, vaan realismia, joka on välttämätöntä kansan ja yhteiskunnan suojelemiseksi.

Limnell puolestaan nostaa esiin kokonaisturvallisuuden ajatuksen, joka on suomalaisen turvallisuusajattelun ytimessä. Kokonaisturvallisuus tarkoittaa sitä, että turvallisuus ei rajoitu sotilaalliseen maanpuolustukseen, vaan kattaa myös huoltovarmuuden, kyberturvallisuuden, kriittisen infrastruktuurin suojaamisen, talouden kestävyyden sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyden. Näihin sisältyy myös kansalaisten arjen turvallisuus sekä toimintakyky kaikissa tilanteissa.

Autto ja Limnell haluavat tuoda keskusteluun näkökulman, jossa turvallisuus ymmärretään laajemmin kuin pelkästään asevoimien vahvistamisena. Limnellin mukaan avoin keskustelu, oikeusvaltion periaatteet ja koko yhteiskunnan osallistuminen ovat keskeisiä elementtejä turvallisuuden rakentamisessa. Turvallisuusajattelun tarkoitus ei hänen mukaansa ole korostaa voimankäyttöä, vaan turvata yhteiskunnan vapaus, vakaus ja kansalaisten arjen turvallisuus.

Turvallisuuskeskustelu Suomessa

Suomessa turvallisuuskeskustelu on viime vuosina elänyt voimakkaasti. Vuonna 2023 Suomi liittyi Natoon, mikä toi mukanaan uudenlaisia näkökulmia kansalliseen puolustukseen ja turvatakuisiin. Nato-jäsenyys ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti militarisoitumista, vaan pikemminkin liittoutumista, joka perustuu kollektiiviseen turvallisuuteen ja yhdessä toimimiseen liittolaisten kanssa. NATO-jäsenyys nostaa esiin myös sen, kuinka tärkeää on kehittää kykyä vastata hybriduhkiin ja kyberhyökkäyksiin, jotka eivät välttämättä ole perinteisiä sotilaallisia uhkia.

Yleisen turvallisuustilanteen arvioidaan muuttuneen pysyvästi viime vuosina, mikä johtuu muun muassa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja sen vaikutuksista Euroopan turvallisuusympäristöön. Muutokset eivät kuitenkaan tarkoita, että Suomi olisi siirtymässä kohti aggressiivista militarismia tai varautumista hyökkäyssodankäyntiin. Sen sijaan valtion tavoitteena on huolehtia kansalaisten turvallisuudesta ja varmistaa, että yhteiskunta kestää erilaisia kriisejä niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Lisäksi Suomessa käydään keskustelua siitä, miten puolustukseen liittyvät päätökset tehdään laajassa poliittisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Eduskunnassa ja hallituksessa turvallisuuspolitiikkaa tarkastellaan eri näkökulmista, ja tavoitteena on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus. Tämä tarkoittaa sitä, että päätökset liittyvät paitsi sotilaalliseen valmiuteen, myös laajempaan kansalliseen resilienssiin ja yhteiskunnan toimintakykyyn kriisin sattuessa.

Mitä varautuminen tarkoittaa käytännössä?

Varautuminen käsitetään usein väärin tai suppeasti. Sillä ei tarkoiteta vain lisääntyneitä sotilaallisia resursseja, vaan kokonaisvaltaista yhteiskunnallista toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään riskejä ja minimoimaan niiden vaikutukset. Kokonaisturvallisuus sisältää esimerkiksi seuraavia osa-alueita:

• Sotilaallinen puolustaminen: oma asevelvollisuus, ajantasaiset kalustoratkaisut ja Nato-yhteistyö sekä harjoitukset.
• Huoltovarmuus: kriittisten varastojen ylläpitäminen ja tuotantoketjujen turvaaminen, jotta kansalaisten perustoiminnot säilyvät häiriötilanteissa.
• Kyberturvallisuus: digitaalisten järjestelmien suojaaminen kyberhyökkäyksiltä ja tietomurroilta.
• Taloudellinen kestävyys: vakauden säilyttäminen taloudessa, jotta kriisit eivät johda paniikkiin tai vakaviin seurauksiin markkinoilla.
• Kriisinhallinta ja kansalaisyhteiskunta: kansalaisten tietoisuus ja valmius erilaisiin uhkiin sekä järjestöjen ja viranomaisten välinen yhteistyö.

Nämä toimet yhdessä muodostavat sen varautumisen ja turvallisuuden verkoston, jota Autto ja Limnell korostavat julkisessa keskustelussa. Turvallisuus ei siten ole vain sotilaallista valmiutta vaan laajaa yhteiskunnallista kyvykkyyttä, joita tarvitaan myös silloin, kun kohtaamme ei-sotilaallisia uhkia, kuten kyberhyökkäyksiä tai elintärkeän infrastruktuurin häiriöitä.

Väärinkäsitykset ja julkinen keskustelu

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä turvallisuudesta liittyy siihen, että varautuminen rinnastetaan automaattisesti militarismiin. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan ota huomioon kokonaisturvallisuuden laajuutta, jossa yhteiskunnan eri toimijat osallistuvat turvallisuuden ylläpitämiseen. On tärkeää erottaa toisistaan varautuminen ja militarisoituminen, koska ne kuvaavat hyvin erilaisia tavoitteita ja toimintaperiaatteita.

Lisäksi turvallisuuskeskustelu herättää tunteita ja poliittista debattia, koska se liittyy laajempiin kysymyksiin valtion roolista, kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä kansainvälisiin suhteisiin. On myös nähty, että eri poliittiset ryhmät painottavat turvallisuuskysymyksissä eri asioita, mikä voi johtaa erilaisten tulkintojen syntymiseen julkisuudessa.

Autto ja Limnell haluavatkin keskustelullaan luoda selkeyttä ja perustelua sille, miksi varautuminen ja laaja turvallisuusajattelu ovat vastuullisen politiikan ytimessä. Turvallisuustoimet eivät heidän mukaansa ole itseisarvo, vaan keino turvata suomalaisen yhteiskunnan perusarvot, kuten demokratia, vapaus ja kansalaisten hyvinvointi myös tulevaisuudessa.

Turvallisuus tänään

Suomen turvallisuusympäristö on monimutkainen ja siihen liittyy sekä perinteisiä että uusia uhkia. Vaikka sotilaallinen hyökkäys ei ole välittömästi todennäköinen, hybridivaikuttaminen, kyberhyökkäykset ja infrastruktuurin häiriöt ovat todellisia riskejä, joihin pitää varautua. Tässä kontekstissa kokonaisturvallisuus ja laaja varautuminen muodostavat perustan, jonka varaan Suomi rakentaa nykyistä turvallisuuspoliittista linjaansa.

Lisäksi kansainvälinen yhteistyö, esimerkiksi Nato-jäsenyys, ei tarkoita vain sotilaallista yhteyttä, vaan se tuo mukanaan myös yhteisiä harjoituksia, standardeja ja yhteistä strategista suunnittelua. Tämä yhteistyö tukee kansallista puolustusta ja kehittää Suomen kykyä toimia yhdessä liittolaisten kanssa erilaisissa tilanteissa.

Kokoomuksen linja nyt

Kokoomuksen kansanedustajat Autto ja Limnell ovat tuoneet esiin näkemyksensä selkeästi: Suomi ei militarisoidu, vaan se varautuu realistisesti ja vastuullisesti muuttuneisiin haasteisiin. He painottavat, että turvallisuus on paljon enemmän kuin asevoimien kapasiteetti tai joukkojen määrä. Se on laaja yhteiskunnallinen projekti, joka koskettaa kaikkia suomalaisia tavalla tai toisella.

Tämä linja heijastaa laajempaa kansallista konsensusta siitä, että turvallisuus on keskeinen osa Suomen yhteiskunnan kestävää kehitystä. Varautuminen ja kokonaisturvallisuus nähdään keinona turvata demokratiaa, hyvinvointia ja arjen turvallisuutta, ei merkkinä militarismin kasvusta tai hyökkäävästä politiikasta.

Käytännön tekoja turvallisuuden vahvistamiseksi

Nyt kun Suomi on Naton jäsen, varautuminen sisältää konkreettisia päätöksiä ja resursseja. Hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka vahvistavat puolustuskykyä ja ovat osa laajempaa turvallisuusstrategiaa. Näitä ovat esimerkiksi puolustusmateriaalihankinnat, joilla pyritään varmistamaan ajantasainen ja uskottava puolustus, sekä yhteistyö liittolaisten kanssa.

Lisäksi kokonaisturvallisuuden näkökulmasta päätöksiin sisältyvät myös toimet huoltovarmuuden, talouden kestävyyden ja yhteiskunnan resilienssin vahvistamiseksi. Tällä pyritään siihen, että Suomi voi vastata erilaisiin kriiseihin ilman, että arjen toiminnot vaarantuvat.

Turvallisuus ei ole itsestäänselvyys

Lopulta on hyvä muistaa, että turvallisuus ei ole koskaan täysin itsestäänselvyys. Yhteiskuntana meidän on jatkuvasti arvioitava ja kehittävä kykyämme varautua erilaisiin uhkiin ja riskeihin. Auton ja Limnellin mukaan vastuullinen turvallisuuspoliittinen ajattelu on yksi tapa varmistaa, että Suomi pysyy vakaana ja turvallisena maana myös tulevina vuosina.

Lista: Tekijöitä, jotka vaikuttavat Suomen turvallisuusajatteluun

• Kokonaisturvallisuus ja laaja varautuminen
• Nato-jäsenyys ja kansainvälinen yhteistyö
• Sotilaallisen puolustuksen kehittäminen
• Huoltovarmuus ja kriittinen infrastruktuuri
• Kyberturvallisuuden parantaminen
• Talouden kestävyys ja resilienssi
• Kansalaisten arjen turvallisuus
• Poliittinen ja oikeusvaltiollinen päätöksenteko