Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen on asettunut tukemaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) esitystä, jonka mukaan Suomen valtion tulisi virallisesti pyytää anteeksi saamelaisilta heidän kokemiaan historiallisia vääryyksiä. Tynkkynen tyrmää samalla voimakkaasti perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän lausunnot, joissa tämä suhtautui kylmäkiskoisesti ja vähätellen saamelaisten karuihin kokemuksiin Suomen historiassa. Tynkkynen korostaa, että anteeksipyynnön arvo mitataan sen vaikutuksella vääryyksiä kokeneisiin, ei poliittisella mielipiteellä.
Pääministeri Orpo oli esittänyt anteeksipyyntöä puheessaan, mikä on herättänyt laajaa keskustelua koko poliittisessa kentässä. Tynkkynen antaa Orpon esitykselle täyden tukensa, muistuttaen Suomen valitettavan pitkästä historiasta saamelaisten kaltoinkohtelussa. Hän painottaa, että saamelaislapsia on taannoin pakkosuomalaistettu erottamalla heidät perheistään ja kieltämällä heiltä saamen kielen käyttö kouluissa ja asuntoloissa. Tämä sulauttamispolitiikka (assimilaatio) on jättänyt syvät arvet saamelaisyhteisöön, ja siksi anteeksipyyntö on vain oikeus ja kohtuus.
Menneisyyden haavojen lääkitseminen
Tynkkynen arvioi virallisen anteeksipyynnön olevan erittäin merkityksellinen toimi, joka auttaisi kansakuntaa käsittelemään historian kipeitä pisteitä. Anteeksipyyntö olisi erityisen tärkeä vääryyksiä kokeneille saamelaisille ja heidän myöhemmille jälkeläisilleen, joille traumat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Maailmalta saatavat esimerkit osoittavat, että rehti anteeksipyyntö historiallisista vääryyksistä on todistetusti auttanut lääkitsemään vanhoja haavoja ja aloittamaan uuden, luottamukseen perustuvan suhteen.
Kansanedustaja korostaa, että kansakunnan on helpompi siirtyä eteenpäin ja rakentaa tulevaisuutta, kun se on ensin tehnyt avoimesti tiliä menneisyytensä kanssa. Saamelaisten kohtaama syrjintä ja heidän oikeuksiensa loukkaukset ovat olleet osa Suomen valtion toimintaa useiden vuosikymmenten ajan. Vaikka Suomessa ei ollut yhtä näkyvää ja aggressiivista sulauttamispolitiikkaa kuin Norjassa ja Ruotsissa, saamen kielen ja kulttuurin huomioimattomuus virallisissa yhteyksissä, erityisesti koululaitoksessa, oli passiivista mutta vahingollista syrjintää.
Mäkelän vähättely tyrmistyttää
Perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä riensi välittömästi vastustamaan pääministerin esitystä, kommentoiden Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei hän pidä anteeksipyynnön esittämistä ”hirveän merkityksellisenä”. Mäkelän lausunto on herättänyt laajaa paheksuntaa, ja Tynkkynen tyrmää sen perusteet jyrkästi. Tynkkynen huomauttaa, että poliittisen johtajan tulisi osoittaa myötäelämisen kykyä ja ymmärrystä ihmisten kärsimyksiä kohtaan.
Tynkkynen kommentoi suoraan, että anteeksipyynnön todellinen arvo punnitaan sillä, miten se auttaa vääryyksiä kokeneita saamelaisia – ei sillä, mitä Jani Mäkelä sattuu asiasta itse ajattelemaan. Hän moittii Mäkelän kylmäkiskoista suhtautumista saamelaisten karuihin kokemuksiin ja siihen, miten Suomen valtion toimet ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Virallinen anteeksipyyntö on symbolinen ele, jolla valtiovalta tunnustaa vastuunsa menneistä vääryyksistä ja osoittaa kunnioitusta alkuperäiskansaa kohtaan.
Totuuskomission työ luo pohjan
Anteeksipyynnön esittämisen lisäksi Tynkkynen muistuttaa, että saamelaisten aseman käytännön kohentaminen vaatii jatkuvia ja konkreettisia toimenpiteitä. Tässä työssä keskeisenä apuna toimii Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio, jonka loppuraportti luovutettiin valtioneuvostolle, saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle juuri edellisenä päivänä, 4. joulukuuta. Komission tehtävänä oli tunnistaa ja arvioida historiallista ja nykyistä syrjintää sekä oikeuksien loukkauksia.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomission raportti nostaa esiin lukuisia kehittämistarpeita saamelaisten aseman parantamiseksi Suomessa. Komission työ perustuu satoihin suullisiin ja kirjallisiin kertomuksiin, ja se tarjoaa laajan ja kipeän katsauksen valtion toiminnan vaikutuksista saamelaisyhteisöön. Tynkkynen vaatii, että näitä toimenpide-ehdotuksia ja suosituksia täytyy nyt lähteä viemään eteenpäin välittömästi ja tiiviissä yhteistyössä saamelaisten kanssa.
Komission raportti on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen sisältää juuri nämä toimenpide-ehdotukset. Näiden ehdotusten jatkokäsittely ja toteuttaminen on elintärkeää, jotta anteeksipyynnöstä tulee muutakin kuin pelkkä symbolinen ele. Suomen evankelis-luterilainen kirkko esitti virallisen anteeksipyynnön saamelaisille toukokuussa 2025, ja tämä oli historiallinen hetki, mutta Saamelaiskäräjät on todennut, että kirkon anteeksipyynnön jälkeen odotetaan myös konkreettisia toimia. Valtion anteeksipyynnön jälkeen odotukset toimenpiteiden suhteen tulevat olemaan vieläkin suuremmat.
Saamelaisten asema alkuperäiskansana on turvattu Suomen perustuslaissa, joka takaa heille oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Totuus- ja sovintoprosessin tavoitteena onkin nimenomaan vahvistaa saamelaisten oikeuksien toteutumista Suomessa. Prosessi pyrkii samalla lisäämään tietoisuutta saamelaisista Suomen alkuperäiskansana koko suomalaisen yhteiskunnan keskuudessa.
Totuuskomission esiin nostamia teemoja
Saamelaisten totuus- ja sovintokomission raportissa esiin nousseet keskeiset teemat, jotka vaativat jatkotoimenpiteitä:
- Kieli, identiteetti ja valta: Saamen kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden ja aseman vahvistaminen, sekä saamelaisten itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen.
- Kulttuuriperintö ja nykykulttuuri: Saamelaisen kulttuuriperinnön suojelu ja nykykulttuurin tukeminen, mukaan lukien maanomistus ja perinteiset elinkeinot.
- Saamelainen yhteiskunta ja hyvinvointi: Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kulttuurisensitiivisyyden varmistaminen, erityisesti henkisen ja psyykkisen tuen tarjoaminen.
- Perinteiset elinkeinot ja kulttuurit murroksessa: Poronhoidon, kalastuksen ja muiden perinteisten elinkeinojen harjoittamisedellytysten turvaaminen.
