Suomessa asumisen hinta ja epävakaus ovat nousseet hälyttävälle tasolle, mikä näkyy suoraan kasvavina häätölukuina ja lisääntyvänä inhimillisenä kärsimyksenä. Tilastot piirtävät synkän kuvan yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka koskettaa erityisesti pienituloisia ja haavoittuvassa asemassa olevia kansalaisia. Kansanedustaja Eveliina Heinäluoma (SDP) on nostanut esiin huolensa tilanteesta ja vaatii hallitukselta ripeitä, rakenteellisia korjausliikkeitä.

Ulosottolaitoksen karut tilastot vahvistavat huolenaiheet: asuntojen häädöt ovat olleet kasvussa jo neljättä vuotta peräkkäin. Pelkästään vuoden 2024 aikana toimitettiin yli 5 400 häätöä, mikä merkitsee peräti 11 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Luvut eivät ole pelkkiä numeroita, vaan ne edustavat tuhansia menetettyjä koteja, rikottuja elämiä ja syvenevää asunnottomuutta. Valtaosa näistä häädöistä juontuu yksinkertaisesta, mutta usein ylivoimaisesta syystä: maksamattomista vuokrista. Häätöjen taustalla kummittelevat yhä selvemmin pienituloisuus, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen niukkuus sekä viimeaikaiset leikkaukset sosiaaliturvaan, jotka ovat kaventaneet ihmisten taloudellisia marginaaleja äärimmilleen.

Nuoret miehet useimmin häätöuhan alla

Tilastollisesti häädöt keskittyvät erityisesti tiettyihin väestöryhmiin, mikä paljastaa yhteiskunnallisen tuen puutteita ja rakenteellisia heikkouksia. Valtaosa häädöistä kohdistuu yksin asuviin nuoriin miehiin, ja jopa noin puolet kaikista häädetyistä on alle 35-vuotiaita.

Tämä demografinen keskittyminen korostaa nuorten aikuisten vaikeaa asemaa asuntomarkkinoilla ja elämänhallinnan haasteita, joihin he eivät ole saaneet riittävää tukea. Lisäksi havaittu ilmiö on, että valtion tukemista vuokra-asunnoista, eli ARA-asunnoista, häädetään suhteellisesti enemmän kuin markkinaehtoisista vuokra-asunnoista. Tämä saattaa heijastella sitä, että ARA-asuntojen asukkailla on useammin taloudellisia tai sosiaalisia haasteita, mutta toisaalta se nostaa esiin kysymyksen siitä, onko yleishyödyllisillä vuokranantajilla riittävät keinot ja resurssit tukea asukkaitaan varhaisessa vaiheessa.

Asumisen turvaaminen on Heinäluoman mukaan ihmisoikeus, eikä kyse ole yksilön epäonnistumisesta silloin, kun yhä useampi menettää kotinsa vuokravelkojen, tukileikkausten tai liian kalliin asumisen seurauksena. ”Kyse on yhteiskunnan vastuusta,” hän painottaa. Heinäluoma kritisoi hallituksen päätöksiä, kuten asumistukileikkauksia ja valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon vähentämistä, jotka hänen mukaansa vain pahentavat entisestään tätä vakavaa tilannetta.

Rakenteelliset ongelmat asunnottomuuden taustalla

Asunnottomuus on pohjimmiltaan rakenteellinen ongelma, joka kumpuaa useiden yhteiskunnallisten tekijöiden risteymästä. Kohtuuhintaisten asuntojen riittämätön määrä, sosiaaliturvajärjestelmän muutokset – erityisesti asumistuen ja toimeentulotuen heikennykset – sekä sosiaalipalvelujen heikko saavutettavuus luovat alustan, jossa asunnon menettämisen riski kasvaa merkittävästi.

Elinkustannusten yleinen nousu, joka sisältää niin energian kuin ruuan hinnan kallistumisen, kaventaa pienituloisten perheiden ja yksinasuvien taloudellisia marginaaleja niin, että odottamaton vastoinkäyminen, kuten sairastuminen tai tulojen menetys, voi johtaa nopeasti vuokravelkoihin ja lopulta häätöön. Pitkäaikainen asunnottomuus on puolestaan usein kytköksissä päihde- ja mielenterveysongelmiin, joihin pääsy hoitoon on tehty liian vaikeaksi. Tässä kontekstissa Heinäluoma vaatii pitkäjänteistä kansallista ohjelmaa, jossa eri tukimuodot ja asuntotuotanto yhdistyvät saumattomasti.

Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja taloudellisesti järkevää

Ulosottolaitos on reagoinut kasvaviin häätölukuihin käynnistämällä häätöjen ennaltaehkäisyn pilottihankkeen, joka on osoittautunut lupaavaksi. Pilotti on käynnissä Jyväskylässä, Lahdessa ja Vantaalla, joissa häätöjen määrä on suhteessa väkilukuun ollut huomattava. Hankkeessa on tuotu yhteen kuntien sosiaalipalvelut, asumisneuvonta ja vuokranantajat tavoitteena löytää ja jakaa parhaaksi havaittuja käytäntöjä häätöjen estämiseksi varhaisella tuella ja tiiviillä yhteistyöllä.

Esimerkiksi Jyväskylässä ammattilaisille on luotu helppokäyttöinen ohjauslomake, joka auttaa tunnistamaan asiakkaan avun tarpeen ja ohjaamaan hänet oikean tuen piiriin mahdollisimman varhain. Tällainen varhainen puuttuminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua. ”Häätöjen ehkäisy ei ole pelkkää sosiaalipolitiikkaa, vaan taloudellisesti järkevää toimintaa,” Heinäluoma muistuttaa, vedoten siihen, että yhden häätöprosessin kokonaiskustannukset voivat nousta jopa yli 20 000 euroon. Nämä rahat voitaisiin käyttää paljon tehokkaammin ihmisten pitämiseen kodeissaan.

Tarvittavat keinot asumiskriisin ratkaisemiseksi

Asumisen kriisin ratkaiseminen edellyttää monitasoista ja koordinoitua toimintaa yhteiskunnan eri sektoreilta. Tarvitaan paitsi akuuttia apua, myös pitkän aikavälin strategioita, jotka puuttuvat ongelman rakenteellisiin syihin.

• Asumisneuvonnan resurssien vahvistaminen: Asumisneuvonnan saavutettavuutta on parannettava ja palveluja on tarjottava proaktiivisesti riskiryhmille jo ennen vuokravelkojen syntymistä.
• Kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen: Valtion tukeman ARA-vuokra-asuntotuotannon valtuuksia on nostettava merkittävästi kasvukeskuksissa, jotta pienituloisille ja erityisryhmille olisi tarjolla riittävästi vuokra-asuntoja.
• Sosiaaliturvan riittävyyden turvaaminen: Erityisesti perustoimeentulotuen ja asumistuen leikkaukset on peruttava tai korvattava, jotta ihmisten tulotaso riittää kohtuullisiin asumiskustannuksiin.
• Varhaisen puuttumisen mallien juurruttaminen: Häätöjen ennaltaehkäisyn pilotissa hyviksi todetut yhteistyömallit vuokranantajien, sosiaalipalvelujen ja ulosoton välillä on skaalattava valtakunnallisiksi toimintamalleiksi.

Asunnottomuuden poistamiseen tähtäävä työ on ollut Suomessa kansainvälisestikin tunnustettu menestystarina, mutta nykyinen kehityssuunta uhkaa romuttaa saavutetut edistysaskeleet. Kansanedustaja Heinäluoma ja monet asiantuntijat vaativat, että hallituksen on muutettava suuntaa ja asetettava ihmisarvoinen asuminen ja inhimillisyys talouspolitiikan edelle. Koti on jokaisen hyvän elämän perusta, ja sen menettämisen hintaa ei voi mitata pelkästään euroissa.