Kansanedustaja Mai Kivelän mukaan nykyinen oikeistohallitus vie Suomea suuntaan, joka on jyrkässä ristiriidassa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteiden kanssa; hän arvostelee erityisesti köyhyyden poistamiseen sekä ilmasto- ja ympäristökestävyyteen liittyvien päämäärien laiminlyöntiä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheessa Kivelä maalasi tänään eduskunnassa synkän kuvan Suomen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä kestävän kehityksen valossa. Kivelä korostaa, että hallituksen valitsema leikkauspolitiikka ja lyhytnäköinen luonnonvarojen käyttö rapauttavat suomalaista yhteiskuntamallia, joka on perustunut vahvoihin julkisiin palveluihin ja kattavaan sosiaaliturvaan. Tämä malli on aiemmin ollut maailmalla esimerkkinä tasa-arvon ja hyvinvoinnin tuottamisessa, mutta nyt sitä uhkaa romahdus.

Metsien hätätila ja hiilinielujen romahtaminen

Suomen metsät, jotka ovat perinteisesti olleet maamme tärkein hiilinielu, ovat kääntyneet päästölähteeksi ja näin heikentäneet merkittävästi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista. Kansanedustaja Kivelä alleviivaa, että tämä dramaattinen muutos johtuu liian voimakkaista hakkuista ja kestämättömästä metsienkäytöstä, mikä on todellinen uhka kansallisille ja EU-tason ilmasto- ja ympäristövelvoitteille. Hän tähdentää, ettei metsäteollisuuden tuottama arvonlisä ole tällä hetkellä sillä tasolla, millä sen pitäisi olla suhteessa kulutettuihin raaka-aineisiin, mikä kyseenalaistaa nykyisen metsäpolitiikan taloudellisenkin järkevyyden. Lisäksi Suomi kuluttaa materiaaleja asukasta kohti EU:n korkeimpia määriä, mikä indikoi kestämättömiä kulutus- ja tuotantotapoja, eikä kiertotalousasteemme ole kehittynyt riittävän nopeasti, jotta tätä ongelmaa voitaisiin tehokkaasti ratkaista. Kivelä muistuttaa, että suomalaisten luonnonvarojen huolimattoman käytön lisäksi Suomi aiheuttaa tuonnin kautta merkittäviä kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten ilmasto- ja kemikaalipäästöjä sekä luontokatoa, myös muualla maailmassa. Hän nostaa esiin, että näitä globaaleja vaikutuksia ei voi ohittaa, kun arvioidaan Suomen todellista panosta Agenda 2030 -tavoitteiden kokonaisvaltaisessa saavuttamisessa.

Sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät köyhyyttä ja eriarvoisuutta

Sosiaaliturvan taso Suomessa on ollut jo pitkään Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean toistuvien moitteiden kohteena, koska sitä pidetään liian alhaisena. Kivelä toteaa, että hallituksen jatkamat sosiaaliturvaleikkaukset ja indeksijäädytykset pahentavat entisestään tätä tilannetta ja sysäävät yhä useamman suomalaisen ahdinkoon. Hän huomauttaa, että leikkauspolitiikka lisää tutkitusti köyhyyttä, jopa siinä tapauksessa, että sille arvioidut työllisyysvaikutukset toteutuisivat täysimääräisesti. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat laskeneet, että hallituksen toimet voivat kasvattaa pienituloisten määrää kymmenillä tuhansilla, mukaan lukien tuhannet lapset, mikä on jyrkässä ristiriidassa Suomen kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten kanssa, kuten eurooppalaisen lapsitakuun ja Agenda 2030:n tavoite 1.

Kansanedustaja Kivelä nostaa esiin, että tuloköyhyyteen perustuva asunnottomuus on tehnyt paluun Suomeen hallituksen päätösten seurauksena, mikä on erityisen huolestuttavaa, koska Suomea on pidetty aiemmin asunnottomuuden torjunnan mallimaana maailmalla. Leikkausten myötä maksuhäiriöt, häädöt ja ulosotot ovat lisääntyneet, samalla kun leipäjonot ovat kasvaneet entisestään, mikä on konkreettinen osoitus eriarvoisuuden kasvusta ja sosiaalisten oikeuksien murenemisesta. Hän kritisoi hallitusta siitä, että se harjoittaa politiikkaa, jolla tietoisesti kasvatetaan eriarvoisuutta ja kasataan varallisuutta rikkaille, heikentäen samalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa ja elämänlaatua. Kivelä näkee tämän hallituksen johdonmukaisen politiikan pyrkimyksenä romuttaa suomalainen yhteiskuntamalli, jonka menestys on perustunut vahvojen julkisten palveluiden ja kattavan sosiaaliturvan varaan.

Monenkeskisen yhteistyön tärkeys ja sen uhat

Kansanedustaja Kivelä korostaa puheessaan, että YK:n Agenda 2030 -ohjelma edustaa tärkeää esimerkkiä toimivasta monenkeskisestä, sääntöpohjaisesta järjestelmästä. Hän muistuttaa, että globaalien ekologisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja yhdessä sovittuja tavoitteita, sillä ilman niitä ekokriisin kaltaisiin haasteisiin vastaaminen ei ole mahdollista. Maailmanlaajuisesti tavoitteista ollaan vielä kaukana, ja vaikka Suomi onkin YK:n mukaan saavuttanut hieman yli 86 prosenttia asetetuista 17 tavoitteesta, ei kotimaan tilanne anna aihetta tyytyväisyyteen Kivelän mielestä.

Valitettavasti Kivelä nostaa esiin, että myös tämä monenkeskinen järjestelmä on uhattuna, kun autoritäärisyys ja voimapolitiikka tekevät paluuta politiikan kentille jopa länsimaissa. Hän painottaa, että demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden horjuminen heikentää yhteiskuntien kokonaiskestävyyttä. Tämän vuoksi Suomen tulee Kivelän mukaan olla aktiivinen vastavoima sääntöpohjaisen järjestelmän alasajamiselle ja varmistaa, etteivät kansalliset intressit syrjäytä monenkeskisyyttä.

Kivelä kiteyttää kritiikkinsä toteamalla, että hallituksen kehitystavoitteilla paistattelu on irvokasta tilanteessa, jossa eriarvoisuutta syvennetään ja ympäristötoimia puretaan; hän muistuttaa, ettei mitään muita kehitystavoitteita voida saavuttaa kuolevalla planeetalla. Kivelä kuitenkin antaa tunnustusta tulevaisuusvaliokunnan yksimieliselle mietinnölle, joka painottaa vahvaa kestävyyttä sekä luonnonvarojen ylikulutuksen ja kulutuksen negatiivisten ulkoisvaikutusten vähentämisen välttämättömyyttä. Tämä osoittaa, että eduskunnassa on laaja ymmärrys siitä, mitä todellinen kestävyysmurros vaatii.

Kestävän kehityksen kriittisimmät haasteet Suomessa

Kansanedustaja Mai Kivelän puheessa esiin nostamat keskeisimmät ongelmakohdat, jotka uhkaavat Suomen Agenda 2030 -tavoitteiden saavuttamista, ovat:

• Hiilinielujen romahtaminen: Metsien kääntyminen päästölähteeksi ja liian suuret hakkuumäärät heikentävät Suomen ilmastotavoitteita.
• Kansainväliset ulkoisvaikutukset: Suomen tuonnin aiheuttamat merkittävät ilmasto- ja kemikaalipäästöt sekä luontokato muualla maailmassa.
• Sosiaaliturvan alhainen taso: Euroopan neuvoston toistuvat moitteet ja hallituksen leikkaukset lisäävät köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
• Materiaalien ylikulutus: Suomi on EU:n kärkipäässä materiaalien kulutuksessa asukasta kohti, eikä kiertotalousaste ole riittävä.
• Asunnottomuuden paluu: Tuloköyhyyteen perustuva asunnottomuus lisääntyy sosiaaliturvan heikennyttyä.

Hallituksen suunta vaarantaa menestyneen yhteiskuntamallin

On selvää, että hallituksen politiikkaa arvostellaan kovin sanoin sen lyhytnäköisyydestä ja sosiaalisesti epäoikeudenmukaisista vaikutuksista. Vasemmistoliiton kansanedustaja Kivelä katsoo, että hallitus on epäonnistunut tehtävässään edistää kestävää kehitystä ja on sen sijaan tietoisesti lisännyt eriarvoisuutta ja heikentänyt ekologista kestävyyttä. Suomalaisen yhteiskuntamallin romuttaminen heikentää Kivelän mukaan Suomen asemaa kansainvälisenä esikuvana ja vaarantaa pitkäaikaisen hyvinvoinnin. Hallituksen on Kivelän mielestä kyettävä tuomaan pöytään konkreettisia toimia, jotka kääntävät Suomen suunnan kohti vahvempaa sosiaalista ja ekologista kestävyyttä, jotta Agenda 2030 -tavoitteet voitaisiin vielä saavuttaa.