Hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on ajautunut sellaiseen solmuun, että se uhkaa jo perustuslain takaamien sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuutta eri puolilla Suomea. Kansanedustaja Kim Berg (SDP) on noussut vaatimaan Orpon hallitukselta välittömiä ja konkreettisia toimenpiteitä rahoituslainsäädännön korjaamiseksi, sillä nykymalli on hänen mukaansa osoittautunut kestämättömäksi ja pahasti ajastaan jäljessä olevaksi rakennelmaksi. Berg alleviivaa, että hyvinvointivaltion tulevaisuus ja julkisen terveydenhuollon elinvoima ovat vaakalaudalla, ja hallituksen on nyt aika kantaa vastuunsa tämän vakavan ongelman ratkaisemiseksi. Kustannusten raju nousu, jota inflaatio, palkkaratkaisut ja kallis vuokralääkärikäyttö ovat kiihdyttäneet, on ajanut alueet kohtuuttomaan asemaan. Kun alun perin erilaisiin olosuhteisiin laadittu rahoituslaki ei reagoi riittävästi tähän kehitykseen, joutuvat alueet tekemään budjettipäätöksiä, jotka voivat olla ristiriidassa perustuslain kanssa, mikä on tilanne, jota kukaan tuskin sote-uudistuksessa tavoitteli.

Talouden Puristuksessa: Alueet vaikeuksissa

Hyvinvointialueiden talous on ollut otsikoissa jatkuvasti niiden toiminnan käynnistämisestä lähtien, eikä vähiten siksi, että useat alueet ovat painineet mittavien alijäämien kanssa. Valtiovarainministeriö on pyrkinyt vastaamaan tilanteeseen julkaisemalla laskelmia ja tekemällä teknisluonteisia korjauksia rahoituslakiin, mutta perusongelmat näyttävät vain syvenevän. Esimerkiksi vuoden 2025 ennakollinen rahoituslaskelma lupasi kyllä koko maan tasolla noin 26,2 miljardin euron potin, mikä tarkoittaa noin 2,2 miljardin euron kasvua edellisvuoteen verrattuna, mutta kasvuun sisältyy merkittävä, noin 1,41 miljardin euron suuruinen jälkikäteistarkistus, joka korvaa alueille vuoden 2023 toteutuneita, budjetoitua suurempia kustannuksia kahden vuoden viiveellä. Tämä jälkikäteisjärjestelmä ei ole omiaan luomaan vakautta ja ennakoitavuutta alueiden talouden suunnitteluun, vaan alueiden on pakko toimia jatkuvan epävarmuuden vallitessa. On huolestuttavaa huomata, että vaikka koko maan tasolla tilanne saattaisi ennusteiden mukaan olla hieman tasapainottumassa, alueellinen eriytyminen ja haasteet kasaantuvat edelleen osalle hyvinvointialueista, joista osa ennustaa edelleen alijäämäistä tulosta vuodelle 2025.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen linja on ollut pitää kiinni tiukasta rahoituskehyksestä ja painottaa hyvinvointialueiden omaa vastuuta talouden tasapainottamisessa. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) on korostanut, että alueiden on pysyttävä niille myönnetyssä rahoituksessa eikä alijäämiä voida lykätä, samalla kun hän on vakuuttanut valtion ohjauksen tiivistämisestä haasteellisimmassa tilanteessa olevien alueiden tukemiseksi. Berg näkee tässä tilanteessa vakavan ristiriidan, sillä hallitus ei ole hänen mielestään tarjonnut alueille riittävästi konkreettisia työkaluja tuottavuuden kasvuun tai kustannusten hillintään, vaan on jättänyt alueet yksin selviytymään rakenteellisten ongelmien kanssa. Jälkikäteistarkistukset ja indeksikorotukset eivät ole pystyneet täysin kattamaan esimerkiksi yleistä linjaa suurempia palkankorotuksia, kalliita ostopalveluita ja kiinteistökustannusten nousua, jotka ovat merkittävästi nostaneet alueiden todellista kustannustasoa.

Alueiden yhteinen ääni ja korjausvaatimukset

Hyvinvointialueiden yhteistyöryhmä H23 on reagoinut tilanteeseen esittämällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) ja valtiovarainministeriölle (VM) yhteisen näkemyksensä rahoitusmallin keskeisistä epäkohdista ja korjaustarpeista. Alueiden mukaan ongelmat eivät ratkea pienillä teknisillä viilauksilla, vaan rahoitusmallia on korjattava perusteellisesti ja pitkäjänteisesti. Yksimielinen linjaus korostaa, että rahoituksen alkuperäinen taso oli jo liian matala ja mallin reagointikyky kustannustason muutoksiin on riittämätön. Tämän seurauksena on esitetty konkreettisia muutosehdotuksia, joiden tavoitteena on luoda vakaampi ja oikeudenmukaisempi pohja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiselle.

Kansanedustaja Berg tukee vahvasti näitä alueiden esittämiä vaatimuksia ja näkee ne ainoana realistisena keinona kääntää kurssi. Hän korostaa, että hallituksen tulee ottaa vakavasti alueiden yhteinen näkemys, sillä ne ovat palvelujen arjen asiantuntijoita ja tietävät parhaiten, missä rahoitusmalli mättää. Berg peräänkuuluttaa myös parlamentaarista työskentelyä, joka voisi varmistaa, että uudistukset ovat laaja-alaisesti pohjustettuja ja pitkäjänteisiä, eivätkä altistu poliittisen päiväkohtaisen pelin heilahteluille.

Hyvinvointialueiden esittämät korjausvaatimukset rahoitusmalliin sisältävät muun muassa seuraavia kohtia:

• Hyvinvointialueindeksin laskennan korjaaminen: Tämän tavoitteena on varmistaa, että rahoitus reagoi riittävästi todellisiin kustannustason muutoksiin, kuten palkka- ja yleiskustannusten kehitykseen.
• Mallin yksinkertaistaminen: Rahoitusmallin on oltava selkeämpi ja läpinäkyvämpi, jotta hallintoa ja ennakointia voidaan tehostaa.
• Palvelutarpeen määrittelyn selkeyttäminen: Tarvekertoimien ja indikaattoreiden on kuvattava palvelutarvetta tarkasti ilman tarpeetonta monimutkaisuutta.
• Uusien indikaattoreiden välttäminen: Malliin ei pidä lisätä jatkuvasti uusia muuttujia, jotka vain lisäävät sen monimutkaisuutta ja ennakoimattomuutta.
• Nollasummapelin lopettaminen: Rahoituksen jakamisessa ei tulisi synnyttää tilannetta, jossa yhden alueen saama lisäys on suoraan pois toiselta alueelta.

Tämä listaus tiivistää ne keskeiset alueet, joilla hyvinvointialueet katsovat olevan suurin tarve korjaaville toimenpiteille, jotta ne voivat täyttää lakisääteisen velvoitteensa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä.

Hallitus vastuuseen – Kysymys perustuslaista

Kansanedustaja Berg nostaa esiin Etelä-Karjalan hyvinvointialueen tapauksen, jossa hallinto-oikeus kumosi alueen budjetin sen lainvastaisuuden vuoksi. Tämä on Bergin mukaan varoittava esimerkki siitä, mihin rahoituslain ja perustuslain ristiriita pahimmillaan voi johtaa. Perustuslaki takaa jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta jos rahoituslaki pakottaa alueet budjetoimaan lainvastaisesti alijäämäisen talouden tai leikkaamaan palveluistaan, on kyse vakavasta tilanteesta.

Hallituksella on täydet keinot käytössään, jopa parlamentaarisen työryhmän asettamiseen saakka, tilanteen korjaamiseksi. On vaikea ymmärtää, miksi kunta- ja alueministeri Ikonen ei ole aktiivisemmin tarttunut toimeen, kun jopa hallituspuolueiden sisältä on noussut vaatimuksia rahoituksen korjaamisesta. Kysymys on Bergin mukaan poliittisesta tahdosta ja kyvystä asettaa suomalaisten peruspalvelut etusijalle tiukan talouskurin sijaan. Ratkaisuja on löydettävä pikaisesti, jotta julkisen terveydenhuollon elinvoima ja koko hyvinvointivaltion tulevaisuus turvataan.

Kohti parlamentaarista konsensusta

Rahoitusmallin jatkokehittäminen vaatii Berg mukaan pitkäjänteisyyttä ja ennakointia, jota paras ratkaisu olisi parlamentaarinen työryhmä. Sen tehtävänä olisi luoda vakaa ja kestävä pohja tuleville vuosille, riippumatta hallituspohjan muutoksista. Tällainen työskentely voisi tuoda kaivatun rauhoittumisen sote-kentälle ja mahdollistaa alueille keskittymisen palveluiden kehittämiseen, mikä on ainoa taloudellisesti kestävä keino selviytyä järjestämisvastuusta pitkällä tähtäimellä. Hallituksen on nyt aika siirtyä puheista tekoihin ja korjata laki ennen kuin alueiden taloudellinen tilanne johtaa peruuttamattomiin leikkauksiin palveluissa.