Torstaina 27. marraskuuta eduskunnan kyselytunnilla käytiin kiivas keskustelu kulutustottumusten kääntöpuolesta, kun krääsätalous joutui Vihreiden varapuheenjohtajan ja ympäristövaliokunnan puheenjohtajan Jenni Pitkon hampaisiin. Pitko esitti hallitukselle tiukan kysymyksen siitä, miten se aikoo puuttua terveydelle ja ympäristölle haitalliseen kertakäyttökulttuuriin ja toteuttaa kauan odotetun vihreän verouudistuksen. Kyseisellä uudistuksella on tarkoitus tukea kotimaisia korjauspalveluita ja kestävämpiä ratkaisuja halpatuotteiden tuonnin sijaan, mikä olisi merkittävä askel kohti ekologisesti kestävämpää talouspolitiikkaa. Valtiovarainministeri Riikka Purran vastaus herätti kuitenkin laajaa tyrmistystä, sillä se osoitti Pitkon mukaan syvää ymmärtämättömyyttä globaalin krääsätalouden todellisia vaaroja kohtaan, jotka ulottuvat paljon pelkkää ympäristökuormaa pidemmälle.
Pitko totesi suoraan yllättyneensä Purran lausunnosta, jonka mukaan monissa aasialaisissa verkkokaupoissa, kuten kiinalaisista halpakaupoista tilatut paketit sisältäisivät ”käytännössä samanlaisia tuotteita” kuin suomalaisista, kalliimmalla hankitut tavarat. Tämä näkemys herätti Vihreiden edustajassa välittömästi huolta, sillä se saattaa antaa suomalaisille kuluttajille vaarallisen viestin halpatuotteiden turvallisuudesta. Esimerkiksi norjalainen TV2-kanava on julkaissut uutisen, jossa todettiin kiinalaisesta Sheinistä tilattujen tuotteiden voivan sisältää potentiaalisesti vaarallisia kemikaaleja, joiden epäillään aiheuttavan jopa syöpää tai haittaavan hedelmällisyyttä.
Krääsätalous — terveysriskit ja kemikaalikuorma
Kuluttajat saattavat ajatella tekevänsä säästön valitessaan edullisimpia tuotteita kansainvälisistä verkkokaupoista, mutta Pitkon mukaan tämä säästö voi tulla kalliiksi terveydelle. On olennaista ymmärtää, että aasialaisten krääsäkauppojen ja vastuullisesti tuotettujen, Suomessa myytävien ja valvottujen tuotteiden välillä on usein valtava ero tuoteturvallisuudessa. Euroopan unionin alueella myytäviin tuotteisiin sovelletaan tiukkaa kemikaalilainsäädäntöä, kuten REACH-asetusta, joka rajoittaa tai kieltää monien haitallisten aineiden käytön. Valitettavasti tämä valvonta ei ylety ulkopuolisiin maihin, joista tuotteita suoraan tilataan.
Ulkomailta ilman EU:n sisäistä valvontaa tulevat tuotteet saattavat sisältää esimerkiksi suuria määriä ftalaatteja, joita käytetään muovien pehmentämiseen ja jotka voivat häiritä hormonitoimintaa, tai raskasmetalleja, kuten lyijyä tai kadmiumia, jotka ovat myrkyllisiä ja voivat kertyä elimistöön. Nämä riskit ovat erityisen suuria lasten leluissa ja tekstiileissä, joihin EU:n lainsäädäntö asettaa erittäin tiukat vaatimukset. Lisäksi Pitko korosti, että tuotteista saadut iho-oireet, kuten ihottumat, ovat vain yksi näkyvä merkki siitä, että tuote ei ole turvallinen. Valtiovarainministeri Purran väite samankaltaisista tuotteista jättääkin täysin huomiotta tämän olennaisen turvallisuusnäkökulman.
Talouspolitiikka ja kotimaiset yrittäjät
Pitko kritisoi valtiovarainministerin vastausta myös ylimieliseksi ja suomalaisia yrittäjiä halventavaksi. Kotimaiset yritykset joutuvat noudattamaan paitsi tiukkoja ympäristö- ja työlakeja, myös maksamaan veronsa Suomeen. Kun kuluttajat käyttävät rahansa ulkomaisiin krääsäkauppoihin, nämä varat jäävät käyttämättä suomalaisten yrittäjien tukemiseen ja paikallisten työpaikkojen ylläpitoon. Tämä on ristiriidassa hallituksen usein korostaman kotimaisen työllisyyden tukemisen kanssa.
Pitko toi esiin myös sen, että hallituksen omat leikkaukset ovat heikentäneet etenkin pienituloisten ostovoimaa. Tämän seurauksena monilla suomalaisilla ei välttämättä ole varaa hankkia vastuullisesti ja kalliimmin tuotettuja tuotteita kotimaisista liikkeistä. Vihreiden edustaja katsoi, että jos kaikilla ei ole varaa ostaa turvallisia tuotteita Suomesta, hallituksen tulisi katsoa peiliin. Jopa pienituloisilla suomalaisilla on oikeus ostaa tavaransa ilman, että heidän tarvitsee murehtia tuotteiden mahdollisista terveysriskeistä. Krääsätalouden suosiminen lyhyellä aikavälillä luo Pitkon mukaan pitkällä aikavälillä merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, kun korjauspalvelut näivettyvät ja kuluttajat altistuvat terveyshaitoille.
Kestävän kulutuksen dilemma
Kestävän kulutuksen edistäminen vaatii paitsi kuluttajien tietoisuuden lisäämistä, myös valtion ohjaavia toimenpiteitä. Vihreä verouudistus, jota Pitko ajaa, tähtää juuri tähän. Sen tarkoituksena on siirtää verotuksen painopistettä työn verottamisesta haitalliseen kulutukseen ja ympäristöä kuormittaviin toimiin. Tällainen uudistus voisi nostaa tuontikrääsän hintaa ja samalla kannustaa kotimaisten, kestävien palveluiden käyttöä.
Keskustelu Purran ja Pitkon välillä alleviivaa syvää kuilua siinä, miten talouspolitiikan päättäjät näkevät kulutuksen merkityksen. Toinen painottaa lyhyen aikavälin hintaetua, toinen pitkän aikavälin kestävyyttä, turvallisuutta ja kotimaisten markkinoiden elinvoimaisuutta. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee Pitkon mukaan strategista näkemystä, joka asettaa kansanterveyden ja ympäristön etusijalle.
Tulevaisuudessa kestävämmän kulutuksen edistäminen vaatii monia toimia, joihin kuuluvat:
- Verotuksen ohjaus: Käyttämällä vihreää verotusta ohjaamaan kulutusta pois kertakäyttötuotteista kohti kestäviä palveluita ja tuotteita.
- Tuoteturvallisuuden valvonta: Tehostamalla tullivalvontaa ja testausta ulkomailta suoraan kuluttajille lähetettävien tuotteiden osalta.
- Tiedon lisääminen: Valistamalla kuluttajia halpatuotteiden potentiaalisista terveys- ja ympäristövaikutuksista.
- Kotimaisten palveluiden tukeminen: Luomalla kannustimia ja tukia kotimaisille korjaus-, vuokraus- ja kiertotalouspalveluille.
- Tuottajavastuu: Vaatimalla tuottajilta ja maahantuojilta entistä laajempaa vastuuta tuotteidensa koko elinkaaresta.
Kuluttajan vastuu ja tiedostava valinta
Krääsätalouden ongelmat eivät ratkea ilman myös kuluttajien tiedostavaa valintaa. Vaikka hallituksella on suuri vastuu lainsäädännöstä ja verotuksesta, jokainen ostopäätös vaikuttaa siihen, minkälaista taloutta tuemme. Valitsemalla kotimaisen, laadukkaan ja korjattavissa olevan tuotteen tuemme paitsi suomalaista työtä, myös omaa terveyttämme ja ympäristöä. Krääsätalouden tarjoama lyhytaikainen ilo jää usein kauaksi sen pitkäaikaisista haitoista.






