Hallitus teki torstaina pitkään odotetun ja kiistellyn päätöksen myöntäessään useille hyvinvointialueille lisäaikaa taloutensa tasapainottamiseen. Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta ilmaisi välittömästi ilonsa päätöksestä, mutta korosti samalla sen olevan vain minimi toimenpide akuutin kriisin ratkaisemiseksi. Päätös antaa noin kymmenelle taloudellisesti ahtaalla olevalle alueelle aikaa saada kirjanpitonsa kuntoon vuosiin 2027 tai 2028 mennessä, mikä on merkittävä huojennus alkuperäisestä tiukasta aikataulusta. Virta piti tätä välttämättömänä perääntymisenä, joka on suoraan seurausta opposition, mukaan lukien Vihreiden, jatkuvasta painostuksesta ja varoituksista.

Virta kuvaili suoraan tämän päätöksen olevan ensimmäinen valonpilkahdus aikoihin hallituksen toiminnassa, mutta kritisoi samalla sen myöhäisyyttä. Hänen mukaansa lisäaika olisi pitänyt myöntää jo paljon aikaisemmin, jotta alueiden henkilöstö ja asukkaat olisivat saaneet enemmän ennakoitavuutta tulevaan. Ihmisten terveys ja arjen toimivat palvelut eivät saa olla säästöohjelmien uhreja, mikä on ollut Vihreiden kantava teema koko sopeuttamisprosessin ajan. Nyt hallitus näyttää hetkeksi muistavan tämän perusperiaatteen, mutta Virta toivoo, että tämä suunta pitää myös jatkossa, eikä kyseessä ole vain tilapäinen hätäjarru.

Opposition työvoitto ja pakon sanelemat realiteetit

Oppositio on pitänyt jatkuvasti ääntä hyvinvointialueiden kohtuuttomasta sopeuttamisvaatimuksesta ja sen seurauksista palvelutasolle, ja Virta näkeekin hallituksen päätöksen nimenomaan opposition työvoittona. Hän muistuttaa, että päätös ei ole mikään yllättävä lahja hallitukselta, vaan pakon sanelema perääntyminen edessä olleiden mahdottomien taloustilanteiden edessä. Vihreät ovat alusta asti varoittaneet siitä, että alkuperäinen aikataulu ja rahoitusmalli olivat ajamassa useita alueita umpikujaan, mikä olisi johtanut lakisääteisten palveluiden romahtamiseen. On merkittävää, että hallitus joutui lopulta myöntämään realiteetit, vaikka se tapahtuikin vasta voimakkaan poliittisen paineen alla, sillä terveydenhuoltokriisi on kasvanut jatkuvasti.

Virta muistuttaa, että hyvinvointialueiden talousvaikeudet eivät johdu pelkästään alueiden omasta toiminnasta. Suuria kustannuspaineita ovat luoneet yleinen hintojen nousu, suuret sopimuskorotukset ja henkilöstön palkkaohjelmat, jotka ovat nostaneet henkilöstömenoja nopeammin kuin yleinen ansiotaso. Lisäksi ostopalveluiden kallistuminen on lisännyt menoja, sillä työvoimapulaa on jouduttu paikkaamaan kalliilla vuokratyövoimalla. Alueiden rahoitus perustuu valtion laskennalliseen rahoitukseen, joka ei ole täysin huomioinut alueellisia eroja, palvelutarpeen kasvua tai todellista kustannuskehitystä, mikä on syventänyt monien alueiden alijäämiä.

Lisäaika ei ratkaise perusongelmia – tarvitaan pitkäjänteinen rahoitusmalli

Vaikka lisäaika on tervetullut ja välttämätön toimenpide, se ei Virran mukaan riitä ratkaisemaan hyvinvointialueiden perimmäisiä ongelmia. On harhakuvitelmaa ajatella, että suomalaiset selviävät ilman toimivia peruspalveluja, ja näiden palveluiden riittävyys ei synny pelkästään poliittisilla toiveilla, vaan se vaatii riittävää rahoitusta. Tämä on ollut kriittinen puute uudistuksessa, jossa suurin osa rahoituksesta siirtyi valtion vastuulle ilman alueiden omaa verotusoikeutta tai riittäviä keinoja vastata kustannuspaineisiin.

Pitkäaikaiset alijäämät eivät ole sallittuja, ja lainsäädäntö on vaatinut alueita kattamaan ne tiukassa aikataulussa. Hallituksen myöntämä väliaikainen helpotus koskee nimenomaan ennen vuotta 2025 syntyneiden alijäämien kattamista niillä alueilla, jotka pystyvät osoittamaan saavansa taloutensa tasapainoon tulevaisuudessa. Tämä asettaa alueet kuitenkin edelleen paineen alle tehdä nopeita ja usein kipeitä sopeutustoimia, jotka voivat lyhyellä aikavälillä heikentää palveluiden saatavuutta ja laatua, vaikka pitkällä aikavälillä tavoitellaan kestävyyttä.

Hyvinvointialueet tarvitsevat epävakauden sijaan pitkäjänteisen rahoitusmallin, joka huomioi aidosti väestörakenteen muutokset, ikääntyvän väestön palvelutarpeen kasvun sekä alueelliset erot. Pelkkä jatkuva poukkoilu ja hätäratkaisut eivät luo luottamusta alueiden toimintaedellytyksiin eivätkä paranna henkilöstön jaksamista, joka on avainasemassa palveluiden turvaamisessa. Hyvinvointialueiden on myös jatkettava rakenteellisia uudistuksia ja tehostamista, mutta se onnistuu vain, jos rahoitusperusta on vakaa ja realistinen.

Tulevaisuuden näkymät ja painopisteet

Virran lausuntojen ydin on, että hallituksen lisäaika on askel oikeaan suuntaan, mutta työ ei ole ohi. Sote-uudistus tavoitteli alun perin palveluiden tasa-arvoisuutta ja hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista, mutta talousvaikeudet ovat uhanneet tätä tavoitetta. Jatkossa on välttämätöntä, että hallitus siirtää painopisteen säästötavoitteista palveluiden turvaamiseen ja kehittämiseen. Esimerkiksi omalääkärimallien edistäminen ja omaishoidon tukeminen ovat esimerkkejä konkreettisista toimista, joita hallitus on puoliväliriihessäänkin linjannut.

Hyvinvointialueiden on pystyttävä tekemään tiedolla johtamista hyödyntäviä, kestäviä ratkaisuja, joilla palveluiden tehokkuutta parannetaan ilman, että laatu kärsii. Tässä digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat nousseet keskeiseen rooliin, sillä ne voivat auttaa vähentämään hallinnollista työtä ja parantamaan palveluiden saatavuutta. Virran viesti on selkeä: ihmisten terveys on liian tärkeä asia jätettäväksi vain lyhyen tähtäimen sopeuttamisohjelmien varaan.

Tulevaisuudessa hyvinvointialueiden taloudellisen ja toiminnallisen vakauden takaamiseksi on keskityttävä seuraaviin seikkoihin:

• Rahoitusmallin uudistaminen: Varmistettava, että valtion laskennallinen rahoitus vastaa paremmin todellisia kustannuksia, erityisesti väestörakenteen ja palvelutarpeen kasvua.
• Rakenteelliset uudistukset: Kiihdytettävä palveluiden integraatiota ja toimintatapojen uudistamista tehokkuuden parantamiseksi.
• Henkilöstön riittävyys: Panostettava henkilöstösuunnitteluun, työhyvinvointiin ja alan vetovoimaan työvoimapulan helpottamiseksi.
• Peruspalvelujen vahvistaminen: Siirrettävä toiminnan painopistettä raskaista erikoissairaanhoidon palveluista ennaltaehkäisyyn ja perusterveydenhuoltoon.
• Digitaaliset ratkaisut: Hyödynnettävä tekoälyä ja digitalisaatiota palveluprosessien sujuvoittamiseksi ja ammattilaisten työajan vapauttamiseksi potilastyöhön.

Vakaa perusta palveluille

Hallituksen päätös on tärkeä myönnytys realiteeteille, mutta se on vasta ensimmäinen askel. Hyvinvointialueet tarvitsevat lisäaikaa paitsi talouden tasapainottamiseen, myös kestävämmän ja oikeudenmukaisemman rahoituspohjan luomiseen. Tavoitteena on oltava nollatulos ja talouden vakaa kehitys tulevina vuosina, jotta lakisääteiset palvelut voidaan turvata yhdenvertaisesti koko maassa. Tähän työhön tarvitaan sekä alueiden omaa panosta että valtion pitkäjänteistä sitoutumista rahoitukseen.