Suomen julkinen talous velkaantuu kovaa vauhtia, ja vaatimukset mittavista sopeutustoimista kaikuvat eduskunnan käytävillä. Kun puhutaan miljardeista, poliittinen kirves heiluu, mutta harvoin ollaan yhtä räikeässä ristiriidassa kuin koulutusleikkausten kohdalla. Politiikan kuuma peruna on tällä kertaa sosialidemokraattien (SDP) ehdotus tasaisesta kahden miljardin euron ”juustohöyläleikkauksesta” julkisiin menoihin.

Tämä esitys on saanut kokoomuksen kansanedustajan ja sivistysvaliokunnan jäsenen Oskari Valtolan nousemaan barrikadeille. Hänen mukaansa SDP:n näennäisesti tasapuolinen säästöehdotus paljastaa puolueen kyvyttömyyden suojella sivistysvaltion tärkeintä investointia: koulutusta. Valtola lataa tiskiin tarkan euromäärän: juustohöylä napsaisisi koulutusbudjetista peräti 139 miljoonaa euroa.

Julkisen talouden paine ja juustohöylän houkutus

Suomi elää taloudellisesti tiukkoja aikoja. Bruttokansantuotteen kasvu on ollut vaimeaa, ja vuosikymmenen jatkunut velkaantuminen on ajanut julkisen talouden kestämättömään epätasapainoon. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että kestävyysvajeen paikkaamiseksi ja velkasuhteen taittamiseksi tarvitaan mittavia, jopa yli yhdeksän miljardin euron vahvistamistoimia tulevien vaalikausien aikana.

Tässä talouskurimuksessa poliittisessa keskustelussa nousee usein esiin käsite juustohöylä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että joka ikisestä menokohdasta, terveydenhuollosta turvallisuuteen ja koulutukseen, sipaistaan pois sama prosentuaalinen osuus. Juustohöylä on poliittisesti helppo, mutta strategisesti lyhytnäköinen ratkaisu. Sen käyttö sallii puolueen esittää tekevänsä kovia sopeutustoimia joutumatta samalla tekemään vaikeita valintoja: mitä aidosti suojellaan ja mistä leikataan eniten.

Kaksi miljardia euroa on summa, joka tuntuu kansantalouden mittakaavassa merkittävältä, mutta kun se jaetaan tasan, iskut osuvat satunnaisesti yhteiskunnan kriittisimpiin rakenteisiin. Vaikka SDP:n kansanedustaja Joona Räsänen ilmoitti puolueen olevan valmis tähän sopeutukseen, menetelmän valinta herättää kysymyksiä puolueen todellisista prioriteeteista.

SDP:n tarjous: Kaksi miljardia leikattavaksi

Sosialidemokraattien perinteinen linja on ollut korostaa koulutuksen ja sivistyksen merkitystä yhteiskunnan peruspilareina. Puolue onkin usein ollut kriittinen nykyhallituksen, eli kokoomuksen ja kumppaneiden, toteuttamia koulutusleikkauksia kohtaan, jotka ovat jo kohdistuneet muun muassa ammatilliseen koulutukseen. SDP:n mukaan nämä toimet vaarantavat tasa-arvon ja maamme tulevan kasvupohjan.

Juuri tästä syystä Räsäsen ehdotus tasaisesta, kohdentamattomasta kahden miljardin leikkauksesta on herättänyt kokoomuksessa suurta hämmennystä ja kritiikkiä. Jos SDP aidosti pitää koulutusta tulevaisuusinvestointina, miksi he ehdottavat mallia, joka väistämättä iskee myös tähän investointiin? Valtolan mukaan juuri tässä piilee ”räikeä ristiriita puolueen puheiden ja tekojen välillä.”

SDP:n logiikkaa seuratessa juustohöylä on tapa paitsi kantaa vastuuta talouden sopeuttamisesta myös siirtää poliittinen kuuma peruna pois vaikeista yksityiskohdista. Koska leikkaukset kohdistuvat tasaisesti, yksikään sektori ei ole poliittisesti valittu syntipukiksi. Tämä tasaisuus on kuitenkin juuri se, mikä saa Valtolan näkemyksen mukaan aikaan tuhoa. Koulutus, jonka osuus julkisyhteisöjen kokonaismenoista on merkittävä (yli 11 prosenttia), ottaisi väistämättä ison osuman.

Oskari Valtolan matemaattinen tyrmäys: 139 miljoonaa pois tulevaisuudesta

Oskari Valtolan esille nostama 139 miljoonan euron summa ei ole sattumanvarainen. Se on suora seuraus tasaisen leikkauksen periaatteesta sovellettuna julkisen talouden menokehikkoon. Tämän suuruisella summalla on katastrofaaliset vaikutukset koulutusjärjestelmän joka tasolle, perusopetuksesta aina korkeakoulutukseen asti.

Kuvitellaan, mitä 139 miljoonaa euroa tarkoittaa käytännössä suomalaisessa koulutusmaailmassa. Kyseessä on esimerkiksi:

• Satojen peruskoulun opettajien tai erityisopettajien palkkaus.
• Tuhansien oppilaiden tukiopetuksen tai pienryhmätoiminnan rahoitus.
• Merkittävä osa ammatillisen koulutuksen vähennysneuvottelujen seurauksena irtisanottavien opettajien ja ohjaajien määrästä, joka jo nyt on kärsinyt sadoista miljoonista leikkauksista nykyhallituksen toimesta.
• Korkeakoulujen perusrahoituksen heikentyminen, mikä hidastaisi tutkimus- ja kehitystoimintaa (T&K) sekä vaikeuttaisi kansainvälisten huippuosaajien houkuttelua Suomeen.

Valtolan viesti on selvä: ”On vaikea keksiä vastuuttomampaa tapaa hoitaa julkista taloutta kuin leikata tulevaisuudesta.” Hän maalaa kuvaa politiikasta, jossa lyhytjänteiset säästöt syövät pohjaa pois pitkän aikavälin kasvulta. Koulutuksen heikentäminen ei ole vain budjettikysymys, vaan se on suora uhka Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle, innovaatiokyvylle ja jopa sosiaaliselle vakaudelle. Heikentyneet oppimistulokset ja kasvava syrjäytyminen luovat tulevaisuudessa entistä suuremman taakan julkiselle taloudelle sosiaalimenoina. Juustohöylä ei siis todellisuudessa säästä, vaan siirtää kustannuksia kalliimpina menoina tulevaisuuteen.

Koulutus – sivistysvaltion kulmakivi vai budjetin säästökohde?

Suomi on perinteisesti profiloitunut sivistysvaltiona, jonka menestys perustuu korkeaan osaamiseen. Koulutus on ollut keskeinen tasa-arvon luoja, joka on tarjonnut jokaiselle sosiaalisesta taustasta riippumatta mahdollisuuden nousta. Tämän mallin haastaminen 139 miljoonan euron leikkauksella, olipa se sitten tarkoituksellinen tai seuraus tasaisesta leikkurista, herättää huolta koko yhteiskuntapolitiikan suunnasta.

Talouskasvu ei synny pelkästään veronkorotuksista tai leikkauksista, vaan se vaatii tuottavuuden kasvua. Tuottavuus syntyy innovaatioista, jotka puolestaan kumpuavat laadukkaasta tutkimuksesta ja koulutuksesta. Jos leikataan perusopetuksesta, heikennetään lukutaitoa ja laskutaitoa, jotka ovat työelämän ja jatko-opintojen välttämätön perusta. Jos leikataan ammatillisesta koulutuksesta, vaikeutetaan yritysten mahdollisuutta löytää esimerkiksi sähköasentajia, lähihoitajia ja muita kriittisiä tekijöitä.

Kokoomuksen linja: Mihin viisas sopeutus kohdistuu?

Oskari Valtolan mukaan kokoomus tekee ”päinvastoin” kuin SDP ja pyrkii kohdentamaan sopeutukset siten, että ne turvaavat koulutuksen, työn ja kasvun edellytykset. Valtola muistuttaa, että kuluvalla hallituskaudella on esimerkiksi lisätty perusopetuksen rahoitusta 200 miljoonalla eurolla, vaikka samalla onkin tehty muita leikkauksia. Tämä kuvaa puolueen näkemystä viisaasta talouspolitiikasta:

”Me emme leikkaa koulutuksesta, vaan rakennamme kestävää kasvua sen varaan,” Valtola painottaa.

Kokoomuksen mallissa sopeutus kohdistuu mieluummin valtion hallintokuluihin, tukijärjestelmiin tai muihin rakenteellisiin menoihin, joiden ei katsota suoraan vaikuttavan kansalaisten peruspalveluihin tai pitkän aikavälin kasvun edellytyksiin. Tämä edellyttää kuitenkin äärimmäisen vaikeita ja usein poliittisesti kivuliaita päätöksiä, koska ”epäolennaisen” määrittely on politiikassa aina tulkinnanvaraista.

Koulutuksen budjettilabyrintti ja sen kriittiset alueet

Koulutusjärjestelmän rahoitus on monimutkainen kokonaisuus, joka ei rajoitu pelkkään opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiin. Rahoitus koostuu valtionosuuksista kunnille, korkeakoulujen perusrahoituksesta, erillisrahoituksesta T&K-toimintaan sekä opintotuesta. Juustohöylän pelätään iskevän erityisesti sinne, missä rahoitusta jo valmiiksi on vähän. Vaikka julkisyhteisöjen kokonaismenoista (noin 152 miljardia euroa) koulutus (G09) vei noin 17,3 miljardia euroa vuonna 2023, tämä valtava kokonaisuus on usein tiukilla.

Jos leikkaus tulee, se kohdistuu todennäköisesti seuraaviin kriittisiin alueisiin, jotka ovat jo olleet niukan rahoituksen kohteena:

• Erityisopetus ja tukiopetus: Nämä resurssit ovat ensimmäisenä vaarassa, kun opettajien määrää joudutaan vähentämään.
• Ammatillisen koulutuksen lähiopetus: Leikkaukset vaikuttavat suoraan opetuksen laatuun ja työelämän vaatimaan osaamiseen.
• Korkeakoulujen aloituspaikat: Tutkimushenkilöstön vähentyessä karsitaan samalla uusia aloituspaikkoja, mikä vaikeuttaa työvoiman saatavuutta.
• Jatkuva oppiminen ja aikuiskoulutus: Näiden resurssien niukkuus hidastaa työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutusta.

Koulutuspoliittisen keskustelun keskeiset erot

Valtolan ja Räsäsen välisessä väännössä kiteytyy suomalaisen talouspolitiikan ikiaikainen jännite: velan taittaminen vai tulevaisuusinvestoinnit.

SDP:n kanta, vaikka se julkisuudessa kohdennettuja koulutusleikkauksia vastustaakin, esittää juustohöylän keinona, joka pyrkii osoittamaan vastuunkannon tarpeen, mutta jättää samalla koulutuksen haavoittuvaiseksi. Valtolan johtama kokoomuksen kritiikki puolestaan pyrkii alleviivaamaan, että vastuullinen talouspolitiikka edellyttää priorisointia, missä koulutus on ehdottomasti suojeltava alue.

Loppujen lopuksi äänestäjät joutuvat päättämään, kumpi lähestymistapa on kestävämpi. Onko parempi leikata tasaisesti kaikkialta ja ottaa osuma koulutukseen, vai tehdä kivuliaita, mutta kohdennettuja leikkauksia muihin kohtiin koulutuksen suojelemiseksi. Kysymys on siitä, onko 139 miljoonaa euroa hinta, jonka Suomi on valmis maksamaan siitä, että välttää tekemästä todella vaikeita, rakenteellisia valintoja. Poliittinen syksy osoittaa, kumpi näkemys kantaa.