Li Andersson haluaa edistää lasten, nuorten ja ikäihmisten asemaa

Varmaan kovinkaan moni ei tiedä, että ennen poliittista uraansa opetusministeri Li Andersson on tehnyt niin sanotusti “tavallisia töitä”. Hän on työskennellyt muun muassa Muumimaailmassa, hotellin vastaanottotyöntekijänä, tarjoilijana ja tiskaajana, Greenpeacen feissarina, lajittelijana hedelmätehtaalla Ranskassa sekä kääntäjänä.

Koulutukseltaan Andersson on valtiotieteiden kandidaatti. Hänen pääaineensa oli kansainvälinen oikeus. Andersson on erikoistunut kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön sekä pakolaisoikeuteen ja opiskellut sivuaineina venäjän kieltä ja kulttuuria. Andersson on toiminut useissa eri järjestöissä, mm. Finlands Svenska Skolungdomsförbund -opiskelijajärjestössä, Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteerin sijaisena sekä Civil Rights Defenders -ihmisoikeusjärjestön harjoittelijana.

Näkemykset herättävät kritiikkiä

Politiikassa Andersson on ollut mukana yli 10 vuotta. Edelleen häntä vie eteenpäin kolme isoa tavoitetta, jotka ovat ihmisten tasa-arvon lisääminen, köyhyyden vähentäminen sekä ilmastokriisin ratkaiseminen. Kaikin puolin Anderssonilla on mennyt politiikan kentillä melko mainiosti. Toukokuussa 2011 hänet valittiin Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi, mutta saman vuoden eduskuntavaaleissa hän ylsi vain varasijalle asti. Vasta kevään 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Varsinais-Suomen vaalipiiristä. Turun kaupunginvaltuustoon Andersson pääsi vuonna 2012 ja vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vuonna 2016.

Andersson haluaa erityisesti edistää politiikan voimin niin lasten ja nuorten kuin ikäihmisten asemaa ja palveluita. – Juuri elämän alussa ja loppuvaiheessa olemme kaikki kaikkein eniten riippuvaisia siitä, että hyvinvointipalvelut toimivat ja ovat laadukkaita, toteaa Andersson nettisivuillaan. Koronakriisin jälkimainingissa on entistä tärkeämpää, että päättäjät eivät toista 90-luvun laman jälkeisiä virheitä.

Oman kuvauksensa mukaan Andersson sanoo olevansa sosialisti sekä marxilainen, jonka tärkein arvo on vapaus. Hänen mielestään työ ja pääoma ovat edelleen vastakkain. Anderssonin poliittisia näkemyksiä ovat esimerkiksi ruotsin opettamisen kannattaminen, sukupuoleton asevelvollisuus sekä puolustusvoimien kriisitehtävien lisääminen. Vuonna 2018 Andersson ehdotti nelipäiväistä työviikkoa tai kuusituntista työpäivää.

Andersson saattaa aiheuttaa kovaakin kritiikkiä kertoessaan ymmärtävänsä Greenpeacen operaatioita sekä turkistarhaiskuja ja tietynlaista kansalaistottelemattomuutta. Hänestä  eläimilläkin on oma identiteetti ja siksi hän pyrkii vegaanisuuteen. Muihin Anderssonin kannatuksiin kuuluu viisumivapaus Venäjän kanssa sekä kannabiksen dekriminalisointia.

Paljasjalkainen turkulainen 

Turku on Anderssonin kotikaupunki ja hän on myös syntynyt siellä vuonna 1987. Anderssonilla on vuonna 2021 syntynyt tytär ja hänen avopuolisonsa on uransa päättänyt ex-jääkiekkoilija Juha Pursiainen. Anderssonin vanhemmat ovat taiteilija Jan-Erik Andersson ja toimittaja Siv Skogman. Vapaa-ajallaan hän pyrkii lukemaan mahdollisimman paljon. Se on hänestä paras tapa rentoutua ja kehittää omaa ajattelua. – Nautin myös kiireettömistä aamuista, avantouinnista, keikoilla käymisestä sekä ystävien kanssa ajan viettämisestä, Andersson toteaa. Lisäksi hän rakastaa kahvia.

Opetusministerinä Andersson toimi jo pääministeri Antti Rinteen hallituksessa vuonna 2019 ja sitten pääministeri Sanna Marinin hallituksessa siitä eteenpäin. Hän on ollut Vasemmistoliiton puheenjohtaja vuodesta 2016 lähtien. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Andersson sai toiseksi eniten ääniä maanlaajuisesti, yhteensä 24 542. Ainoastaan perussuomalaisten Jussi Halla-aho sai enemmän ääniä (30 596). Keväällä 2022 Andersson ilmoitti, että jättää Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden eduskuntavaalien 2023 jälkeen.

Suomessa tehtiin perusopetuslain muutos vuonna 2010, jonka avulla siirryttiin kohti inklusiivista mallia. Tämä tarkoittaa, että kaikilla oppilailla oikeus saada tarvitsemansa tuki yleisopetuksessa, myös erityistä tukea tarvitsevilla. Laajemmin inkluusiolla kuvataan varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun toimintakulttuuria, joka pohjautuu tasa-arvoon, syrjimättömyyteen ja moninaisuuden näkemiseen rikkautena. Anderssonin mukaan kyse ei ole siitä, etteikö inkluusio toimisi. – Ongelmana on resurssien puute ja aiemmat koulutusleikkaukset, Andersson on sanonut lehtihaastattelussa. Hän esittää seuraavalle vaalikaudelle 200 miljoonan euron pysyvää rahoitusta oppimisen tukemiseen. Andersson ei myöskään kannata ehdotusta, jossa varhais­kasvatuksen opettajilta vaadittaisiin maisterin tutkinto.

Lähteet:

Ministerit (valtioneuvosto.fi)

Li Andersson – Tasa-arvoa ja reiluja ilmastotekoja
Li Andersson vaatii: 200 miljoonaa euroa lisää rahaa kouluille ensi hallituskaudella (iltalehti.fi)

Vastaa