Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän luotettavuus on noussut viime aikoina laajan julkisen keskustelun keskiöön, sillä sote-palveluiden jakoperusteissa käytetyissä diagnoositiedoissa on paljastunut merkittäviä teknisiä epäselvyyksiä. Kokoomuksen lääkärikansanedustaja Mia Laiho piti erinomaisena kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen tekemää päätöstä nimetä riippumaton selvityshenkilö arvioimaan näiden kriittisten tietojen toimittamista ja tietopohjan varmuutta, koska nyt käynnistetty prosessi on olennainen askel läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Kansalaisten luottamus koko sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmalliin saa näin todennäköisesti vahvistusta, kun järjestelmän heikkouksiin puututaan avoimesti ja perusteellisesti; Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että heidän hyvinvointialueidensa saama rahoitus perustuu kiistattoman laadukkaaseen ja oikeaan tietoon, mikä korostaa selvitystyön välttämättömyyttä. Nyt esiin nousseet virheet ja käytänteiden epäselvyydet osoittavat kiistatta, että diagnoositietoihin liittyvät käytännöt on syytä käydä läpi poikkeuksellisen huolellisesti ja tiukalla seulalla, jotta vastaavat ongelmat vältetään tulevaisuudessa.

Viime viikkoina voimakkaasti esillä olleet epäilykset sote-rahoituksen niin sanotun diagnoosimallin tiedoista ovat herättäneet paljon aiheellista huolta hyvinvointialueilla ja koko maassa, sillä julkisuudessa on esimerkiksi raportoitu tapauksista, joissa tiettyjä diagnooseja, kuten hengityselinten kroonisesta toimintavajauksesta, on kirjautunut rekistereihin poikkeuksellisen suurina määrinä. Diagnoositiedot vaikuttavat suoraan siihen, kuinka valtion budjetista kohdennettava rahoitus jakautuu eri hyvinvointialueiden kesken, mikä tekee tietojen oikeellisuudesta ehdottoman tärkeän tekijän alueiden yhdenvertaisuuden kannalta. Onneksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suorittamien selvitysten mukaan ei ole löytynyt merkkejä vilpillisestä tai tarkoituksellisesta toiminnasta, vaan taustalla ovat olleet monimutkaiset tekniset virheet hyvinvointialueiden toimittamissa rekisteritiedoissa. THL:n asiantuntijat ovat esimerkiksi havainneet, että virhelähteenä on todennäköisesti toiminut käyntisyiden ja oikein kirjattujen diagnoosien sekoittuminen keskenään, mikä selittyy osittain potilastietojärjestelmien välillä olevilla tulkintaeroilla teknisten ohjeiden noudattamisessa. Tällaiset tekniset ongelmat, jotka juontavat juurensa jo ennen sote-uudistuksen voimaantuloa, voivat johtaa miljoonien eurojen eroihin hyvinvointialueiden saamissa rahoitusosuuksissa, vaikka ne eivät kasvata valtion jakaman sote-rahoituksen kokonaismäärää, koska kyse on ainoastaan jakoperusteiden vääristymisestä.

Keskeneräisen perinnön korjaaminen vaatii kolmivaiheisen prosessin

Nykyisen hallituksen täytyy nyt kantaa vastuuta sote-rahoitusmallista, joka otettiin käyttöön edellisellä hallituskaudella käytännössä vielä keskeneräisenä ja osin puutteellisena, koska järjestelmän perustietojen laatuun ja yhtenäisyyteen liittyviä haasteita ei ehditty ratkaista riittävästi ennen hyvinvointialueiden toiminnan käynnistämistä. Laiho korostaa, että kaikki mahdolliset virheet täytyy korjata viipymättä ja itse rahoitusjärjestelmää on kehitettävä pitkäjänteisesti eteenpäin, jotta malli toimisi oikeudenmukaisesti ja luotettavasti. Orpon hallitus on sitoutunut selvittämään rahoitusmallin kaikki ongelmakohdat ja parantamaan sitä asteittain, mikä on välttämätöntä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden kannalta. Hallitus on jo tehnyt kaksi merkittävää muutosta rahoitusmalliin, ja parhaillaan on valmisteilla kehitystyön kolmas ja mahdollisesti merkittävin vaihe, joka tuo mukanaan entistä tarkempia säätelyjä muun muassa diagnoositietojen vaikutuksiin rahoituksen laskennassa, minkä tavoitteena on saavuttaa entistä parempi tarkkuus ja oikeudenmukaisuus alueiden välillä.

Rahoitusmallin kehittämisen kolmas vaihe on parhaillaan intensiivisen valmistelun kohteena Valtiovarainministeriössä, ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle käsittelyyn keväällä 2026, jolloin uudet säädökset voivat astua voimaan. Tämän lainsäädäntötyön tukena toimii nyt käynnistettävä riippumaton selvitys, jonka tuloksia tullaan suoraan hyödyntämään uuden lainsäädännön laadinnassa, mikä auttaa ehkäisemään vastaavia teknisiä ja kirjaamisvirheitä jatkossa. Selvityshenkilön tehtävänä onkin läpivalaista koko prosessi diagnoosin syntymisestä sen rekisteröintiin ja käyttöön rahoituslaskennassa, jotta kaikki pullonkaulat ja tulkintavirheet saadaan dokumentoitua ja korjattua. THL on puolestaan esittänyt omassa työpaperissaan konkreettisia keinoja tietopohjan vahvistamiseksi, ehdottaen muun muassa sairausluokkien määrän tuntuvaa kasvattamista nykyisestä 123:sta peräti 193:een, jotta sairauksien koko kirjo huomioitaisiin aiempaa paremmin rahoituksen tarvelaskennassa. Tietopohjan laajentaminen ulottuisi myös uusien tietolähteiden käyttöönottoon, kuten esimerkiksi työterveyshuollon ja opiskeluterveydenhuollon tietojen hyödyntämiseen, mikä paljastaisi paremmin sellaista palvelutarvetta, joka jää tällä hetkellä hyvinvointialueilta havaitsematta riittämättömien julkisten palvelujen vuoksi.

Talouden tasapainottaminen ja välttämätön lisäaika

Rahoitusmallin kehitystyön lisäksi hallitus on samanaikaisesti valmistellut ratkaisuja hyvinvointialueiden haastavaan taloustilanteeseen, koska moni alue kamppailee huomattavien alijäämien kanssa, jotka ovat kertyneet toiminnan alkuaikoina ja ovat monin paikoin seurausta ennakoitua suuremmista kustannuksista. Juuri päättynyt lausuntokierros liittyy hallituksen esitysluonnokseen, jonka avulla tullaan tietyin ehdoin myöntämään harkinnanvaraisesti lisämääräaikaa alijäämien kattamiseen niille alueille, jotka ovat osoittaneet täysimääräistä sitoutumista taloutensa tasapainottamiseen. Tavoitteena on lieventää pahimpia taloudellisia paineita ja antaa alueille realistinen mahdollisuus kääntää suuntaa ilman, että lakisääteisiä palveluja jouduttaisiin leikkaamaan liian rajusti tai hätäisesti. Tämä määräaikalaki on välttämätön väliaikainen täydennys sääntelyyn, koska pääsääntö velvoittaa alueet edelleen kattamaan alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä, mikä vaatii joka tapauksessa erittäin tiukkaa taloudenpitoa ja menokehityksen maltillistamista. Laiho painottaa, että sote-rahoituksen ja sen taloudellisen kehyksen tulee aina perustua lakiin, luotettavaan tietopohjaan sekä pitkäjänteiseen ja erityisesti ennakoitavaan toimintaan, jotta alueet voivat suunnitella toimintaansa vastuullisesti pitkällä aikavälillä.

Kansanedustaja Laiho muistuttaa hallituksen tekevän hartiavoimin työtä koko sote-järjestelmän parantamiseksi, sillä hyvinvointialueiden asukkaat voivat ja heidän tulee luottaa siihen, että lakisääteiset palvelut turvataan riippumatta siitä, missä päin Suomea he asuvat. Nyt käynnistetty selvitys diagnoositietojen osalta on konkreettinen osoitus tästä sitoumuksesta, sillä järjestelmän perustan korjaaminen on ainoa kestävä tapa varmistaa palveluiden jatkuvuus ja yhdenvertaisuus. Tunnistamalla ja korjaamalla järjestelmässä olevat tekniset aukot ja tulkintaongelmat, joita on syntynyt muun muassa erilaisten potilastietojärjestelmien yhteistoiminnassa, luodaan vakaampi perusta tuleville rahoituspäätöksille, mikä on kaikkien suomalaisten etu. Diagnoositietojen laadun parantaminen ei ole ainoastaan taloudellinen kysymys vaan se on ennen kaikkea potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun liittyvä asia, koska tarkat ja kattavat tiedot ovat välttämättömiä myös tilastointiin, tutkimukseen ja palveluiden tarpeen oikeaan arviointiin. Selvitystyön pitäisi tuoda esille ne käytännöt, jotka hyvinvointialueilla ovat toimineet parhaiten tiedonkirjaamisessa ja siirrossa, jotta hyviä käytäntöjä voidaan levittää koko maahan yhtenäisyyden ja laadun varmistamiseksi.

Luotettavan tiedon merkitys korostuu erityisesti, kun ajatellaan tulevaisuuden sote-palveluiden kehittämistä ja kustannusten hallintaa, koska ilman paikkansapitävää kuvaa väestön todellisesta sairastavuudesta ja palveluntarpeesta päätöksenteko perustuu parhaimmillaankin vain arvailuun. THL:n ehdotus laajentaa rahoitusmallin sairausluokitusta on kriittinen askel kohti tätä tavoitetta, sillä mallin tulee huomioida aiempaa paremmin se moninainen kirjo sairauksia, joita sote-palveluissa hoidetaan päivittäin. Ainoastaan näin varmistetaan, että rahoitusta pystytään kohdentamaan tehokkaasti todellisten tarpeiden mukaisesti ja että alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja laadussa pienenevät pitkällä aikavälillä.

Sote-rahoitusmallin kehittämisen ja korjaustyön keskeiset askeleet

On ehdottoman tärkeää, että käynnissä oleva sote-rahoitusmallin korjaus- ja kehitystyö etenee järjestelmällisesti ja aikataulussaan, jotta epävarmuus vähenee ja hyvinvointialueet voivat keskittyä perustehtäväänsä eli palvelujen tuottamiseen. Kehitystyön keskiössä ovat seuraavat keskeiset toimenpiteet:

1. Riippumattoman selvityshenkilön työ: Selvityshenkilön tehtävänä on perusteellisesti läpivalaista diagnoositietojen toimittaminen ja varmistaa tietopohjan luotettavuus koko prosessin osalta, mikä tarjoaa vankan perustan tulevalle lainsäädäntötyölle.
2. Lainsäädännön kolmas vaihe: Hallitus valmistelee parhaillaan rahoitusmallin kolmatta uudistusvaihetta, jossa tarkastellaan erityisesti diagnoositietoihin perustuvaa rahoituksen määräytymistä ja pyritään korjaamaan järjestelmän rakenteelliset heikkoudet.
3. Tietopohjan laajentaminen: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ehdottanut sairausluokkien määrän merkittävää kasvattamista sekä uusien tietolähteiden, kuten työterveyden, hyödyntämistä rahoituksen tarvelaskennassa, jotta malli vastaisi paremmin todellista palvelutarvetta.
4. Alijäämien kattamisen joustavuus: Valmisteltavana on määräaikalaki, joka antaisi harkinnanvaraisesti lisäaikaa taloutensa tasapainottamiseen sitoutuneille hyvinvointialueille alijäämien kattamiseen, mikä helpottaisi akuuttia taloudellista painetta ja antaisi aikaa korjausliikkeille.
5. Yhtenäisten kirjaamiskäytäntöjen luominen: Järjestelmien välisen yhtenäisyyden ja tulkinnan parantaminen on keskeistä, sillä tekniset virheet ja epäyhtenäiset ohjeistukset ovat olleet merkittävä virhelähde rahoituksen laskentatiedoissa.

Tulevaisuuden sote-rahoitus: Kohti läpinäkyvää ja oikeudenmukaista jakoperustetta

Vahva poliittinen tahto korjata sote-rahoituksen puutteet luo uskoa siihen, että suomalaiset saavat jatkossakin nauttia laadukkaista ja yhdenvertaisista palveluista, sillä hyvinvointialueiden taloudellisen perustan vakaus on suoraan kytköksissä palveluiden saatavuuteen. Kansanedustaja Laihon painottama luottamuksen vahvistaminen on pitkä tie, joka vaatii jatkuvaa työtä ja kaikkien sidosryhmien osallistumista, mutta nyt otetut askeleet selvityshenkilön nimityksineen ovat oikeansuuntaisia ja osoittavat hallituksen sitoutuneen ongelmien perinpohjaiseen ratkaisemiseen. Tulevaisuudessa sote-rahoitusmallin on oltava paitsi teknisesti luotettava myös riittävän joustava vastaamaan muuttuviin väestörakenteisiin ja palvelutarpeisiin, jotta jokainen Suomen asukas voi luottaa siihen, että hänen tarvitsemansa hoito on turvattu.