Suomen vesihuollon omistus on saanut tuntuvan suojan, kun maa- ja metsätalousvaliokunta hyväksyi mietinnön vesihuoltolain muutoksesta, joka estää vesihuollon myymisen yksityisille toimijoille yksiselitteisellä tavalla. Lakimuutos varmistaa kriittisten vesihuoltopalveluiden, kuten puhtaan juomaveden tuotannon ja jätevesien asianmukaisen käsittelyn, säilymisen ensisijaisesti kuntien omistuksessa, mikä on elintärkeää yhteiskunnan toiminnan kannalta. Kansanedustaja Teemu Kinnari (kok.) korostaa, että näitä luonnollisia monopoleja ei tulevaisuudessa voi myydä voittoa tavoitteleville yksityisille sijoittajille, sillä kyse on suomalaisten peruspalvelusta ja huoltovarmuudesta. Nyt hyväksytty esitys nojaa vahvasti kansalaisten laajaa tukea nauttineeseen ”Vesi on meidän” -kansalaisaloitteeseen sekä valiokunnan aiempaan selvitykseen, osoittaen lainsäätäjän reagoineen kansalaisten huoliin. Kyse on historiallisesta askeleesta, sillä vesihuollon yksityistämistä ei ole aiemmin rajoitettu nykyisessä vesihuoltolaissa.
Vesihuolto on yhteiskunnan toiminnan tärkeimpiä perusedellytyksiä, minkä vuoksi sen omistuksen julkisuus on huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta ehdottoman kriittistä. Puhtaan, riittävän ja toimintavarman talousveden saanti on välttämätöntä niin kansanterveyden, asumisen, yhteiskunnan palveluiden kuin myös tuotannon ja yritystoiminnan edellytysten varmistamiseksi, sillä vesi on YK:n tunnustama ihmisoikeus ja elämän perustarve. Suomessa itse vesivarantoja, kuten pohjavesiä, ei vesilain mukaan voi omistaa, mutta veden jakeluun tarvittavan infrastruktuurin omistavat pääasiassa kunnat, jotka vastaavat yli 90 prosentista maan laitosmaisesta vesihuollosta asiakasmäärillä mitattuna. Vesihuollon säilyminen julkisessa omistuksessa takaa yhteisen ja yleisen edun toteutumisen, mikä pitää puhtaan veden kohtuuhintaisena ja saavutettavana kaikille kansalaisille. Maailmalla on nähty runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka vesihuollon yksityistäminen luonnollisena monopolina on johtanut palveluiden kallistumiseen ja laadun heikkenemiseen, kun sijoittajat pyrkivät maksimoimaan voittonsa.
Poliittinen selkänoja takasi vesihuollon täyden suojan
Orpon hallitus on osoittanut poikkeuksellista päättäväisyyttä tiukentamalla alkuperäistä esitysluonnosta, joka olisi saattanut jättää takaoven auki vesihuollon osittaiselle yksityistämiselle. Kinnari nostaa esiin, että hallituksen ensimmäinen lakiluonnos olisi mahdollistanut vesihuoltolaitosten vähemmistöomistuksien, jopa lähes 49,9 prosentin osuuksien, myymisen yksityisille sijoittajille, mikä herätti oppositiossa ja kansalaisaloitteen tekijöissä voimakkaan vastustuksen. Vasemmistoliiton ja muiden oppositiopuolueiden mukaan tällainen vähemmistöosuuksien myyminen olisi voinut johtaa siihen, että vesilaitokset olisivat tietyissä tilanteissa joutuneet yksityisen määräysvallan alle, tehden vedestä kauppatavaraa kansainvälisten suursijoittajien voiton tavoittelun alustalla. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) ilmoitti kuitenkin myöhemmin, että hallitus aikoo esittää vesihuoltolaitosten pitämistä kokonaan julkisessa omistuksessa, poistaen kuntien mahdollisuuden myydä edes vähemmistöosuuksia yksityisille tahoille. Kinnarin mukaan hallituksen linja on nyt selvä ja yksiselitteinen: vesi- ja jätehuolto ovat suomalaisten yhteistä omaisuutta, ja se pidetään jatkossakin täysimääräisesti kuntalaisten omistuksessa.
Poliittisen kentän yhtenäinen tahtotila vesihuollon julkisen omistuksen säilyttämiseksi on ollut merkittävä, sillä ”Vesi on meidän” -kansalaisaloite sai eduskunnan täyden tuen jo aiemmin käsittelyssään, vaikka hallituksen alkuperäinen luonnos ei vastannutkaan sen henkeä. Kansalaisaloitteen tavoitteena oli nimenomaan estää julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille ja pitää omistus julkisen sektorin varassa, koska vesihuolto on luonnollinen monopoli, jossa aitoa kilpailua ei synny; Rinnakkaisten vesijohtoverkostojen ja vedenkäsittelylaitosten rakentaminen samoille alueille on käytännössä mahdotonta. Kuluttajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että vesihuollon asiakas ei voi valita alueellista palveluntarjoajaa, mikä tekee hinnannousuille alttiudesta suuren, jos toiminta joutuisi voiton maksimointia tavoittelevan yksityisen omistajan käsiin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) onkin lausunnossaan todennut vesihuoltoon liittyvän piirteitä, joiden vuoksi sen yksityistämistä ei voi suositella, sillä julkisen sektorin vahvuudet korostuvat juuri tilanteissa, joissa voiton tavoittelu ei tuota optimaalista lopputulosta. Kuntaliitto on puolestaan korostanut vesihuollon järjestämisvastuun säilymisen tärkeyttä kunnilla, sillä se on kiinteästi kytköksissä maankäytön suunnitteluun ja asukkaiden sekä elinkeinoelämän välttämättömyyspalveluiden turvaamiseen.
Uudistus vahvistaa huoltovarmuutta ja torjuu korjausvelkaa
Lakimuutoksen keskeisenä tavoitteena on vesihuollon yksityistämisen estämisen lisäksi turvata vesihuollon tehokas toiminta ja vahvistaa huoltovarmuutta erityisesti investointitarpeiden kasvaessa. Suomen vesihuolto on kansainvälisissä vertailuissa sijoittunut kärkisijoille, mutta ala kohtaa merkittäviä haasteita, sillä verkosto-omaisuuden korjausvelka on kasvamassa ja investointitarpeet voivat kaksinkertaistua nykyisestä 400 miljoonasta eurosta. Vesijohto- ja viemäriverkostojen ikä ja kunto ovat globaalistikin yleinen haaste, ja vesihuoltoinfran tila Suomessakin vaatii jatkuvia ja mittavia saneerauksia. Kunnan omistus ja tiukka sääntely luovat vakaamman perustan tarvittavien, pitkäjänteisten investointien toteuttamiselle, sillä yksityiset toimijat saattavat priorisoida lyhyen aikavälin voittoja investointien sijaan.
Lakiesitys tuo mukanaan myös konkreettisia työkaluja huoltovarmuuden ja toimintavarmuuden parantamiseen, mikä on entistä tärkeämpää muuttuneessa turvallisuusympäristössä ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien sään ääri-ilmiöiden vuoksi. Uudistuksessa kunnalle säädettäisiin esimerkiksi etuosto-oikeus nykyisin yksityisessä omistuksessa olevien vesihuoltolaitosten ja niiden vesihuolto-omaisuuden kaupoissa, minkä lisäksi jatkossa saisi perustaa vain kunnan omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia tai asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia. Tällaiset säännökset varmistavat, että kriittinen infrastruktuuri pysyy julkisen ohjauksen alla, jotta voidaan varautua paremmin häiriöihin ja varmistaa elintärkeiden toimintojen turvaaminen kriisitilanteissa. Vesihuollon toimintavarmuuden ja kyberturvallisuuden parantamiseen onkin myönnetty valtion toimesta merkittäviä avustuksia, mikä osoittaa valtion roolin kriittisen infrastruktuurin turvaajana.
Lakiuudistus on määrä tulla voimaan vuoden 2026 alusta, tuoden mukanaan siirtymäsäännöksiä, joilla varmistetaan, ettei muutoksesta aiheudu kiinteistön omistajille kohtuuttomia tilanteita. Vaikka vesihuolto on Suomessa yleensä järjestetty erittäin hyvin, korjausvelan ja ilmastonmuutoksen tuomat haasteet vaativat jatkuvaa kehitystyötä ja investointeja vesihuoltoinfrastruktuuriin. Lainmuutoksen myötä vesihuollon läpinäkyvyys myös paranee EU:n uuden juomavesidirektiivin edellyttämällä tavalla, mikä antaa kansalaisille mahdollisuuden seurata ja osallistua aktiivisemmin vesihuoltoa koskevaan päätöksentekoon. Vesihuoltolain tavoitteena on jatkossakin turvata vesihuollon saatavuus kohtuullisin kustannuksin terveellisesti, turvallisesti ja moitteettomasti, sekä turvata ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti, ja uusi lainsäädäntö tukee tätä tavoitetta entistä vahvemmin julkisen omistuksen kautta.
Vesihuollon julkisen omistuksen turvaamisen keskeiset vaikutukset
Vesihuoltolain muutos, joka estää vesihuoltolaitosten myymisen yksityisille toimijoille, tuo mukanaan useita myönteisiä ja yhteiskunnallisesti merkittäviä vaikutuksia:
- Huoltovarmuuden vahvistuminen: Kriittinen infrastruktuuri pysyy julkisessa omistuksessa ja ohjauksessa, mikä parantaa varautumista häiriöihin ja kriisitilanteisiin.
- Kohtuullinen hinnoittelu: Estää luonnollisen monopolin joutumisen voittoa tavoittelevien yksityisten toimijoiden käsiin, mikä turvaa palveluiden kohtuuhintaisuuden kuluttajille.
- Investointien jatkuvuus: Julkinen omistus luo vakaamman perustan pitkäjänteisille ja mittaville verkostoinvestoinneille, joita tarvitaan kasvavan korjausvelan purkamiseksi.
- Yhdenvertaisuus ja laatu: Varmistaa, että puhdas vesi ja asianmukainen jäteveden käsittely ovat saatavilla tasapuolisesti ja korkealla laadulla kaikilla alueilla.
- Demokraattinen kontrolli: Vesihuoltoa koskeva päätöksenteko säilyy kuntalaisten valitsemien edustajien käsissä, mikä mahdollistaa demokraattisen ohjauksen ja vastuullisuuden.
Vesihuollon omistus: Tulevaisuuden turvaaminen
Vesihuollon julkisen omistuksen turvaaminen on osoitus siitä, että kriittisiin peruspalveluihin liittyvä päätöksenteko halutaan pitää kansallisesti hallittavissa ja kaupallisen voiton tavoittelun ulkopuolella. Hallituksen osoittama kyky tiukentaa omaa esitystään kansalaisaloitteen ja opposition kritiikin myötä on merkki toimivasta demokratiasta ja osoitus siitä, että suomalaisten perusoikeudet, kuten oikeus puhtaaseen veteen, asetetaan etusijalle. Lakimuutos ei ainoastaan tilkitse porsaanreikiä vaan myös luo vahvemman lainsäädännöllisen kehyksen vesihuollon pitkäjänteiselle kehittämiselle, varmistaen sen, että Suomen vesivarannot ja niihin liittyvä infrastruktuuri palvelevat tulevia sukupolvia yhtä laadukkaasti ja luotettavasti kuin tähänkin asti.
