Kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.) on nostanut esiin tiukan kysymyksen, kun Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi tuoreimmat tilastonsa Suomen puun kulkuvirroista. Tilastot paljastavat karun totuuden metsien käytöstä, sillä huomattava osa hakatusta puubiomassasta päätyy lopulta energiaksi. Harjanne korostaa, että kyseessä on nimenomaan poliittisen ohjauksen tulos, eikä syy ole yksin metsä- tai energiayhtiöiden.
Luonnonvarakeskuksen tuoreimpien ”Puun kulkuvirrat” -tilastojen mukaan jopa 60 prosenttia Suomen metsistä hakatun puun kuiva-aineesta ohjautui energian tuotantoon. Tämä luku on pysytellyt korkeana, sillä jo vuoden 2008 jälkeen metsäteollisuustuotteisiin sitoutuneen puun määrä on jatkuvasti ollut pienempi kuin energian tuotantoon kulunut massa. Lukujen valossa on selvää, että Suomen energiatalous tukeutuu edelleen massiivisesti puubiomassan polttoon.
Puu palaa – jalostusarvo hiipuu
Harjanne kuvaa tilannetta osuvasti sanomalla, että ”sitä saa mitä tilaa”, sillä nykyinen ohjauspolitiikka kannustaa puun käyttöön polttoaineena. Tämä suuntaus on johtanut siihen, että suurin osa hakatusta puusta palaa energiaksi, ja materiaalikäytössäkin valtaosa on suhteellisen lyhytikäisiä tuotteita. Hiili vapautuu näin ollen nopeasti ilmakehää lämmittämään, mikä heikentää ilmastotavoitteiden saavuttamista. Lisäksi keskimääräinen jalostusarvo jää alhaiseksi, mikä ei ole kansantalouden etu.
Puun jalostusarvon lasku on ollut selkeä trendi viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä kehitys johtuu erityisesti paperin osuuden pienenemisestä puunjalostuksessa. Harjanne huomauttaa, että samanaikaisesti kehittyneitä tai pitkäikäisiä tuotteita ei ole saatu tuotettua merkittävästi lisää korvaamaan menetettyä arvoa. Vaikka energiakäytössä olisi kyse laajalti sivuvirroista, se ei poista sitä tosiasiaa, että suuri osa puusta päätyy poltettavaksi. Metsäteollisuuden sivutuotteet, kuten mustalipeä ja kiinteät puupolttoaineet, ovatkin merkittävässä roolissa energiantuotannossa, mutta niiden käyttö on korvannut fossiilisia polttoaineita. Järkevämpää olisi kuitenkin saada suuri osa puusta korkeamman arvoketjun käyttöön.
Politiikan ohjauskeinot kaipaavat muutosta
Kansanedustaja peräänkuuluttaa laajaa keinovalikoimaa, jolla Suomen metsien käytön suunta saataisiin käännettyä. Metsien arvokkaampaan ja kestävämpään käyttöön siirtyminen vaatii Harjanteen mukaan sekä ”keppiä että porkkanaa”. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa energiantuotantoa on korvattava muilla, puhtaammilla energiamuodoilla, kuten tuulella, auringolla ja ydinvoimalla. Tulevaisuudessa on myös luotava uusia markkinoita hiilensidonnalle sekä kehittyneille biotuotteille ja vetyjalosteille. Harjanne toteaa rehellisesti, että jos luonto- ja ilmastotavoitteista halutaan pitää kiinni, on hakkuita maltillistettava.
Harjanne ehdottaa konkreettisia taloudellisia ohjauskeinoja. Teollisen puunpolton maltillinen verottaminen toimisi ”keppinä”, kun taas metsänomistajien palkitseminen hiilensidonnasta ja luontoarvoista tarjoaisi ”porkkanan”. Nämä kannustimet ohjaisivat puun käyttöä arvokkaampaan suuntaan ja tukisivat kestävää metsätaloutta. Myös fossiilisten raaka-aineiden korvaamiseen tähtäävät ratkaisut, kuten jakeluvelvoitteet muovin osalta, ovat Harjanteen mukaan tehokkaita keinoja.
Innovaatiot ja vanhojen metsien kohtalo
Puun polton jatkuessa tulevaisuudessa, Harjanne nostaa esiin myös teknisen hiilensidonnan merkityksen. Hän korostaa, että sen osalta, mikä palaa, hiili tulisi napata talteen. Tekniseen hiilensidontaan piippujen päissä tarvitaan pilottitukea, mutta olisi myös luotava ennakoitavaa kysyntää puhtaan vedyn ja biogeenisen hiilen jalosteille. Näitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi synteettisten polttoaineiden ja lannoitteiden huoltovarmuushankinnoissa. Harjanne on aiemmin esittänyt näitä ratkaisuja edistämään uudenlaista biotaloutta.
Puunpolton vähentäminen vaatii samalla korvaavaa energiantuotantoa, joten uusiutuvan energian rakentamisen edellytyksiä on sujuvoitettava. Metsien suojelu on myös kriittinen osa ratkaisua, ja Harjanne muistuttaa valtion vastuusta suojella omat vanhat ja luonnontilaiset metsänsä ilman kikkailua.
Keinoja ohjata puun käyttöä arvokkaampaan suuntaan:
- Korvaa polttoon perustuvaa energiaa tuulella, auringolla ja ydinvoimalla.
- Luo markkinoita hiilensidonnalle ja kehittyneille biotuotteille sekä vetyjalosteille.
- Maltillista teollista puunpolttoa verotuksen avulla.
- Palkitse metsänomistajia hiilensidonnasta ja luontoarvoista.
- Hyödynnä teknistä hiilensidontaa poltosta syntyvän hiilen talteenotossa.
- Sujuvoita korvaavan energiantuotannon rakentamisen edellytyksiä.
- Suojele vanhoja ja luonnontilaisia metsiä.
Harjanne pitää karmeana sitä, että vanhoja metsiä päätyy uuniin, sillä se on hänen mukaansa ”käänteistä arvontuotantoa”. Metsien arvo ei ole vain lyhytaikaisessa poltossa, vaan pitkäikäisissä tuotteissa, hiilivarastoissa ja luonnon monimuotoisuudessa.
Kohti kestävämpää metsäpolitiikkaa ja arvokkaampaa käyttöä
Suomen metsäpolitiikan on löydettävä tasapaino teollisuuden tarpeiden, ilmastonmuutoksen torjunnan ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen välillä. Luonnonvarakeskuksen luvut toimivat herätyksenä, että nykyinen suunta on kestämätön sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti. Puun jalostusasteen nostaminen ja uudenlaisten biotalouden ratkaisujen etsiminen ovat avainasemassa, jotta puusta saataisiin irti mahdollisimman suuri hyöty pitkällä aikavälillä. Kansanedustaja Harjanteen peräänkuuluttamat toimet osoittavat suunnan, jossa valtion ohjauksella ja markkinaehtoisilla kannustimilla voidaan vaikuttaa siihen, mihin puumme lopulta päätyy.
