Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän, soten, rahoitus ja tulevaisuus ovat nousseet poliittisen kentän kuumimmaksi kiistakapulaksi. Hyvinvointialueiden historian lyhyydestä huolimatta niiden talous on ajautunut ennätyssuuriin alijäämiin, mikä on synnyttänyt kaksi täysin vastakkaista koulukuntaa ongelmien ratkaisemiseksi. Orpon hallituksen tavoitteena on tehdä syvällisiä rakenteellisia muutoksia kustannusten hillitsemiseksi, kun taas oppositio vaatii lisävelkaa ja aikaa talouden tasapainottamiseen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopra onkin nostanut esiin voimakkaan kritiikin opposition ratkaisuehdotuksia kohtaan. Hän painottaa, että sote-ongelmien pitkittämisen sijaan tarvitaan kipeästi järjestelmän korjaamista sen juurisyistä lähtien.

Oppositiopuolueet tekivät torstaina yhteisen vetoomuksen, jossa ne vaativat Orpon hallitusta pidentämään kaikkien hyvinvointialueiden rahoituksen alijäämien kattamisaikaa. Tämä ehdotus nähdään oppositiossa välttämättömänä toimenpiteenä, jotta alueet eivät joutuisi supistamaan lakisääteisiä palveluitaan liian rajusti talouspaineiden alla. Talouspolitiikan arviointineuvosto on myös esittänyt näkemyksen, jonka mukaan alijäämien kattamisvelvoitteen aikarajaa tulisi harkita uudelleen ja antaa alueille lisäjoustoa säästöjen toteuttamiseen tasaisemmin. Nämä puheenvuorot heijastavat suurta huolta siitä, että tiukat talousvaatimukset uhkaavat perustuslaillisesti turvattuja sote-palveluja ja kansalaisten yhdenvertaista kohtelua.

– Soten ongelmakohtia ei voida ratkaista kaatamalla soteen jatkuvasti lisää rahaa, kun ongelmat ovat rakenteellisia. Nyt on tehtävä muutoksia, jotta rahat riittävät hoitoon myös tulevaisuudessa, kun työikäisten määrä vähenee ja suomalaiset ikääntyvät, sanoo Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopra.

Rakenteelliset ongelmat murensivat sote-pohjan

Hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä oli tilinpäätösarvioiden mukaan jo pelkästään vuonna 2023 huimat noin 1,35 miljardia euroa, mikä on mittaluokassaan historiallinen. Tämä massiivinen vaje ei Kopran ja hallituspuolueiden mukaan johdu pelkästään rahoituksen puutteesta, vaan syvemmällä olevista rakenteellisista ongelmista. Sote-uudistus, jota valmisteltiin yli vuosikymmen, luotiin vastaamaan väestön ikääntymiseen ja palvelujen saatavuuden turvaamiseen, mutta sen toteutus on paljastanut lukuisia heikkouksia. Suuri osa kustannusten kasvusta selittyy sillä, että uusi järjestelmä ei ole kyennyt riittävän nopeasti muuttamaan toimintatapojaan ja tehostamaan palveluitaan, vaan vanhat kuntaorganisaatioiden ongelmat ovat periytyneet uusille hyvinvointialueille.

Väestön ikääntyminen on Suomessa yksi suurimmista sote-palvelujen kysyntää ja kustannuksia kasvattavista tekijöistä. Kun työikäisten määrä vähenee ja vanhusväestön osuus kasvaa, palvelutarve lisääntyy samalla kun veronmaksajien määrä pienenee. Tämä demografinen yhtälö luo kestämättömän paineen julkiselle taloudelle, jolloin pelkkä rahan lisääminen on vain lyhytaikainen laastari verenvuotoon. Alivaltiosihteeri Marina Erholan mukaan uudistusta on jouduttu viemään eteenpäin poikkeuksellisissa oloissa, joita leimaavat geopoliittiset jännitteet ja talouden alavire, mikä on entisestään vaikeuttanut talouden tervehdyttämisen aikapainetta.

Oppositio liputtaa ”lisäajan” puolesta

Opposition yhteinen vetoomus hyvinvointialueiden alijäämien kattamisajan pidentämiseksi heijastelee syvää huolta kansalaisten hoidon saatavuudesta. Nykyisen lain mukaan alueiden tulisi kattaa alijäämänsä pääsääntöisesti vuoden 2026 loppuun mennessä, mutta tämä tavoite näyttää monelle alueelle mahdottomalta ilman palveluiden vaarantamista. Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialue on ilmoittanut, että sen menot ylittyvät ennakoitua enemmän ja että kertynyt alijäämä on mittava, minkä vuoksi alue on esittänyt kattamisajan pidentämistä. Opposition mukaan ankarat säästöt johtavat palveluverkon supistamiseen, hoitajamitoitusten heikentämiseen ja lopulta perustuslain takaaman yhdenvertaisen hoidon toteutumisen vaarantumiseen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jukka Kopra näkee tämän lähestymistavan kuitenkin lyhytnäköisenä ja vastuuttomana. Kopran mukaan opposition ehdotus on käytännössä ongelmien lykkäämistä eteenpäin, eikä se ratkaise itse järjestelmän heikkouksia. ”Onko oppositiolla todella vain yksi ratkaisu soteen: ottaa lisää velkaa ja pitkittää ongelmia taas hamaan tulevaisuuteen?”, Kopra kysyy kärjekkäästi. Hän muistuttaa, että hallituksen tavoitteena on nimenomaan korjata soten ongelmat juurisyistä lähtien, jotta veronmaksajilta eivät lopu rahat tulevaisuudessa.

Valtiovarainministeriö on tosin valmistellut jo aiemmin väliaikaista täydennystä talouden ohjauksen sääntelyyn, joka mahdollistaisi harkinnanvaraisen lisäajan alijäämien kattamiseen tietyt kriteerit täyttäville alueille, jotka ovat onnistuneet taloutensa täysimääräisessä tasapainottamisessa. Tämä hallituksen linjaus on kuitenkin tiukempi kuin opposition ehdotus, joka vaatisi lisäaikaa kaikille alueille riippumatta niiden omasta talouden tasapainotuksen tasosta.

Rahoitusmallin kehittäminen kolmessa vaiheessa

Orpon hallitus on sitoutunut kehittämään hyvinvointialueiden rahoitusmallia vaiheittain hallituskauden aikana, jotta rahoituksen riittävyys ja oikeudenmukaisuus paranisivat. Rahoitusmallin kehittämisen kolmatta vaihetta valmistellaan parhaillaan tiiviissä yhteistyössä asiantuntijoiden ja hyvinvointialueiden edustajien kanssa. Tavoitteena on antaa esitys eduskunnalle keväällä 2026, ja muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta. Tässä vaiheessa tullaan muun muassa tarkastelemaan ja päivittämään tarvetekijöitä ja niiden painokertoimia, joilla palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvataan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on antanut aiheesta juuri tutkimusraporttinsa, jota hyödynnetään lainvalmistelussa.

Jukka Kopra korostaa, että Kokoomus uskoo suomalaisen soten potentiaaliin olla maailman paras, mutta se edellyttää asioiden tekemistä uudella tavalla. Hallitus odottaa tällä hetkellä alivaltiosihteeri Marina Erholan kattavaa raporttia hyvinvointialueiden tilanteesta ja soten etenemisestä. Erholan selvitys, joka perustuu satoihin ongelmahavaintoihin ja haastatteluihin, nostaa esiin tarpeen vahvistaa muun muassa muutosjohtamista ja selkeyttää ohjausrakenteita. Erhola on painottanut, että perusratkaisu on kestävä, mutta järjestelmän vakauttaminen vaatii aikaa ja yksilöllistä tukea vaikeuksissa oleville alueille. Hallitus aikoo linjata seuraavat toimensa, mukaan lukien mahdolliset lisätoimet säästöjen ja tehostamisen vauhdittamiseksi, Erholan raportin jälkeen.

Pitkällä aikavälillä hallituksen strategia on selkeä: siirtyä velkaantuvasta, rakenteellisesti kalliista sote-järjestelmästä kestävään ja laadukkaaseen hoitoon. Tämä vaatii Kopran mukaan rohkeutta tehdä kipeitäkin päätöksiä, eikä vain tyytyä jatkuvaan velanottoon.

Keskeiset rakenteelliset ongelmat ja hallituksen tavoitteet:

Hallituksen tavoitteet poikkeavat opposition ratkaisumallista, sillä ne pyrkivät korjaamaan soten toiminnan perusteita, jotta rahan riittävyys turvataan:

• Rahoitusmallin epätarkkuus: Tarvetekijöiden päivittäminen, jotta rahoitus kohdistuu paremmin todellisiin palvelutarpeisiin ja kannustaa kustannustehokkuuteen.
• Heikko tuottavuus: Palvelujen digitaalisuuden ja perustason palvelujen tehostaminen, jotta resurssit kohdistuvat vaikuttavampaan hoitoon.
• Vajaat ohjausrakenteet: Hyvinvointialueiden ohjauksen ja valvonnan selkeyttäminen, jotta valtion ohjaus on nykyistä tehokkaampaa ja johdonmukaisempaa.
• Työvoiman saatavuus: Henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden parantaminen uusilla tavoilla, kuten sääntelyn purkamisella ja työperäisen maahanmuuton edistämisellä.
• Palveluverkon tehostaminen: Keskittymien ja yhteistyön lisääminen erityispalveluissa, jotta vältetään päällekkäisyyksiä ja mittakaavaedut hyödynnetään.

Tulevaisuuden sote – Kestävää hoitoa sukupolville

Suomen sote-uudistus on historiallinen ponnistus, joka tavoittelee jokaiselle suomalaiselle laadukasta hoitoa ja turvallista arkea. Kopra kiteyttää hallituksen näkemyksen korostamalla tavoitetta rakentaa sote, joka kestää: ”ei vain seuraavat vuodet, vaan myös seuraavat sukupolvet.” Tämä tarkoittaa, että vastuu tulevista sukupolvista ei saa siirtyä pelkäksi velkataakaksi, vaan nyt on tehtävä ne kipeät mutta välttämättömät rakenteelliset muutokset, joita ilman sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituspohja ei enää kestä. Tulevaisuuden sote ei voi nojata jatkuvaan velkaantumiseen, vaan sen on löydettävä ratkaisut, jotka mahdollistavat palvelujen turvaamisen muuttuvassa väestörakenteessa.