Sote pyörii nyt alueilla

Sote-uudistus on vuonna 2026 jo selvästi “normaalia arkea”, ja hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestämisestä kuten uudistuksessa sovittiin. Vastuu siirtyi hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa, ja samalla ohjaus jakautui niin, että sosiaali- ja terveysministeriö linjaa sote-palvelujen kokonaisuutta ja valtiovarainministeriö seuraa alueiden taloutta ja rahoitusta. Muutos näkyy kuntien ja alueiden rooleissa, ja muutos näkyy myös siinä, miten palveluista puhutaan: kunnan sijaan katse kääntyy alueen palveluverkkoon, ja käytännössä myös alueen säästöohjelmiin.

Hyvinvointialueiden alkuvuosia leimasi rakentaminen ja siivous, ja sama jatkuu monessa paikassa edelleen, vaikka perusrakenteet ovat jo pystyssä. Alueet yhtenäistävät tietojärjestelmiä, ne yhdistävät toimintatapoja ja ne yrittävät samalla pitää ovet auki kaikille, jotka tarvitsevat hoitoa, hoivaa tai tukea. Uudistus ei siis ole pelkkä hallinnollinen vaihto, vaan se on jatkuva prosessi, jossa henkilöstö, raha ja palvelulupaukset hakkaavat toisiaan vasten joka viikko.

Ihmisen näkökulmasta iso kysymys on yksinkertainen, ja se kuuluu näin: saako apua nopeasti, saako apua lähellä ja saako apua yhdestä paikasta. Hyvinvointialueet vastaavat tähän eri tahtiin, ja erojen synty ei ole yllätys, koska lähtötilanne vaihteli ja talouspaineet vaihtelivat. Politiikassa keskustelu kuulostaa usein strategialta, mutta arjessa keskustelu kuulostaa hoitoon pääsyltä, työvuorolistalta ja siitä, kuka ehtii kohdata.

Raha ratkaisee, ja 2026-laskelmat kertovat suunnasta

Vuonna 2026 hyvinvointialueiden rahoitus on yksi koko uudistuksen kovimmista mittareista, ja rahoituksesta puhutaan jo numeroilla, joita tavallinen lukija ei enää pyörittele mielessään. Valtiovarainministeriö julkaisi laskelman, jonka mukaan hyvinvointialueiden rahoitus vuodelle 2026 on koko maan tasolla noin 27,1 miljardia euroa, ja summa kasvaa vuoteen 2025 verrattuna noin 890 miljoonalla eurolla. Kasvu kuulostaa isolta, mutta kasvu ei automaattisesti tarkoita helpotusta, koska kustannustaso ja palvelutarve kasvavat samaan aikaan, ja moni alue lähtee vuoteen säästöjen ja alijäämien kanssa.

Valtion budjettia selaava huomaa nopeasti saman viestin hieman eri sanoilla, ja viesti on se, että yleiskatteinen rahoitus nousee ja indeksit vaikuttavat vahvasti tasoon. Rahoituksen kasvua selitetään kustannustasoon siirtymisellä ja indeksikorotuksilla, ja samalla muistutetaan, että rahoitusmalli elää palvelutarpeen mukaan. Tämän vuoksi vuoden 2026 luvut ovat myös poliittinen väline, koska niillä perustellaan sekä lisäpanostuksia että leikkauksia, ja niillä perustellaan myös palveluverkon muutoksia.

Monessa hyvinvointialueessa talousohjelmat ovat edelleen kovia, ja sopeutus tarkoittaa käytännössä rekrytointijarrua, ostopalvelujen arviointia ja tilaverkon tarkastelua. Alueiden johto puhuu tuottavuudesta, ja henkilöstö puhuu siitä, miten työn kuorma kasvaa, jos väkeä ei lisätä ja jos työtä ei oikeasti helpoteta. Keskustelu on sama kuin ennenkin, mutta rakenne on uusi, ja päätöksenteko on nyt aiempaa selvemmin alueellista.

Hoitajamitoitus 2026: 0,6 on minimi

Hoitajamitoitus on vuoden 2026 kuumimpia yksittäisiä sanoja, ja se osuu suoraan siihen, miten ympärivuorokautinen hoiva järjestyy. Lainsäädännössä iso muutos tuli voimaan vuoden 2025 alusta, ja iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä henkilöstön vähimmäismitoitus on pysyvästi 0,6 työntekijää asiakasta kohden. Eduskunta hyväksyi muutoksen, ja samalla aiempi siirtymä 0,65:stä sekä pitkään puhuttu 0,7-tavoite menetti rooliaan vähimmäisvaatimuksena, koska minimi lukittiin alemmalle tasolle.

Vuonna 2026 tilanne näkyy jo datassa, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on kertonut, että vähimmäismitoituksen lasku vuoden 2025 alussa johti siihen, että moni yksikkö laski toteutunutta mitoitusta lähemmäs uutta vähimmäistasoa. THL:n seurannan mukaan yleisin toteutunut mitoitus keväällä 2025 oli 0,60–0,64, ja vähintään 0,65-tasolla olevien yksiköiden osuus putosi selvästi verrattuna edellisvuoteen. Tämä heijastuu vuoteen 2026, koska toimintamallit, budjetit ja rekrytointimahdollisuudet rakentuvat jo uuden minimin ympärille.

Mitoituksesta puhuttaessa kannattaa muistaa, että mitoitus lasketaan vain välitöntä asiakastyötä tekevästä henkilöstöstä, ja mitoitus on yksikkökohtainen. Luku ei siis kerro suoraan sitä, miltä yksittäinen vuoro tuntuu, mutta luku kertoo raamin, jonka sisällä työn organisointi tehdään. Arki ratkaisee lopulta enemmän kuin pyöreä numero, ja arki ratkaisee myös sen, miten paljon aikaa jää perushoidon lisäksi kuntouttavalle työlle, ulkoilulle ja kohtaamiselle.

THL:n viesti: kehitystä ja talouskuria samaan aikaan

Hyvinvointialueiden tilannetta on kuvattu ristiriitaiseksi, ja ristiriita näkyy myös THL:n raporteissa. THL on arvioinut, että hyvinvointialueet ovat kahden ensimmäisen toimintavuotensa aikana uudistaneet palveluja merkittävästi, ja samalla kehittämistä haastaa tiukka talouskuri ja sopeutuspaineet. Raporttikieli kuulostaa neutraalilta, mutta viesti on käytännönläheinen: palveluja rakennetaan uusiksi samalla, kun rahaa pitää säästää, ja tämä yhdistelmä näkyy sekä henkilöstössä että asiakkaissa.

Palvelujen vahvistumisesta löytyy merkkejä, ja niitä ovat esimerkiksi uudet toimintatavat, parempi yhteensovittaminen ja toive siitä, että peruspalvelut kantaisivat enemmän. Paine näkyy silti hoitoon pääsyssä, ja paine näkyy myös siinä, että investointeja ja hankintoja priorisoidaan uudelleen. Vuonna 2026 moni hyvinvointialue puhuu jo “kolmannen vuoden käänteestä”, mutta käänne ei synny kalenterista, vaan se syntyy siitä, onnistuvatko alueet yhdistämään säästöt ja laadun.

Hoitajamitoituksessa THL:n seuranta tuo kylmää konkretiaa keskusteluun, ja luvut vaikuttavat suoraan siihen, millaisia päätöksiä alueet tekevät. Kun minimi on 0,6, paine siirtyy helposti laadun määrittelyyn ja valvontaan, ja silloin keskustelu kääntyy siihen, mitä palvelutarpeen huomioiminen tarkoittaa käytännössä. Vuonna 2026 moni yksikkö tekee työtä myös maineensa kanssa, koska hoivan laatu on aihe, joka nousee uutisiin nopeasti ja pysyy mielissä pitkään.

Mitä arjessa tapahtuu juuri nyt

Vuonna 2026 sote-uudistus tuntuu ihmiselle usein “pieninä siirtyminä”, ja pienet siirtymät ovat joskus isoja. Palvelupiste vaihtuu, digitaalinen asiointi lisääntyy ja hoitoketjuun tulee uusi numero tai uusi yksikkö, ja samalla työntekijöiden arki muuttuu, kun tiimit yhdistetään ja johtamisrakenteita muokataan. Muutos tuo joillekin sujuvuutta ja se tuo joillekin epävarmuutta, ja samaan aikaan alueiden sisällä on usein suuria eroja, koska kaupunki ja maaseutu elävät eri rytmissä.

Hoitajamitoituksen muutos vaikuttaa eniten ympärivuorokautisessa hoidossa, mutta se heijastuu myös muualle, koska henkilöstö liikkuu työmarkkinoilla ja työn kuormitus vaikuttaa alalla pysymiseen. Alueet etsivät helpotusta esimerkiksi työvuorosuunnittelun kehittämisestä, hoivan prosessien selkeyttämisestä ja teknologian hyödyntämisestä, ja samalla ne etsivät helpotusta koulutuspoluista ja rekrytoinnista. Keskustelu pysyy silti tiukkana, koska samaan aikaan väestö ikääntyy ja palvelutarve kasvaa, ja samaan aikaan säästöpaineet eivät katoa minnekään.

Lopputulos on usein se, että hyvinvointialueet yrittävät tehdä “enemmän vähemmällä”, ja tämä lause kuuluu sekä kokoushuoneissa että käytävillä. Ihmiset odottavat sote-uudistukselta yhdenvertaisuutta, ja ihmiset odottavat sote-uudistukselta sujuvuutta, mutta odotukset törmäävät helposti siihen, miten vaikeaa on saada riittävästi henkilöstöä ja riittävästi rahaa samaan aikaan.

Vuoden 2026 keskustelun avainkohdat

• Hyvinvointialueiden rahoituksen kasvu ei yksin ratkaise alijäämiä, ja sopeutusohjelmat jatkuvat monella alueella.
• Henkilöstön saatavuus ohjaa päätöksiä enemmän kuin tavoitteet paperilla, ja rekrytointikyky vaihtelee alueittain.
• Hoitajamitoituksen vähimmäistaso on 0,6 vuoden 2025 alusta alkaen, ja toteutunut mitoitus on monessa yksikössä asettunut lähelle tätä tasoa.
• Palveluverkon muutokset etenevät, ja fyysisiä pisteitä karsitaan usein samaan aikaan kun digipalveluja kasvatetaan.
• Ohjaus ja valvonta korostuvat, ja keskustelu siirtyy yhä enemmän siihen, miten palvelutarve näkyy arjessa ja miten laatua mitataan.

Mitä seuraavaksi

Vuosi 2026 näyttää monella tavalla “välivuodelta”, mutta välivuosi ei tarkoita pysähtymistä, vaan se tarkoittaa sitä, että iso muutos jatkuu vähemmän dramaattisesti ja enemmän arjen päätöksinä. Hyvinvointialueet hakevat tasapainoa, ja hyvinvointialueet hakevat samaan aikaan luottamusta, koska luottamus syntyy vasta silloin, kun ihmiset kokevat palvelun toimivan. Päätöksenteko nojaa yhä vahvemmin lukuihin, mutta päätöksenteko nojaa myös siihen, miten äänekkäästi arjen ongelmat nousevat esiin.

Hoitajamitoituksessa suunta on vuoteen 2026 mennessä selvä, ja suunta on se, että vähimmäistaso on laskettu ja pysyy 0,6:ssa, vaikka keskustelu laadusta ei ole kadonnut minnekään. Keskustelu ei siis lopu, vaan keskustelu muuttaa muotoa, ja se siirtyy enemmän valvontaan, työoloihin ja siihen, millä keinoilla hoivaa tehdään järkevämmin. Hyvinvointialueiden onnistuminen näkyy lopulta siinä, pysyvätkö työntekijät alalla ja kokevatko asiakkaat olonsa turvalliseksi, ja nämä kaksi mittaria kulkevat yllättävän usein käsi kädessä.

Tietolähteet

• Sosiaali- ja terveysministeriö: Sote-uudistus ja hyvinvointialueiden vastuut
• Valtioneuvosto / Valtiovarainministeriö: Hyvinvointialueiden rahoituslaskelma vuodelle 2026
• Valtion talousarvioesitys 2026: Hyvinvointialueiden yleiskatteinen rahoitus
• Valtioneuvosto / STM: Eduskunta hyväksyi iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon vähimmäismitoituksen tasoksi 0,6 (voimaan 1.1.2025)
• THL: Henkilöstömitoituksen seuranta ja uutinen mitoituksen laskusta vuoden 2025 alussa
• THL: Raportti hyvinvointialueiden kahdesta ensimmäisestä vuodesta ja talouskurin vaikutuksista

Lue lisää hallituksen talouspolitiikasta täältä: https://suomalaisetvaalit.fi/talouspolitiikka/