Vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne on ottanut voimakkaan poliittisen roolin nostamalla julkiseen keskusteluun näkemyksen: “Suomi on eurooppalainen banaanivaltio, jonka talousahdingosta ei päästä ulos ilman vihreää tuottavuutta”. Harjanteen mukaan Suomen talouskehitys on jäänyt EU:n häntäpään suoritusten joukkoon, ja toipumista nopeampi nousu edellyttää radikaaleja kestävyysratkaisuja elinkeinorakenteessa sekä vahvempia sisämarkkinoita.

Harjanne lausui tämän teollisuuspoliittista selontekoa käsittelevässä ryhmäpuheessaan 8.10.2025. Hänen näkemyksensä mukaan Suomen kysymys ei ole enää pelkästään suhdanteellinen notkahdus, vaan syvempi rakenteellinen ongelma — haaste, joka yhdistää talouden, luonnonvarojen käytön ja kilpailukyvyn.

Ruuvia kiristettävä tuottavuuteen

Harjanne nosti puheessaan esiin työn tuottavuuden heikon kehityksen yhtenä Suomen talouden jarruna. Hän vertasi Suomea banaanivaltioon siinä mielessä, että maa käyttää runsaasti luonnonvaroja tuottaakseen suhteellisen vähän lisäarvoa. Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomi poikkeaa EU-maiden joukossa erityisesti materiaalikulutuksessa henkeä kohti – kuormitus on suuri, tuotto heikko.

Samalla Harjanne peräänkuuluttaa tehokkaampaa luonnonvarojen käyttöä ja kiertotaloutta neitseellisten raaka-aineiden sijaan. Hän pitää keskeisenä tavoitetta purkaa tukijärjestelmiä, jotka ylläpitävät vanhoja, tuottavuudeltaan heikkoja rakenteita, ja vahvistaa rahoituksen suuntaamista innovatiiviselle, ympäristöä säästävälle toiminnalle.

Harjanteen mukaan myös koulutukseen, tutkimukseen ja osaamisen kehittämiseen on panostettava enemmän. Ilman näitä panoksia vihreä tuottavuus jää hyveeksi ilman otetta talouskehitykseen.

Elinkeinorakenne liian kapea — aika laajentaa

Puheessaan Harjanne kritisoi Suomen elinkeinorakenteen yksipuolisuutta. Suomen nykyinen toimialarakenne kuristaa kasvua ja altistaa taloutta globaaleille muutoksille. Harjanne painottaa, että monipuolinen, hybridi-elinkeinojen kenttä — jossa digitalisaatio, palvelut, luovat alat ja vihreä teknologia kytkeytyvät teollisuuteen — luo paremman pohjan uudistumiselle.

Erityisesti luovat alat nostettiin esiin: Harjanteen mukaan nämä alat eivät ole Suomessa vielä saaneet ansaitsemaansa mediahuomiota kestävän kasvun tekijöinä. Hän viittaa kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan luovat alat ovat yksi nopeasti kasvavista sektoreista — ja silti Suomessa niiden potentiaali on osin tunnistamaton.

Sen sijaan Harjanne kantaa huolta siitä, että monet tuet kohdistuvat yhä perinteisiin toimialoihin, joissa tuottavuuskehitys on heikkoa. Ratkaisuna hän esittää tukipolitiikan uudelleen kohdentamista kasvuyrityksille, vihreille innovaatioille ja korkean jalostusasteen toimialoille.

Sisämarkkinoiden ristiriidat ja EU:n rooli

Harjanteelle EU ei ole vihollinen, vaan tärkein näyttämö Suomen teollisuus- ja kauppapolitiikalle. Hän korostaa, että Suomen menestys on sidoksissa sisämarkkinoiden toimivuuteen — veroesteiden, kansallisten sääntelyerimielisyyksien ja tuontisuojien purkaminen on keskeinen tehtävä. Viime kädessä Harjanne näkee, että monet kaupan esteet EU:n sisällä ovat jäsenvaltioiden aikaansaannoksia, ei komission.

Tutkimusten mukaan Suomi on viime vuosina kärsinyt kaupan avaamisen supistumisesta ja heikentyneestä avautumisesta kansainvälisille markkinoille. ETLA on myös havainnut, että suomalaisyritykset kohtaavat kauppaan liittyviä esteitä — EU:n sisällä tekniset vaatimukset, standardit ja sertifioinnit ovat tavallisia pulmia. Harjanne nostaa vaatimuksen, että kaupan esteitä on purettava ja että EU-rahoitus kohdennetaan tiedepohjaisesti ja kilpailukykyä edistävästi.

Luvuista kertova totuus: taustalla rakenteelliset tekijät

Tilastot vahvistavat Harjanteen huolen: Suomen tuottavuuskehitys on ollut hidas, ja maa on jäänyt kilpailijoistaan jälkeen. OECD:n mukaan Suomen talous on osoittanut resilienssiä, mutta rakenteellisia uudistuksia tarvitaan julkisen talouden, koulutuksen ja innovaatiopolitiikan saralla.

Euroopan komissio taas nostaa esiin sen, että Suomen kaupan avoimuus on heikentynyt viime vuosikymmeninä. Osa selityksistä liittyy ICT-sektorin supistumiseen ja palvelusektorin osuuden kasvuun — toimialoihin, joissa tuottavuuden kasvu on perinteisesti alhaisempaa.

Valtioneuvoston julkaisu “Productivity and competitiveness in Finland” osoittaa, että suomalainen palvelutuottavuus on kasvanut hitaammin kuin EU-keskiarvo. Tämä osoittaa, että haaste ei ole vain teollisuudessa, vaan koko työelämän rakenteissa.

ETLAn selvitysten mukaan arviolta 41 % suomalaisyrityksistä on kokenut kansainvälisen kaupan esteitä, mukaan lukien EU:n sisällä rajoitteet teknisissä säännöissä ja standardeissa. Tämä lukema konkretisoi sen, että sisämarkkinat eivät ole Suomessa käytännössä täysin vapaat — rajapintoja ja rajaesteitä on yhä purettavana.

Uudistuksen polulle: Harjanteen ehdotus vihreästä tuottavuudesta

Harjanne ei jää ainoastaan kritisoimaan, vaan esittää näkemyksensä vihreän tuottavuuden ohjelmasta. Hän pitää tärkeänä, että elinkeinopolitiikassa asetetaan selkeät tavoitteet resurssitehokkuuden parantamiselle ja työn tuottavuuden vahvistamiselle. Suomen tavoitteeksi hän esittää: resurssitehokkuutta pohjoismaiselle huipulle.

Ohjelma ei perustuisina lainsäädäntöpaketteihin, vaan laajaan toimeenpanon keinovalikoimaan. Tärkeitä pelureita hänen visiossaan ovat:

• tukijärjestelmien systemaattinen uudistaminen ja haitallisten tukien purkaminen
• ilmasto-, luonnon- ja ympäristöohjauksen kehittäminen siten, että niiden vaikutukset ovat ennakoitavia
• osaamisinvestoinnit — koulutus, TKI, työelämän jatkuva oppiminen
• kilpailukyvyn edistäminen reiluin markkinakäytännöin
• EU-vaikutusvalmiuden vahvistaminen – että Suomen äänellä on painoarvo voimien yhdistämisessä
  

Ilman rehellistä uudelleen kohdennusta tukipolitiikassa Harjanne epäilee, että Suomi jää jatkossakin kehityskaarensa jarruksi.

Mahdollisuudet ja vaarat: mitä edessä?

Harjanteen tavoitteet herättävät kysymyksiä: miten nopeasti uudistuksia voidaan toteuttaa, ja kuka niistä maksaa? Muutokset tukipolitiikassa palautuvat poliittiseen kamppailuun — ne saattavat iskeä eturyhmiin ja herättää vastustusta. Lisäksi vihreän tuottavuuden hyödyt realisoituvat usein vasta pidemmällä aikavälillä.

Toisaalta, jos uudistus onnistuu, Suomi voi murtautua pois jarrutettujen kasvumaiden kastiin. Monipuolinen elinkeinorakenne, osaamisintensiivinen tuotanto, vahva sisämarkkinaosaaminen ja kansainvälistymiskyky voisivat tuhansien yritysten toimintaedellytyksiä. Myös ympäristö- ja ilmastokysymykset nivoutuvat luontevasti tässä visiossa — tuottavuus ei ole vain talouskysymys, vaan osa kestävää kehitystä.

EU:n rooli tulee olemaan kaksiteräinen: unionin vahva sisämarkkinakäytännöt ovat Harjanteen mukaan Suomeen tukijalusta, mutta samalla Suomen on kyettävä vaikuttamaan niiden kehitykseen aktiivisesti.

Keskeiset toimet vihreän tuottavuuden polulla

• Purkaa haitalliset ja tehottomat yritystuet
• Kohdentaa rahoitus kasvualoille ja korkean jalostusasteen toimialoille
• Panostaa koulutukseen, TKI:hin ja jatkuvaan osaamiseen
• Vahvistaa kilpailua markkinoilla ja poistaa epäoikeudenmukaisia esteitä
• Edistää EU-sisämarkkinoiden sujuvuutta ja vaikuttaa sääntelyyn

Johtopäätös: banaanivaltio vai vihreä suunnannäyttäjä?

Atte Harjanteen radikaali visio herättää yhtä lailla ymmärrystä kuin skeptisismiä. Hänen käyttämänsä termi banaanivaltio on provosoiva — tarkoitettu kiristämään keskustelua. Ja se toimii: nyt puhutaan talouden uudistuksesta, ei vain sopeutumisesta.

Suomen talouden tila on vaikea: tuottavuuden laahaaminen, vähäinen kaupan avoimuus, kapea elinkeinorakenne ja luonnonvarojen intensiivinen käyttö ovat realiteetteja, joihin Harjanne haastaa tarttumaan. Hänen näkemyksensä vihreästä tuottavuudesta ei ehkä ole radikaali kaikille — mutta sen johdonmukainen toteutus edellyttää poliittista tahtoa, satsausta osaamiseen ja rohkeutta uudistaa. Suomen sijoitus Euroopan talouskartalla riippuu pitkälti siitä, pystytäänkö nämä toimet jalkauttamaan käytäntöön vai jäävätkö ne haaveeksi.