Ammatillinen koulutus on jälleen myrskyn silmässä. Orpon hallituksen mittavat säästöpäätökset uhkaavat viedä pohjan siltä koulutusmuodolta, jonka on määrä vastata Suomen akuuttiin työvoimapulaan ja turvata nuorten polut työelämään. Tilannetta pahentaa Yle MOT-dokumentin nostama huoli lähiopetuksen hälyttävästä vähenemisestä, jota hallitus ei ole kuunnellut. Oppositiosta nousee jyrkkää kritiikkiä.

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen (SDP) antaa tunteikkaan lausunnon, jossa hän ilmaisee syvän pettymyksensä hallituksen välinpitämättömyyteen. Haatainen korostaa, että varoitukset koulutuksen heikentyvästä tilasta eivät ole olleet turhia, ja nyt leikkausten karu todellisuus lyö vasten kasvoja.

Leikkauslista paisui ennakoitua suuremmaksi

Alun perin budjettiriihessä kaavailtu 100 miljoonan euron leikkaus ammatilliseen koulutukseen paisui nopeasti. Lopullinen summa, joka otetaan koulutuksen rahoituspohjasta, on peräti 120 miljoonaa euroa jo vuonna 2025. Tämä massiivinen säästötoimi on osa laajempaa Orpon hallituksen velkaantumisen taittamiseen tähtäävää julkisen talouden sopeutuspakettia. Vaikka talouden tasapainottaminen on eittämättä tärkeää, kritiikin ydin piilee siinä, mihin leikkaukset kohdistuvat ja minkä hinnan niistä maksavat opiskelijat.

Hallitus on pyrkinyt viestimään, että säästöt osuisivat pääasiassa aikuisiin, jotka suorittavat toista tutkintoa tai osallistuvat jatkuvaan oppimiseen. Näin säästöt voitaisiin periaatteessa pitää erillään oppivelvollisten ja ensikertalaisten nuorten koulutuksesta. Tämä on kuitenkin ollut enemmän toiveajattelua kuin koulutuksen arkea tuntevaa realismia. Haatainen muistuttaa siitä, minkä monet asiantuntijat jo tiesivät: opiskelijavuosien perusteella jaettua rahoitusta ei ole mahdollista korvamerkitä.

Kun koulutuksen järjestäjän kokonaisrahoitus heikkenee, säästöt joudutaan tekemään kaikilla rintamilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että monissa oppilaitoksissa nuoret ja aikuiset opiskelevat samoissa ryhmissä, ja pienempi budjetti johtaa suoraan heikentyneisiin resursseihin jokaiselle opiskelijalle.

Oppilaitosten kentältä on noussut esiin, että jopa kolmasosa koulutuksen järjestäjistä on joutunut turvautumaan lähiopetuksen vähentämiseen jo aiempien säästöjen seurauksena. Uudet, entistä rajummat leikkaukset syventävät tätä kierrettä. Samiedun kaltaiset koulutuksen järjestäjät pyrkivät toki selviämään muutoksesta, mutta toiminnan edellytykset kiristyvät ennennäkemättömällä tavalla.

Lähiopetus kärsii – Opiskelijat pienemmillä resursseilla

Ammatillinen koulutus on jo pitkään ollut murroksessa, ja riittämätön lähiopetuksen määrä on ollut yksi sen kipeimmistä ongelmista. Vuoden 2018 suurten ammattikoulutusuudistusten, niin sanotun amisreformin, jälkeen opiskelijoille on annettu enemmän vastuuta omista opinnoistaan ja itseohjautuvuuden korostaminen on ollut keskeistä. Tästä huolimatta, tai juuri siitä johtuen, lähiopetuksen osuus on monen nuoren kohdalla jäänyt hälyttävän pieneksi.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski on aiemmin huolestunut siitä, miten lähiopetuksen riittävä määrä ei voi olla riippuvaista siitä, opiskeleeko nuori lukiossa vai ammatillisessa koulutuksessa. Tilanne onkin muuttunut epäyhdenvertaiseksi. Sakki ry:n tekemän Amisbarometrin mukaan lähituntien määrä on laskenut dramaattisesti. Vielä vuonna 2015 noin 38 prosentilla opiskelijoista lähiopetusta oli alle 21 tuntia viikossa. Tänä vuonna luku on noussut jo lähes 50 prosenttiin.

21 tuntia viikossa tarkoittaa käytännössä vain vajaa kolme normaalia työpäivää. Nuorten kohdalla, joille koulutus on usein polku ehjään arkeen ja rakenteeseen, näin vähäinen kontakti opettajiin ja opetusryhmään voi olla kohtalokasta. Opettajien ammattijärjestön (OAJ) mukaan opetushenkilöstön keskuudessa lähiopetuksen lisääminen onkin tärkein edistettävä asia koko koulutuspolitiikassa. Leikkaukset vievät tämän tavoitteen entistä kauemmas.

Haatainen korostaa, että ammatillinen koulutus on monelle nuorelle se ensisijainen reitti työllisyyteen ja itsenäiseen elämään. Jos tästä perustasta leikataan, koko yhteiskunnan tulevaisuus ja työelämän tarpeet asetetaan vaakalaudalle.

Kestävän kasvun murentaminen: Aikuisopiskelijat leikkausten ytimessä

Vaikka poliittisessa keskustelussa painopiste on usein nuorissa, Orpon hallituksen toimet iskevät erityisen kipeästi juuri jatkuvan oppimisen kenttään. SAK:n edustajat ovat pitäneet 120 miljoonan euron säästöä kohtuuttomana, sillä se heikentää nimenomaan jo tutkinnon suorittaneiden aikuisten mahdollisuuksia nostaa osaamistasoaan työelämän vaatimusten mukaiseksi.

Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat elintärkeitä Suomen kilpailukyvyn kannalta. Ne ovat kustannustehokas tapa vastata nopeasti muuttuviin työmarkkinoiden tarpeisiin. Leikkaukset kohdentuvat suoraan niihin koulutuksiin, jotka ovat avainasemassa osaajapulan lieventämisessä, kuten suosittuun oppisopimuskoulutukseen. Jos yritykset eivät saa työntekijöilleen tarvittavaa lisä- tai erikoisosaamista, vientiin panostaminen tai muut kasvua tukevat toimet valuvat tyhjiin.

Kuntaliitto on varoittanut, että lisäleikkaukset vaarantaisivat ammatillisen koulutuksen toimintaedellytykset laajemmin. Koulutusjärjestelmän ajaminen ”henkihieveriin”, kuten Haatainen asian ilmaisee, ei ole vastuullista politiikkaa.

Hallituksen tavoite saada 50 prosenttia nuoresta ikäluokasta korkeakoulutetuiksi vaatii panostuksia nimenomaan toiselle asteelle ja erityisesti ammatilliseen koulutukseen, joka tarjoaa käytännön osaamista ja nopean reitin työelämään.

Varoitusten ääni – Miksi tukea ei kuunneltu?

Koulutusalan toimijat ovat jatkuvasti muistuttaneet poliittisia päättäjiä koulutuksen erityissuojelusta. Hallitusohjelman neuvottelujen aikaan korostettiin, kuinka koulutus haluttiin jättää leikkausten ulkopuolelle. Nyt nähdään, että lupaukset eivät kantaneet, ja koulutuksen kokonaisrahoitus joutuu ennätyksellisen suuren loven kohteeksi, OAJ:n arvioiden mukaan jopa puoli miljardia euroa koko hallituskauden aikana.

Epäluottamus hallituksen toimiin on syvää. Sivistysvaliokunnan puheenjohtajana Haatainen on nähnyt aitiopaikalta, kuinka koulutuksen laatuongelmiin, kuten lähiopetuksen puutteeseen, on yritetty puuttua, mutta uusi leikkauskierre uhkaa pyyhkiä pois aiemmin saavutetut parannukset.

MOT-dokumentin kaltaiset paljastukset eivät enää yllätä niitä, jotka ovat seuranneet ammattikoulutuksen arkea. Sen sijaan ne toimivat karuna todisteena siitä, että resurssipula on jo pitkään ollut akuutti.

Leikkausten konkreettiset vaikutukset

Orpon hallituksen 120 miljoonan euron leikkaus uhkaa heikentää ammatillista koulutusta monin tavoin. Kentällä pelätään erityisesti seuraavia seurauksia:

• Lähiopetuksen väheneminen: Opettajaresurssien pieneneminen johtaa entistä lyhyempiin koulupäiviin ja vähempään henkilökohtaiseen ohjaukseen.
• Oppisopimuskoulutuksen heikentyminen: Aikuisten ja jatkuvan oppimisen koulutuksista säästäminen iskee suoraan suosittuun oppisopimusmalliin, joka on elintärkeä yrityksille.
• Erityisen tuen saatavuus: Kun rahoitus heikkenee, erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden asema vaarantuu.
• Työelämäyhteistyön väheneminen: Koulutuksen järjestäjien kyky panostaa laadukkaisiin työelämäjaksoihin voi heikentyä.
• Opettajien työhyvinvointi: Jo ennestään ylikuormittuneet opettajat joutuvat tinkimään työn laadusta ja omasta hyvinvoinnistaan.

SDP ja muut oppositiopuolueet korostavat, että talouskasvun avaimet ovat nimenomaan osaamisessa. Lyhytnäköisellä säästämisellä koulutuksesta heikennetään paitsi nuorten tulevaisuutta, myös koko Suomen kykyä nousta taantumasta.

Tuula Haatainen vetosi lopuksi päättäjiin muistuttaen, että pelissä eivät ole vain miljoonat eurot, vaan meidän nuoremme.

– Hallituksen leikkaukset heikentävät heidän mahdollisuuksiaan kouluttautua ja rakentaa omaa elämäänsä. Tämä on vastuuttoman politiikan seuraus, hän summasi tilanteen vakavuuden.