Kansanedustaja Oras Tynkkysen (vihr.) johdolla liikkeelle lähtenyt lakialoite saattohoitovapaasta ja -rahasta saavutti merkittävän virstanpylvään siirtyessään Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn. Kyseessä on aloite, jolla on takanaan yli puoluerajojen ulottuva, harvinaisen vahva tuki, sillä sen on allekirjoittanut enemmistö sekä valiokunnasta että koko Eduskunnasta. Tynkkynen alleviivaa, että käsittelyyn saapunut aloite merkitsee paitsi poliittista yksimielisyyttä, myös inhimillisen perusarvon tunnustamista: jokaisella työssäkäyvällä suomalaisella tulee olla todellinen mahdollisuus tukea kuolevaa läheistään elämän tärkeimmillä hetkillä.

Aloitteen tavoitteena onkin korjata pitkään jatkunut epäkohta, joka on tehnyt saattohoidossa olevan läheisen tukemisesta monille taloudellisesti tai työlainsäädännöllisesti mahdotonta. Hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu läheisistä huolehtiminen, mutta nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi tue tätä raskainta elämänvaihetta. Nyt valiokunnalla on historiallinen tilaisuus päättää, otetaanko tässä asiassa merkittävä askel kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Tynkkynen toivoo valiokunnan käyttävän valtaansa aloitteen hyväksymiseksi tai hallituksen velvoittamiseksi nopeaan lainvalmisteluun.

Inhimillinen hinta ja poliittinen yhteisymmärrys

Suomalaiset ovat pitäneet saattohoidon parantamista sekä läheisten tukemista erittäin tärkeänä, kuten eri kyselyt ja kansalaispalautteet ovat osoittaneet. Kuolevan ihmisen viimeiset päivät tai viikot ovat korvaamattomia, jolloin läsnäolo, lohtu ja tuki korostuvat kaikkein suurimmalla mahdollisella tavalla. Moni joutuu nykyisin turvautumaan omiin säästöihin, palkattomaan vapaaseen tai jopa sairauslomaan voidakseen olla omaisensa rinnalla, mikä on yksilön kannalta kohtuutonta ja yhteiskunnan tasolla tehotonta.

Lainsäädännön tulee tarjota ratkaisuja elämän vaikeimpiin tilanteisiin, jotta ihmisarvo toteutuu loppuun asti. Työntekijällä täytyy olla varmuus siitä, että hän saa olla poissa ansiotyöstä ilman merkittävää taloudellista menetystä, kun läheinen on elämänsä loppusuoralla. Tämän aloitteen laaja tuki, 107 kansanedustajaa kaikista kymmenestä eduskuntaryhmästä, viestii selvästä poliittisesta tahdosta toteuttaa muutos. Tämä harvinainen yhteisrintama luo toivoa siitä, että saattohoitovapaan ja -rahan käyttöönotto ei ole enää kaukaa haettu visio, vaan lähellä toteutuva lainsäädäntöuudistus. Kansanedustaja Tynkkynen onkin syystä kiitellyt kollegoitaan yli puoluerajojen osoitetusta tuesta, joka on tässä mittakaavassa poikkeuksellista.

Käytännön uudistus: Saattohoitovapaan sisältö

Lakialoite esittää täysin uutta tukimuotoa, joka rakentuu kahden pilarin varaan: oikeudesta vapaaseen ja oikeudesta korvaukseen. Saattohoitovapaa takaisi työntekijälle laillisen oikeuden olla poissa työstä saattohoidon ajan, minkä pitäisi vähentää niitä hallinnollisia haasteita ja joustamattomuutta, joita nykyinen käytäntö aiheuttaa. Läheisten läsnäolon merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa kuoleva toivoo viettävänsä viimeiset hetkensä kotonaan, sillä vapaa mahdollistaisi kotisaattohoidon toteutumisen helpommin ammattilaisten tuella.

Aloitteen mukaan vapaalta saisi saattohoitorahaa enintään 20 päivän ajan, mikä tarjoaisi taloudellista turvaa. Tämä korvaus auttaisi paikkaamaan ansionmenetyksiä ja varmistaisi, ettei syvän surun keskellä tarvitse kantaa huolta perheen toimeentulosta. Joustavuus on keskeinen elementti uudistuksessa, sillä vapaan voisi ottaa jaksoittain, esimerkiksi muutaman tunnin tai päivän viikossa, tai kokonaisina 20 päivän jaksoina. Tämän lisäksi aloite huomioi myös sen raskaan siirtymävaiheen, joka kuolemaa välittömästi seuraa, sillä oikeus vapaaseen jatkuisi kaksi päivää läheisen kuoleman jälkeen. On myös huomionarvoista, että muiden Pohjoismaiden mallin mukaisesti vapaan voisi jakaa useamman läheisen kesken, jolloin tuki ei kuormita vain yhtä henkilöä.

Pohjoismaiden peili: Suomi saattohoidon tukkona

Kansainvälinen vertailu paljastaa Suomen aseman saattohoidon tukemisessa olevan huomattavasti jäljessä muita Pohjoismaita, mikä tarjoaa painavan syyn Tynkkysen aloitteelle. Ruotsissa parantumattomasti sairaan läheisillä on oikeus närståendepenningiin, eli läheishoitorahaan, joka mahdollistaa jopa sadan päivän korvatun vapaan työstä. Ruotsissa korvaus voi olla jopa 80 prosenttia ansiotuloista, mikä on selkeä osoitus yhteiskunnan tuesta elämän loppuvaiheen hoitoon. Vastaavasti Norjassa vastaavaa pleiepenger-tukea voi nostaa yli 60 päivän ajan, mikä korostaa pohjoismaista mallia, jossa perheen tuki on vakiinnutettu osaksi saattohoitoa.

The Economist Intelligence Unitin (EIU) teettämä kansainvälinen vertailu vuodelta 2015 ja toistuva huomio on osoittanut, että Suomi sijoittuu Pohjoismaiden vertailussa heikoimmin saattohoidon saatavuudessa ja laadussa. Pohjoismaista Britannia (sija 1) ja jopa Norja (13.), Ruotsi (16.) ja Tanska (19.) kiilaavat Suomen (sija 20) ohi. Tämä asettaa Suomen tilanteeseen, jossa lainsäädännölliset puitteet eivät tue optimaalisen saattohoidon toteutumista, vaikka suomalaiset haluaisivat olla läheistensä tukena. Lainsäädännön uudistaminen olisi paitsi inhimillinen, myös käytännön välttämättömyys parantaa koko palliatiivisen hoidon kenttää. Läheisten läsnäolo ja tuki on olennainen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia viimeisillä hetkillä, eikä sen pitäisi jäädä kiinni perheen taloudellisesta kantokyvystä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan avainasema

Valiokunnan rooli on Eduskunnan lakiprosessissa ratkaiseva, sillä juuri sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee kaikki sosiaali- ja terveydenhuoltoa, sosiaalivakuutusta ja eläkelainsäädäntöä koskevat esitykset. Lakialoite eroaa hallituksen esityksestä siinä, että se on kansanedustajien itsensä tekemä, ja valiokunta voi päättää sen kohtalosta monin tavoin. Valiokunnalla on mahdollisuus esittää aloitteen hyväksymistä sellaisenaan, mikä on harvinaista, tai vaatia hallitukselta nopeaa lainvalmistelua aloitteen pohjalta. Tällaista menettelyä on käytetty aiemminkin, kun laajan tuen saaneita aloitteita on haluttu edistää nopeammin.

Tynkkynen muistuttaa, että eduskuntahistoriasta löytyy onnistuneita esimerkkejä, joissa valiokunnan yksimielinen kanta on johtanut välittömään toimintaan. Esimerkiksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon aiempi lakialoite lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostamisesta hyväksyttiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa yksimielisesti, mikä edisti asiaa merkittävästi. Tämänkaltainen ennakkotapaus antaa toivoa siitä, että saattohoitovapaa ja -raha saavat nytkin ansaitsemansa perusteellisen ja myönteisen käsittelyn. Valiokunnan tulee punnita kansalaisten tarve ja laaja poliittinen tuki lainsäädännöllistä ripeyttä vastaan.

Keskeiset kohdat saattohoitovapaan toteutumisessa

1. Taloudellisen esteen poistaminen: Saattohoitoraha kompensoi ansionmenetyksiä, mahdollistaen läsnäolon ilman konkurssiriskiä.
2. Joustavuus: Mahdollisuus jaksottaa vapaata lyhyempiin pätkiin tai puolipäiväiseksi tukee sekä työnantajaa että läheistä.
3. Kotihoidon tuki: Vapaa edistää potilaan toivetta kuolla omassa kodissaan, mikä vaatii läheisten läsnäoloa.
4. Psykososiaalinen tuki: Läheisten läsnäolo on olennainen osa potilaan henkistä hyvinvointia ja kokonaisvaltaista saattohoitoa.
5. Surun käsittely: Vapaan jatkuminen kaksi päivää kuoleman jälkeen antaa aikaa välittömään surutyöhön ja käytännön järjestelyihin.

Saattohoidon kokonaisvaltainen merkitys

Saattohoito merkitsee kokonaisvaltaista hoitoa, jossa keskitytään parantumattomasti sairaan potilaan oireiden lievittämiseen ja elämänlaadun vaalimiseen. Hoidon tavoitteena on turvata potilaalle mahdollisimman hyvä ja arvokas loppuelämä. Oleellinen osa tätä kokonaisuutta on potilaan ja hänen läheistensä psykososiaalisten, henkisten ja jopa hengellisten tarpeiden huomioiminen. Lähestyvä kuolema nostattaa esiin eksistentiaalisia kysymyksiä elämän tarkoituksesta, ja tässä läsnäolon merkitys korostuu valtavasti.

Läheiset eivät ole ainoastaan hoidon kohteita, vaan he ovat korvaamaton voimavara saattohoidossa, sillä he tuovat mukanaan tuttuuden ja turvan tunteen. Saattohoitovapaa tukee näin suoraan itse saattohoidon tavoitteita, kun se mahdollistaa perheen ja ystävien läsnäolon kaikkein kriittisimpänä aikana. On myös ajateltavissa, että läheisten aktiivinen osallistuminen voi keventää hoitohenkilökunnan työkuormaa arkisissa askareissa, jättäen hoitajille enemmän aikaa lääketieteelliseen ja vaativampaan hoitoon.

Tulevaisuuden näkymät ja työhyvinvointi

Saattohoitovapaan käyttöönotolla olisi mittavia positiivisia vaikutuksia paitsi kuolevan ihmisen ja hänen perheensä elämänlaatuun, myös koko työelämän ja yhteiskunnan tasolla. Kansanedustaja Tynkkynen on aivan oikein huomauttanut, että uusi tukimuoto voisi jopa vähentää sairauspoissaoloja pidemmällä aikavälillä. Kun läheiset saavat tukea raskaan elämänvaiheen aikana, heidän jaksamisensa paranee ja heidän on helpompi palata takaisin työelämään kuoleman jälkeen. Hoitamaton suru, uupumus ja syyllisyys jättävät usein pitkiä jälkiä ihmisen mielenterveyteen, mikä johtaa mielenterveysperusteisiin sairauslomiin.

Investointi saattohoitorahaan ja saattohoitovapaaseen onkin itse asiassa panostus suomalaisten työssäjaksamiseen ja henkiseen pääomaan. On kyse siitä, että Suomi asettaa inhimillisyyden ja perheiden tukemisen etusijalle, tunnustaen elämän rajallisuuden ja kuoleman väistämättömyyden. Sosiaali- ja terveysvaliokunnalla on nyt mahdollisuus kirjoittaa lainsäädäntöön pykälä, joka turvaa kaikille suomalaisille oikeuden arvokkaaseen loppuun ja siihen liittyvään läheisyyteen. Lainsäädäntö mahdollistaisi sen, että ketään ei jätetä yksin elämän viimeisellä matkalla, mikä on mittaamattoman arvokas viesti suomalaiselle yhteiskunnalle.