Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta on ottanut kantaa erittäin huolestuttavaan ilmiöön, sillä hän vaatii Suomen hallitukselta välitöntä ryhtymistä toimiin lasten suojelemiseksi verkossa rehottavalta seksuaaliväkivallalta. Virta esittää, että Suomeen on perustettava erillinen, valtakunnallinen keskus, joka keskittyy yksinomaan lapsiin kohdistuvan verkkoseksuaaliväkivallan tutkintaan ja rikosten paljastamiseen suuntautuvaan poliisitoimintaan. Tämä ehdotus noudattelisi jo Ruotsissa ja Norjassa menestyksekkäästi toimivien vastaavanlaisten erikoisyksiköiden mallia, mikä osoittaa, että Pohjoismaissa on tunnistettu tämän globaalin ongelman vakavuus.

Äärimmäisen julma ja sadistinen väkivalta, joka leviää nuorten suljetuissa nettiyhteisöissä, on herättänyt suurta huolta paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti. Poliisi Suomessakin on antanut asiasta vakavia varoituksia, jotka on syytä ottaa vakavasti. Kansainväliset viranomaiset, kuten Europol ja Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI, ovat nostaneet esiin uhkakuvia 764:n ja muiden vastaavien verkostojen toiminnasta. Näissä verkostoissa levitetään jatkuvasti lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta todistavaa kuvamateriaalia, mikä paljastaa ilmiön laajuuden ja järjestäytyneen luonteen.

Verkon pimeä puoli kasvaa

Virta kuvaa tilannetta yksiselitteisesti järkyttäväksi, sillä se, mitä verkossa lapsille tällä hetkellä tapahtuu, ei ole hänen mukaansa mikään marginaalinen ilmiö. Kyseessä on järjestäytynyt, äärimmäisen julma ja sadistinen väkivalta, joka on taitavasti piilotettu aikuisten katseilta ja valvonta-alueiden ulkopuolelle. Puoluejohtaja painottaa, että meillä ei ole varaa ummistaa silmiämme tältä todellisuudelta, vaan yhteiskunnan on suojeltava lapsia nykyistä paljon paremmin tältä uhkaavalta ilmiöltä.

Hän korostaa, että sosiaalinen media ja erityisesti suljetut verkkoalustat ovat luoneet ympäristön, jossa väkivalta ei ainoastaan tapahdu, vaan se myös eskaloituu ja muuttuu uhrien keskuudessa jopa normalisoiduksi. Lapsi voi joutua näiden julmuuksien uhriksi ilman, että kukaan aikuinen, edes lähiympäristössä, huomaa mitään hälyttäviä merkkejä ajoissa. Virran mielestä tämä tilanne on selkeä osoitus yhteiskunnan laajemmin kokemasta epäonnistumisesta, eikä syyllistämistä tule kohdistaa yksittäisiin perheisiin.

Resurssit hajallaan ympäri maata

Tämän hetken tilanne Suomessa on se, että lapsiin kohdistuvia verkkorikoksia tutkivat pääasiassa paikallispoliisit. Tämä tarkoittaa sitä, että usein hyvin vakavat, monimutkaiset ja kansainväliset tapaukset eivät kuulu Keskusrikospoliisin (KRP) vastuualueelle, vaikka rikollisverkostot ylittävät kansalliset rajat ja vaativat ehdottomasti erityisosaamista. Nämä rikokset edellyttävät digitaalista forensiikkaa, kansainvälistä yhteistyötä ja syvällistä ymmärrystä verkkoyhteisöjen dynamiikasta, jotka ovat harvoin paikallispoliisien perusosaamista.

Virta pitää täysin kestämättömänä sitä, että näin vakavat ja monimutkaiset rikokset on hajautettu tutkittavaksi ympäri maata ilman riittäviä resursseja ja tarvittavaa erikoistumista. Hän kysyykin aiheellisesti, miksi rikolliset toimivat tehokkaasti verkostoina, kun viranomaiset eivät tee samoin. Tähän rakenteelliseen ongelmaan tarvitaan hänen mukaansa välitön muutos, jotta rikosten paljastaminen ja uhrien auttaminen tehostuvat.

Osaamisen keskittäminen avainasemassa

Vihreiden puheenjohtaja näkee, että hallituksella on nyt moraalinen ja poliittinen velvollisuus toimia nopeasti. Hän vaatii hallitusta käynnistämään pohjoismaisen mallin mukaisen keskuksen perustamisen viipymättä. Virta uskoo vakaasti, että keskittämällä tarvittavan osaamisen, resurssit ja rikosten paljastavaan tutkintaan keskittyvän toiminnan yhteen valtakunnalliseen yksikköön, Suomi voisi puuttua ilmiöön huomattavasti aikaisemmin ja estää kaikkein pahimmat seuraukset.

Kyse on Virran mukaan viime kädessä lasten perustavanlaatuisesta oikeudesta turvaan ja siitä, onko Suomen poliittisessa johdossa riittävästi rohkeutta asettaa tämä oikeus ehdottomasti etusijalle. Lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta verkossa ei ole uusi asia, mutta sen raakuus ja mittakaava ovat kasvaneet räjähdysmäisesti teknologian kehittyessä. Nyt tarvitaan siis konkreettisia tekoja, eikä enää minkäänlaisia selityksiä tai viivyttelyä.

Tekniikka ja verkon ansa

Verkkorikollisuuden monimutkaisuus asettaa perinteisen poliisityön eteen valtavia haasteita. Rikolliset käyttävät usein salattuja alustoja ja monimutkaisia teknisiä ratkaisuja piiloutuakseen viranomaisilta. Tällaisten tapausten ratkaiseminen vaatii kyberrikollisuuteen erikoistuneita tutkijoita ja teknistä kalustoa, jota ei ole järkevää hajauttaa pieniin paikallisyksiköihin. Keskittäminen tehostaisi myös kansainvälistä tiedonvaihtoa, sillä useimmat tällaiset rikosverkostot toimivat yli maiden rajojen. Suomen on oltava aktiivinen osa kansainvälistä taistelua verkkorikollisuutta vastaan.

Poliisi on toistuvasti korostanut digitaalisten tutkintakeinojen ja erikoiskoulutuksen tarvetta. Digitaalinen todistusaineisto, joka usein on valtavia datamääriä, vaatii erityisiä työvälineitä ja menetelmiä analysoitavaksi tehokkaasti. Tällä hetkellä Suomen kyky vastata tähän haasteeseen on pirstaloitunut, mikä hidastaa tutkintaprosesseja ja pahimmillaan antaa rikollisten jatkaa toimintaansa vapaasti.

Pohjoismainen malli tuo ratkaisun

Esimerkit Ruotsista ja Norjasta osoittavat, että keskitetty malli on tehokas. Näissä maissa erikoisyksiköt ovat pystyneet allokoimaan resursseja tehokkaammin, kehittämään erikoisosaamista ja luomaan tiiviimmän yhteistyön kansainvälisten kumppaneiden, kuten Europolin, kanssa. Keskus voi toimia myös tiedonkeruun ja ennaltaehkäisevän työn moottorina, sillä se pystyy analysoimaan ilmiötä kokonaisuutena ja tunnistamaan uusia uhkia nopeasti.

Valtakunnallinen keskus voisi toimia myös koulutuskeskuksena, joka levittäisi parhaita käytäntöjä ja ajantasaista tietoa koko poliisiorganisaatioon. Tämä varmistaisi, että myös paikallispoliisit pystyisivät tunnistamaan ja käsittelemään vähäisempiä verkkorikoksia tehokkaammin. Investointi tähän keskukseen olisi investointi lasten tulevaisuuteen ja koko yhteiskunnan turvallisuuteen.

Suomen on nyt osoitettava, että se asettaa lasten suojelun etusijalle eikä tyydy enää nykyiseen, riittämättömään tilaan. Virran vaatimus on selkeä kutsu toimintaan, joka vaatii poliittista yhteisymmärrystä ja rohkeutta tehdä tarvittavat rakenteelliset muutokset.

Keskeiset tavoitteet valtakunnalliselle keskukselle

Valtakunnallisen erikoisyksikön perustamisella Suomessa pyrittäisiin saavuttamaan useita kriittisiä tavoitteita:

• Osaamisen keskittäminen: Koko maan asiantuntemus digitaalisen tutkinnan, kyberrikollisuuden ja lasten seksuaaliväkivallan alalla koottaisiin yhteen paikkaan.
• Kansainvälinen yhteistyö: Yksiköstä tulisi luonteva ja tehokas yhteistyökumppani kansainvälisille viranomaisille (esim. Europol, FBI) raja-alueiden rikosten torjunnassa.
• Nopeampi tutkinta: Keskittämällä resurssit ja erikoistumalla tutkinnat nopeutuisivat ja rikoksiin päästäisiin puuttumaan aikaisemmin.
• Ennaltaehkäisy: Keskus kykenisi analysoimaan ilmiötä kokonaisuutena ja kehittämään tehokkaampia ennaltaehkäiseviä strategioita.