Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä nousi vastarintaan marraskuun puolivälissä, sillä hän jätti vihreiden tuella eriävän mielipiteen suuren valiokunnan lausuntoon koskien EU:n metsäkatoasetusta. Kansainvälisesti merkittävän säädöksen tavoitteena on varmistaa, ettei Euroopan markkinoille päädy tuotteita, joiden valmistus on edesauttanut metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä maailmalla. Valiokunta asettui tukemaan Orpon hallituksen linjaa, mikä kannattaa komission esittämiä heikennyksiä asetuksen sisältöön ja samalla toimeenpanon lykkäämistä vielä nykyisestäkin takarajasta. Kivelä vetosi tunteikkaasti aikaan, joka on globaalin hiilinielun turvaamiseksi todellakin kortilla, ja syytti hallitusta suuryritysten ympäristövastuiden karttamisen auttamisesta.
Poliittinen vastalause herättää kysymyksiä vastuunkannosta
Kansanedustaja Kivelä nosti esiin suoraan sen huolen, että hallituksen pyrkimys vesittää EU-säädöstä vaarantaa metsien suojelun ympäri maailman. Komission ehdotus, johon hallitus on valmis tarttumaan, sisältää hänen mielestään aivan liian suuren riskin asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kivelä katsoo Orpon hallituksen tavoittelevan EU:ssa vielä komission ehdotusta laajempaa toimeenpanon viivästystä, mikä käytännössä tarjoaa merkittäville suuryrityksille aikaa välttää ympäristövastuut nyt ja tulevaisuudessa. Asetuksen oli alun perin tarkoitus astua voimaan siirtymäaikoineen vuoden 2024 lopulla, mutta sen alkua lykättiin jo kertaalleen vuoden 2025 loppuun. Hallituksen uusi ehdotus pyrkii viivyttämään asioita vielä yhdellä vuodella eteenpäin, mikä herättää kysymyksiä Suomen todellisesta sitoutumisesta kestävään kehitykseen.
Kivelä painotti, että metsäkatoasetus on olennainen työkalu torjuttaessa maailmanlaajuista metsien hävittämistä ja EU:n omaa haitallista ympäristöjalanjälkeä. Toimeenpanon lykkääminen, tai mikä tahansa sisällöllinen heikennys säädökseen, tarkoittaa hänen mukaansa lisää hehtaareja hakattua metsää, sillä ilmastonmuutoksen torjunnassa jokainen päivä ja jokainen puu ovat tärkeitä. Globaalin hiilinielun varjeleminen on ilmastonmuutoksen vaikutusten minimoimiseksi avainasemassa, mutta Kivelä näkee hallituksen panostavan tähän asiaan ainoastaan asettamalla kapulan rattaisiin. Hän totesi Suomen tulisi toimia kestävän kehityksen edelläkävijänä eikä vastuullisuuslainsäädännön jarruttajana.
Mikä metsäkatoasetus oikeastaan on? Euroopan vastaus globaaliin kriisiin
Euroopan unionin metsäkatoasetus (EUDR) on unionin merkittävä lainsäädäntötoimi, joka pyrkii puuttumaan suoraan EU:n kulutuksen aiheuttamaan metsäkatoon koko maailmassa. Asetuksen keskeinen periaate on, että EU:n markkinoille ei saa saattaa tai sieltä viedä tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty maata, jolla on tapahtunut metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä joulukuun 31. päivän 2020 jälkeen. Kansainvälisesti asetus kattaa keskeiset hyödykkeet, joita pidetään metsäkadon kannalta merkittävimpinä, sillä ne liittyvät laajamittaiseen maankäytön muutokseen. Säädöksen piiriin kuuluvat muun muassa nautaeläimet, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi, soija ja puu niistä johdettuine tuotteineen.
Asetus velvoittaa yritykset ottamaan käyttöön niin sanotun asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän (Due Diligence), mikä tarkoittaa, että toimijan on kyettävä jäljittämään tuotteensa alkuperä ja todistamaan, ettei se ole aiheuttanut metsäkatoa. Tämä järjestelmä sisältää kolme pääelementtiä: tiedonkeruun, riskinarvioinnin ja riskin vähentämisen. Yritysten on muun muassa selvitettävä hyödykkeen tarkan tuotantoalueen maantieteellinen sijainti eli geolocation, ja niiden on tehtävä riskinarviointi sen suhteen, onko kyseisellä alueella metsäkadon riskiä. Suomi onneksi kuuluu komission hyväksymän kolmiportaisen riskiluokituksen (matala, keskimääräinen, korkea) mukaan matalan riskin maaksi, mikä helpottaa kotimaisten toimijoiden velvoitteita huomattavasti. Asiantuntijoiden mukaan Suomessa metsäkatoasetuksen soveltaminen koskee laajasti erityisesti metsä-, nautakarja- ja elintarvikealaa, sillä jopa noin 17 prosenttia Suomen tavaraviennin arvosta eli noin 13 miljardia euroa on asetuksen piirissä.
Viivyttelytaktiikka uhkaa tavoitteita: Suomen hallitus jarrumiehenä
Hallituksen linja metsäkatoasetuksen suhteen heijastaa Suomessa yleistä huolta säädöksen aiheuttamasta byrokratiasta ja sen vaikutuksista kansalliseen metsäsektoriin. Eduskunta tukee valtioneuvoston tavoin Euroopan komission ehdotusta metsäkatoasetuksen soveltamisen aloittamisen lykkäämisestä vuodella, jolloin soveltaminen alkaisi keskeisiltä osiltaan vasta joulukuun lopussa 2025. Vaikka lykkäystä perustellaan toimijoille annettavalla lisäajalla valmistautumiseen ja kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoon, kritiikkiä on esitetty siitä, että viivyttely on perimmiltään poliittinen valinta, joka asettaa yritysten lyhyen aikavälin edut ympäristötavoitteiden edelle. Kivelän mukaan tämä on suuryritysten ympäristövastuiden karttamisen helpottamista.
Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut kansallista metsäkatolakia EU-asetuksen täydentämiseksi, ja tämä kansallinen lainsäädäntö hyväksyttiin hallituksen istunnossa ja annettiin eduskunnalle elokuussa 2025. Lakiehdotuksessa todetaan, ettei asetuksella ja lailla ole merkittävää vaikutusta Suomen ympäristölle ja ilmastolle, sillä Suomen metsänhoidon katsotaan jo lähtökohtaisesti täyttävän suuren osan vaatimuksista. Kuitenkin metsäalan toimijat ovat nostaneet esiin massiivisen byrokratian taakan, sillä pelkästään Suomessa joudutaan myöntämään vuosittain satoja tuhansia hakkuuta vastaavia referenssinumeroita, joiden avulla puun alkuperä voidaan paikallistaa. Järjestelmän yksityiskohdat ja toteutettavuus ovat herättäneet suurta epävarmuutta erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa.
Hiilinielujen kriisi syvenee – onko aikaa hukattavaksi?
Kivelän huoli globaalin hiilinielun tilasta saa merkittävää painoarvoa ajankohtaisista tiedoista, sillä maailman metsien kyky sitoa hiiltä on heikentynyt huolestuttavasti. Globaali metsäkato, erityisesti trooppisilla alueilla, jatkaa vääjäämättä maapallon tärkeimpien hiilivarastojen rapistuttamista ja kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään. Tästä johtuen EU:n metsäkatoasetus on suunniteltu nimenomaan pysäyttämään unionin osuus tästä tuhoisasta kehityksestä. Euroopan komission omien arvioiden mukaan EU jää ilman lisätoimia huomattavasti jälkeen vuoden 2030 nielutavoitteestaan, mikä vaarantaa unionin panoksen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Suomen tilanne hiilinielujen suhteen on erityisen murheellinen, sillä kotimaan maankäyttösektori, mukaan lukien metsät (LULUCF), on kääntynyt nettopäästölähteeksi vuosina 2021 ja 2023. Tämä tarkoittaa, että metsien ja maaperän kyky sitoa hiiltä ei enää riitä kattamaan maankäytön muita päästöjä. Luonnonvarakeskuksen ennakkotiedot osoittivat, että puuston nielu ei enää riitä kattamaan metsien maaperän päästöjä. Tämä on suora seuraus sekä lisääntyneistä hakkuumääristä että metsänhoidon muutoksista. Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että hakkuutasolla on ratkaiseva merkitys metsien hiilinielun kehitykseen. Kuten Kivelä asian ilmaisi, jokainen hehtaari hakattua metsää merkitsee lisäkuormaa ilmastolle.
Byrokratiaa vai kestävyyden edelläkävijyyttä?
Suomen kanta EU-asetukseen on joutunut tulilinjalle, sillä kriitikoiden mukaan se asettaa kansalliset talousintressit ja byrokratian pelon globaalien ympäristötavoitteiden edelle. Kansallisten asiantuntija-arvioiden mukaan metsäkatoasetus ei kuitenkaan kohtuuttomasti rajoita maa- tai metsätaloutta Suomessa, eikä se myöskään vaaranna kansallista huoltovarmuutta tai kilpailukykyä. Todellinen haaste liittyy asetuksen vaatimaan massiiviseen hallinnolliseen työhön ja tietojärjestelmien kehittämiseen, sillä yritysten on pystyttävä todistamaan puun tai muiden hyödykkeiden alkuperä tarkasti GPS-koordinaatein. Kuitenkin kestävyyden edelläkävijäksi nouseminen voisi luoda suomalaisille yrityksille uudenlaista kilpailuetua kansainvälisillä markkinoilla, sillä vastuullisuusvaatimukset tulevat vain kiristymään tulevaisuudessa. Asetukseen huolellisesti valmistautuminen ei hidastaisi bisnestä, vaan pikemminkin turvaisi sen edellytykset pitkällä aikavälillä.
Yritysten ja toimijoiden tulee valmistautua metsäkatoasetukseen huomioimalla useita keskeisiä osa-alueita:
- Toimitusketjun täydellinen jäljitettävyys: Tuotantoketjun jokainen vaihe on pystyttävä todistamaan alkaen tarkan maantieteellisen sijainnin (geolocation) tiedosta.
- Riskianalyysin suorittaminen: On arvioitava tuotantoalueen metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen riski.
- Asianmukaisen huolellisuuden vakuutus (Due Diligence Statement): Virallinen vakuutus siitä, että kaikki velvoitteet on täytetty.
- Henkilöstön koulutus: Kaikkien asianomaisten toimijoiden on ymmärrettävä asetuksen vaatimukset ja uudet prosessit.
- Tietojärjestelmien kehittäminen: On luotava tehokkaat ja kattavat järjestelmät datan hallintaan ja raportointiin.
Vastuiden kantaminen ei saisi olla valikoivaa
Viime kädessä Kivelän kritiikki kohdistuu siihen periaatteelliseen kysymykseen, miksi Suomi, joka usein profiloituu ympäristötietoisena maana, pyrkii lykkäämään kansainvälisen vastuullisuuslainsäädännön toimeenpanoa. Asetuksen vesittäminen tai viivästyttäminen antaa hänen mielestään Suomesta kansainvälisesti tunnetun kuvan lähinnä jarruttajana. Hän korosti voimakkaasti, ettei asetuksen vesittämistä voida perustella kohtuuttomilla Suomeen kohdistuvilla taloudellisilla vaikutuksilla. Kivelä kiteyttää näkemyksen, jonka mukaan vastuullisuuslainsäädännön on koskettava kaikkia toimijoita, eikä vaikutusvaltaisimpia suuryrityksiä tule auttaa karttamaan niitä velvoitteita, jotka ovat välttämättömiä globaalin hiilinielun pelastamiseksi. Aika ei ole poliitikon mukaan enää puolellamme, joten Suomen olisi aika siirtyä sanoista tekoihin kestävän tulevaisuuden puolesta.
