Kaikkonen: Järjestöleikkaukset uhkaavat kehitysvammaisten tukea

Keskustan puheenjohtaja ja kansanedustaja Antti Kaikkonen vaatii hallitusta arvioimaan uudelleen järjestöihin kohdistuvia leikkauksia. Hänen mukaansa säästöjen vaikutukset voivat muodostua kohtuuttomiksi kehitysvammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen, jos arjessa tarvittavaa neuvontaa, ohjausta ja matalan kynnyksen tukea joudutaan vähentämään.

Kaikkonen nostaa 25. elokuuta julkaistussa tiedotteessaan esimerkiksi Kehitysvammaisten Tukiliiton ilmoittamat muutosneuvottelut. Hän pitää niitä vakavana varoituksena siitä, mitä nopeasti toteutettavat ja mittavat järjestösäästöt voivat käytännössä merkitä. Tiedotteessa ei eritellä muutosneuvottelujen laajuutta, aikataulua tai mahdollisia henkilöstövaikutuksia.

Kaikkosen mukaan vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä tarvitsemaa tukea ei pitäisi heikentää tavalla, joka vaarantaa arjen avun jatkuvuuden. Hän vetoaa hallitukseen ja hallituspuolueisiin, jotta suunniteltujen säästöjen mitoitus ja toteutustapa käsiteltäisiin vielä uudelleen.

Tukiliiton tilanne nosti leikkausten seuraukset esiin

Kehitysvammaisten Tukiliiton muutosneuvottelut ovat Kaikkosen kannanoton keskiössä, mutta hänen arvostelunsa kohdistuu laajemmin järjestörahoituksen supistamiseen. Kaikkonen katsoo Tukiliiton tilanteen osoittavan, että leikkaukset eivät jää vain järjestöjen hallintoa koskevaksi kysymykseksi. Seuraukset voivat hänen mukaansa näkyä suoraan ihmisille tarjottavassa tuessa ja kohtaamistyössä.

Järjestöt toimivat usein julkisten palvelujen rinnalla. Niiden tehtäviin voi kuulua esimerkiksi tiedon välittäminen, vertaistuen järjestäminen, perheiden ohjaaminen sekä avun tarjoaminen tilanteissa, joissa viranomaispalveluihin hakeutuminen on vaikeaa tai hidasta. Kaikkosen viesti on, ettei tällaista toimintaa voida välttämättä korvata nopeasti toisella palvelulla, jos järjestö joutuu supistamaan työtään.

Erityisen vakavana hän pitää tilannetta silloin, kun kyse on kehitysvammaisista ihmisistä. Palvelujen ja muun tuen saatavuudella voi olla suuri merkitys paitsi tuen käyttäjille myös heidän perheilleen ja muille läheisilleen. Kaikkonen perustelee vaatimustaan ennen kaikkea yhteiskunnan vastuulla heikoimmassa asemassa olevista.

Paine voi siirtyä kunnille ja hyvinvointialueille

Kaikkonen varoittaa myös leikkausten taloudellisista kerrannaisvaikutuksista. Hänen arvionsa mukaan järjestöjen toiminnan supistuminen voi lisätä kuntien ja hyvinvointialueiden vastuuta samaan aikaan, kun niiden taloustilanne on jo muutenkin tiukka.

Ajatus perustuu siihen, että tuen tarve ei välttämättä katoa, vaikka sitä tarjoavan järjestön rahoitus vähenee. Jos matalan kynnyksen palvelua ei enää ole saatavilla, ihmiset voivat joutua hakemaan apua julkisista palveluista. Tällöin säästö yhdessä kohdassa voi kasvattaa menoja tai palvelupainetta toisaalla.

Kaikkonen ei esitä tiedotteessaan laskelmaa siitä, kuinka suuria mahdolliset lisäkustannukset kunnille tai hyvinvointialueille olisivat. Hän nostaa kuitenkin esiin periaatteellisen ongelman: järjestötoiminnan vähentämistä ei pitäisi arvioida vain suorana menosäästönä, vaan huomioon pitäisi ottaa myös vaikutukset palvelujen käyttäjiin ja muuhun palvelujärjestelmään.

Kannanotossa korostuu ennaltaehkäisevän ja helposti saavutettavan tuen merkitys. Jos apua saa riittävän varhain, vaikeampien tilanteiden syntymistä voidaan mahdollisesti ehkäistä. Kaikkosen mukaan tämän verkoston heikentäminen voi kasvattaa ongelmia myöhemmin, jolloin myös tarvittavat palvelut voivat olla raskaampia ja kalliimpia.

Keskusta hyväksyy säästötarpeen mutta arvostelee vauhtia

Kaikkonen ei torju järjestökentän uudistamista kokonaan. Hänen mukaansa myös Keskusta tunnistaa tarpeen etsiä säästöjä ja tarkastella järjestöjen toimintaa uudelleen. Kritiikki kohdistuu ennen kaikkea leikkausten mittakaavaan, nopeuteen ja siihen, miten vaikutukset kohdistuvat eri ihmisryhmiin.

Kaikkosen mukaan järjestöissä on vuosien aikana kertynyttä erityisosaamista ja käytännön kokemusta, joka voi kadota toiminnan supistuessa. Kyse ei ole hänen mukaansa pelkästään yksittäisistä työtehtävistä, vaan myös verkostoista, luottamuksesta ja niin sanotusta hiljaisesta tiedosta. Jos työntekijöitä vähennetään tai toimintoja lopetetaan, saman kokonaisuuden rakentaminen myöhemmin uudelleen voi olla vaikeaa.

Järjestöjen merkitys korostuu ryhmissä, joiden tarpeet ovat yksilöllisiä ja jotka voivat tarvita apua palvelujärjestelmässä asioimiseen. Kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä kohdalla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ymmärrettävää tietoa, henkilökohtaista neuvontaa tai yhteyttä muihin samanlaisessa tilanteessa oleviin. Kaikkosen mukaan ihmisiä kohtaavasta työstä menetetään olennaista sisältöä, jos säästöt toteutetaan liian nopeasti.

Hänen kannanotossaan julkisen talouden tasapainottaminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät ole toisensa poissulkevia tavoitteita. Kaikkonen hyväksyy sen, että säästöpäätöksiä tarvitaan, mutta vaatii niiden kohdentamista tavalla, joka ei vaaranna kaikkein riippuvaisimpien ihmisryhmien tukea.

Kaikkonen vetoaa hallituspuolueisiin

Kaikkonen osoittaa vetoomuksensa sekä hallitukselle että sitä tukeville puolueille. Hän pyytää niitä harkitsemaan järjestöleikkauksia uudelleen erityisesti kehitysvammaisten ihmisten tilanteen näkökulmasta. Hänen mukaansa säästöjen valmistelussa pitäisi olla enemmän inhimillisyyttä ja ymmärrystä siitä, millaisia seurauksia päätöksillä on arjessa.

Tiedote on Keskustan poliittinen kannanotto, eikä siinä ole mukana hallituksen, Kehitysvammaisten Tukiliiton tai hyvinvointialueiden vastauksia Kaikkosen esittämiin arvioihin. Siinä ei myöskään yksilöidä, millä tavalla leikkausten tasoa pitäisi muuttaa tai mistä vastaavat säästöt vaihtoehtoisesti haettaisiin.

Kaikkosen esittämä vaatimus avaa siten useita jatkokysymyksiä. Jos järjestöjen rahoitusta päätetään palauttaa, pienentää suunniteltua vähemmän tai porrastaa pidemmälle ajalle, hallituksen pitäisi samalla ratkaista muutoksen vaikutus julkisen talouden tavoitteisiin. Toisaalta ennallaan toteutettavien leikkausten vaikutuksia olisi arvioitava suhteessa järjestöjen tuottamaan tukeen ja julkisten palvelujen kantokykyyn.

Vaikutusarvioilta tarvitaan vastauksia

Kaikkosen kannanoton perusteella järjestöleikkausten jatkokäsittelyssä keskeisiksi nousevat sekä taloudelliset että sosiaaliset vaikutukset. Poliittisen päätöksenteon kannalta olennaista olisi saada tarkempi kuva siitä, mitä palveluja vähennykset koskevat, kuinka nopeasti muutokset toteutuvat ja mitkä toimijat voisivat tarvittaessa ottaa vastuuta poistuvasta työstä.

Loppuarvioinnissa huomio kiinnittyy ainakin seuraaviin kysymyksiin:

• Kuinka paljon kehitysvammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen tarjottava tuki vähenee?
• Voidaanko järjestöjen toimintaa supistaa menettämättä pitkäaikaista erityisosaamista?
• Siirtyykö tuen tarve kuntien tai hyvinvointialueiden palveluihin?
• Millaisia kustannuksia mahdollinen palvelupaine aiheuttaa julkiselle sektorille?
• Olisiko säästöt mahdollista toteuttaa hitaammin tai kohdentaa toisella tavalla?
• Miten muutosten vaikutuksia seurataan niiden toteuttamisen jälkeen?

Näihin kysymyksiin Kaikkosen tiedote ei tarjoa yksityiskohtaisia vastauksia. Se pyrkii ennen kaikkea nostamaan Kehitysvammaisten Tukiliiton tilanteen poliittiseen keskusteluun ja painostamaan hallitusta muuttamaan linjaansa ennen kuin järjestöjen toimintaan kohdistuvat vaikutukset muuttuvat pysyviksi.

Järjestöjen asema osana palvelujärjestelmää korostuu

Keskustelu järjestörahoituksesta liittyy laajempaan kysymykseen siitä, mikä on julkisen sektorin, järjestöjen ja muun kansalaisyhteiskunnan välinen työnjako. Jos järjestöille on muodostunut tehtäviä, joita kunnat tai hyvinvointialueet eivät samassa muodossa hoida, niiden rahoituksen vähentäminen voi synnyttää aukkoja palveluihin.

Kaikkosen puheenvuoron perusteella juuri tämä riski on nähtävissä kehitysvammaisten tuessa. Hänen mukaansa toiminnan alasajo voi viedä mukanaan osaamista ja ihmisten välisiä yhteyksiä, joita ei voida palauttaa nopeasti edes siinä tapauksessa, että rahoitusta myöhemmin lisättäisiin.

Seuraavaksi huomio kohdistuu siihen, miten Kehitysvammaisten Tukiliiton muutosneuvottelut etenevät ja reagoiko hallitus Kaikkosen vetoomukseen. Olennaista on myös se, millaisia konkreettisia vaikutuksia järjestöjen rahoitusratkaisuilla arvioidaan olevan tuen käyttäjiin, henkilöstöön, kuntiin ja hyvinvointialueisiin. Kaikkosen mukaan säästöjen oikeudenmukaisuus ratkaistaan lopulta siinä, säilyykö apu niiden ulottuvilla, jotka tarvitsevat sitä eniten.

Lähteet

Suomen Keskusta: Kaikkonen – Järjestöleikkaukset osuvat kohtuuttomasti kehitysvammaisiin, tiedote 25.8.2026.