Inka Hopsu (vihr.) on nostanut voimakkaasti esiin hallituksen suunnitelman, jonka mukaan kaikkien ministeriöiden viestintä organisoitaisiin Valtioneuvoston kanslian (VNK) alaisuuteen. Hänen mukaan kyseessä on vakava kehitysaskel kohti poliittisempaa viranomaisviestintää, joka vaarantaa hallinnon avoimuuden ja kansalaisten tiedonsaannon. Uudistusta puolestaan perustellaan tehokkuudella ja säästöillä.
Uutismainen näkökulma tarkastelee, mitä vaikutuksia tällaisella keskittämisellä voi olla ja miten eri toimijat tekevät huolensa näkyviksi.

Hallituksen tavoite: tehokkuus ja linjakkuus

Hallitus on linjannut jo kesäkuussa 2025 hallinnonrakenteiden säästöihin liittyvän suunnitelman, jonka mukaan kaikkien 12 ministeriön viestinnän vastuu siirtyy vaiheittain Valtioneuvoston kansliaan.
Uudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat virallisen tiedottamisen ja viestintäpalveluiden yhdenmukaistaminen, resurssien joustava käyttö ja kustannusten hillitseminen.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on korostanut, ettei kyse ole sisällöllisestä ohjauksesta vaan rakenteellisesta tehostamisesta.

Hopsun huoli – riippumattomuuden hiipuminen

Inka Hopsu katsoo, että uudistus heikentää virkamiestyön riippumattomuutta ja kaventaa ministeriöiden mahdollisuutta toimia itsenäisinä tiedonvälittäjinä. Hän on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miten kansalaisten ja median tiedonsaantioikeus turvataan tässä prosessissa.
Hopsun mukaan selkeä ero poliittisen viestinnän (esim. pääministerin linja) ja viranomaisviestinnän välillä on demokratian kannalta olennainen. Hän toteaa: > “Onko meillä jatkossa vain pääministerin viestintäosasto?”
Hopsu myös painottaa, että valmistelussa on käytetty kiireistä aikataulua ja että vaikutusarvioinnit ovat jääneet suppeiksi. Hiljaisuus hallinnon sisällä herättää epäilyjä.

Viestintä­alan järjestöjen yhteinen kantelu

Viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestöt — Viesti ry ja Akavan Erityisalat — ovat ottaneet yhteisen kannan: ministeriöiden viestinnän keskittäminen on peruttava. Heidän mukaansa uudistus uhkaa hallinnon avoimuutta, strategista viestintää ja jopa kriisivalmiutta.
Eräs huolenaihe on, että viestintä “etääntyy päätöksenteosta tilauspalveluksi” – eli viestijät eivät enää osallistu valmisteluun vaan toteuttavat ulkopuolista ohjausta.
Lisäksi esiin on nostettu, että Ruotsin esimerkkitapauksissa keskittämisellä on ollut haitallisia vaikutuksia demokratiaan ja viestinnän riippumattomuuteen.

Mitä kansalaiset ja media menettävät?

Yksi ydinkysymys on se, miten kansalaiset ja media saavat jatkossa tietoa julkisen hallinnon toiminnasta. Hallinnon viestintä ei ole pelkkää tiedotusta, vaan osa päätöksenteon valmistelua ja tiedon välittämistä laajasti. Hopsu ja viestintäjärjestöt varoittavat, että:

• Virkamiesten näkökulma ja asiantuntijuus voivat jäädä taka-alalle, kun viestintä ohjautuu keskitetyn yksikön kautta.
• Sidosryhmien – kuten kansalaisyhteiskunnan ja median – mahdollisuus vaikuttaa ja saada monipuolista tietoa voi kaventua.
• Erityisesti kriisitilanteissa viestinnän reagointikyky voi heikentyä, jos kaikki menee yhden yksikön kautta.
  – Kansalaisille voi jäädä tunne, että tieto tulee yhdeltä lähteeltä, eikä vaihtoehtoisia näkökulmia ole tarjolla.

Hallituksen näkemys ja avoimuuden haasteet

Hallitus puolestaan korostaa, että keskeistä on viestinnän laadun ja johdonmukaisuuden parantaminen. Valtioneuvoston kanslian tiedotteen mukaan kaikki ministeriöiden viestintätehtävät siirretään vaiheittain siten, että toiminnalliset muutokset on tarkoitus saada voimaan viimeistään 1.1.2027 alkaen.
Kuitenkin julkisuudessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esimerkiksi ministeriöiden vastauksia viestinnän yhdistämistä koskevaan kyselyyn on salattu.
Tämä herättää kysymyksen: miten avoimuus toteutuu, kun valmistelu tapahtuu osittain ilman näkyvää julkista keskustelua?

Yhteenveto – demokratiavaikutusten tarkastelu

Poliittinen keskustelu viestinnän keskittämisestä koskee itse asiassa paljon perusteellisempaa kysymystä: mitä roolia viranomaisviestinnällä on demokratian ja hallinnon läpinäkyvyyden kannalta. Jos viestintä siirtyy osin tai kokonaan poliittisen rungon alle, kasvaa riski sille, että viestintä muuttuu enemmälti hallituksen linjan tukemiseksi – eikä niinkään tiedottamiseksi ja asiantuntijuuden välittäjäksi.
Hopsun mukaan kyse on myös kysymyksestä kansalaisten tiedonsaantioikeudesta ja median valvontamahdollisuudesta: kun viestintä keskitetään, portinvartijan rooli vahvistuu.
Viestintäammattilaiset puolestaan muistuttavat, että hallinnon viestinnän tulee olla osa valmistelua eikä irrallinen tukifunktio – valmistelun ja viestinnän välinen läheisyys on olennainen.
Hallitus korostaa tehokkuutta ja yhtenäisyyttä, mutta avoimuuden ja vaikutusarvioinnin näkökulmasta on vielä avoimia kysymyksiä.
Kansalaisille ja medialle tilanne herättääkin kysymyksen: miten varmistetaan se, että viestintä palvelee kaikkien – ei vain päätöksentekijöiden – etua?

Tarkasteltavat kohdat listana

Seuraavassa listassa koottuna keskeiset huolenaiheet ja kysymykset liittyen ministeriöiden viestinnän keskittämiseen:

• Viestinnän riippumattomuus: säilyykö virkamiesten mahdollisuus tiedottaa oman alansa näkökulmasta?
• Avoimuus – saavatko kansalaiset ja media edelleen monipuolista tietoa eri hallinnonalojen päätöksistä?
• Valmisteluun osallistuminen – onko viestinnän rooli enää aktiivinen osa päätöksenteon valmistelua?
• Kriisivalmius – kuinka hyvin viestintä pystyy reagoimaan jos useat hallinnonalat yhdistyvät yhteen viestintäyksikköön?
• Vaikutusten arviointi – onko uudistuksesta tehty kattavat arviot säästöjen, riskien ja demokratian toimintaedellytysten suhteen?