Suomalainen peruskoulu on perinteisesti tunnettu maailman tasaisimpana ja oikeudenmukaisimpana järjestelmänä. Viime vuosina tämä ylpeyden aihe on kuitenkin alkanut rakoilla huolestuttavalla tavalla. SDP:n kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta varoittaa nyt tilanteen vakavuudesta. Hallituksen nykyinen politiikka ja taloudelliset leikkaukset uhkaavat syventää eroja entisestään.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen nosti tuoreessa lausunnossaan esiin perheen taloudellisen tilanteen ja asuinkunnan merkityksen kasvun. Nämä tekijät vaikuttavat nykyään suoraan lapsen saamiin oppimistuloksiin ja mahdollisuuksiin pärjätä elämässä. Peruskoulun alkuperäinen lupaus oli nimenomaan tasata kotitaustasta johtuvia epäkohtia. Nyt näyttää siltä, että tämä periaate on väistymässä kasvavan eriarvoisuuden tieltä.

Sosioekonomisen taustan vaikutus kasvaa

Tilastot osoittavat karua kieltä suomalaisen osaamisen jakautumisesta eri väestöryhmien välillä. Vielä vuosikymmen sitten kotitausta vaikutti Suomessa oppimistuloksiin huomattavasti vähemmän kuin muissa kehittyneissä maissa. Nyt ero heikoimmin ja parhaiten pärjäävien oppilaiden välillä on revennyt hälyttävän suureksi. OECD:n PISA-tulokset vahvistavat, että olemme valuneet tässä suhteessa keskitason alapuolelle.

Eloranta korostaa, että vuoden 2009 ja nykyhetken välillä on tapahtunut merkittävä muutos. Tuolloin sosioekonomisen taustan aiheuttama piste-ero oli 62 pistettä, mutta nyt se on kivunnut jo 79 pisteeseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsen vanhempien koulutus ja varallisuus ennustavat koulumenestystä entistä tarkemmin. Kyseessä on suuntaus, jota on vaikea kääntää ilman merkittäviä panostuksia tukitoimiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön omat arviot hallituksen toimista ovat pysäyttävää luettavaa. Sosiaaliturvaleikkausten on ennakoitu pudottavan jopa 31 000 lasta lisää köyhyysrajan alapuolelle. Köyhyys ei ole vain numeroita tilastoissa, vaan se näkyy suoraan lapsen arjessa ja jaksamisessa. Puutteellinen ravinto, harrastusten puute ja stressi kotona heijastuvat väistämättä koulutyöhön.

Kuntien väliset erot kärjistyvät

Asuinpaikka ei saisi määritellä lapsen saaman opetuksen laatua tai saatavilla olevia tukipalveluita. Todellisuus on kuitenkin se, että kuntien väliset osaamiserot ovat kasvaneet tasaisesti koko 2020-luvun ajan. Rikkailla kunnilla on varaa palkata enemmän erityisopettajia ja tarjota pienempiä luokkakokoja. Samaan aikaan talousvaikeuksissa painivat kunnat joutuvat karsimaan kaikkea muuta paitsi aivan välttämätöntä.

Hallituksen suunnittelemat leikkaukset kuntien valtionosuuksiin osuvat suoraan peruspalveluiden ytimeen. Kunnat järjestävät suurimman osan perusopetuksesta, joten valtiontuen väheneminen tuntuu luokkahuoneissa asti. Oppimateriaaleista tinkiminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen ovat usein ainoita keinoja säästää. Tämä kehitys vaarantaa alueellisen tasa-arvon toteutumisen koko maassa.

Eloranta pelkää, että erot ”rikkaiden” ja ”köyhien” kuntien välillä sementoituvat pysyvästi. Jos kunnalla ei ole varaa panostaa koulutukseen, se menettää pitkällä aikavälillä kilpailukykynsä ja houkuttelevuutensa lapsiperheille. Tämä luo kierteen, josta irrottautuminen on myöhemmin äärimmäisen kallista ja vaikeaa. Koulutusresursseista leikkaaminen onkin usein säästämistä väärästä paikasta.

Köyhyys on este oppimiselle

Lapsiperheköyhyys on tutkimusten mukaan yksi suurimmista esteistä lapsen tasavertaiselle koulupolulle. Kun perheen varat kuluvat asumiseen ja ruokaan, ei lapsen oppimisen tukemiseen jää useinkaan voimavaroja. Koulutarvikkeet, harrastusmaksut ja jopa retkirahat voivat olla ylitsepääsemättömiä kuluja monille talouksille. SDP:n mukaan hallituksen leikkaukset pahentavat tätä tilannetta tietoisesti.

Epävarmuus toimeentulosta heijastuu suoraan lapsen psyykkiseen hyvinvointiin ja keskittymiskykyyn. Tutkijat ovat huomanneet, että jatkuva taloudellinen stressi vaikuttaa jopa aivojen kehitykseen lapsuusiässä. Jos koulu ei pysty tarjoamaan riittävää tukea, nämä lapset jäävät jälkeen jo varhaisessa vaiheessa. Koulutuksellinen tasa-arvo vaatii siis tuekseen vahvaa sosiaalista turvaverkkoa.

Hallituksen tavoite tasapainottaa valtiontaloutta on ymmärrettävä, mutta keinot ovat kyseenalaisia. Eloranta muistuttaa, että hyvinvointivaltion peruslupaus on taata parempi tulevaisuus jokaiselle sukupolvelle. Jos tästä lupauksesta tingitään, murenee samalla yhteiskunnan vakaus ja luottamus. Tulevaisuuden osaajat tarvitsevat tukea nyt, ei vasta sitten, kun talous on korjattu.

Investointi koulutukseen kannattaa aina

Koulutusleikkaukset tulevat maallemme kalliiksi monella eri tavalla mitattuna. Syrjäytyminen ja koulutustason lasku vähentävät tulevaisuuden verotuloja ja lisäävät sosiaalimenoja vuosikymmenien ajan. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle arvioiden mukaan jopa yli miljoona euroa elämänsä aikana. Siksi ennaltaehkäisevät panostukset peruskouluun ovat taloudellisesti järkevintä politiikkaa.

Sivistysvaltio mitataan siinä, miten se kohtelee kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia jäseniään. SDP vaatii hallitusta perumaan leikkaukset, jotka lisäävät lapsiperheiden ahdinkoa ja kuntien eriarvoisuutta. On välttämätöntä palata politiikkaan, jossa koulutusta pidetään investointina, ei pelkkänä kulueränä. Jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden näyttää kykynsä.

Eloranta peräänkuuluttaa välittömiä toimia tilanteen korjaamiseksi ennen kuin vahinko on peruuttamaton. Osaamistason lasku ja eriarvoistuminen ovat kansallisia kriisejä, joihin on vastattava päättäväisesti. Tarvitsemme lisää resursseja erityisopetukseen, pienempiä ryhmiä ja vahvempaa oppilashuoltoa. Vain näin voimme varmistaa, että suomalainen peruskoulu on jatkossakin maailman paras.

Keskeiset haasteet koulutuksessa

• Kasvava lapsiperheköyhyys: Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät perheiden taloudellista hätää.
• Alueellinen eriarvoisuus: Kuntien valtionosuuksien leikkaukset vaarantavat tasa-arvoisen opetuksen toteutumisen.
• Sosioekonominen kuilu: Vanhempien koulutustausta määrittää lapsen menestystä yhä voimakkaammin.
• PISA-tulosten lasku: Suomi on menettänyt kärkipaikkansa osaamisen tasaisuudessa ja laadussa.
• Resurssipula: Kouluilla ei ole riittävästi keinoja tukea kaikkia tukea tarvitsevia oppilaita.

Tulevaisuuden näkymät

Jos nykyinen kehitys jatkuu, Suomi jakautuu yhä selvemmin menestyjiin ja putoajiin. Tämä kehitys ei palvele ketään, vaan heikentää koko kansakunnan voimavaroja ja yhtenäisyyttä. On aika palauttaa koulutuspolitiikan keskiöön yhdenvertaisuus ja usko jokaisen lapsen potentiaaliin. Koulutus on paras ase köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan, mutta vain jos se on saavutettavissa kaikille tasapuolisesti.