Vihreiden kansanedustaja Hanna Holopainen on iskenyt kiinni Orpon hallituksen käsittelyssä olevaan hyvinvointialueiden rahoitusmalliin kutsuen sitä ”pajatsoksi”, joka jakaa valtion rahaa sattumanvaraisesti. Holopainen nostaa esiin räikeän epäkohdan, sillä Etelä-Karjalan hyvinvointialue (EKHVA) on ilmoittanut vähentävänsä ensi vuoden aikana peräti 398 työpaikkaa. Tämä järkyttävä luku vastaa seitsemää prosenttia koko henkilöstöstä.

Lappeenrantalainen kansanedustaja Holopainen pitää tilannetta Etelä-Karjalassa suorastaan hulluutena, koska alueella on todellisuudessa huutava hoitajapula. Äskettäin päättyneet yt-neuvottelut ovat mittasuhteiltaan historialliset, sillä ne ovat suurimmat yt-neuvottelut, mitä Etelä-Karjalassa on käyty koko vuosituhannen aikana. Ne ovat samalla suurimmat neuvottelut, mitä yhdelläkään hyvinvointialueella on toistaiseksi toteutettu. Tämä kuvaa erinomaisesti sitä suuruusluokkaa, millä nyt liikutaan.

Rahoitusmallin arveluttavat perusteet: Diagnoosien merkitys

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on monimutkainen kokonaisuus, joka on osoittautunut erittäin haavoittuvaiseksi. Rahoitus perustuu suurelta osin väestön ikä- ja sukupuolijakaumaan, mutta merkittävä osa, jopa kymmeniä prosentteja, määräytyy sairastavuuden ja erityisesti diagnoosien kirjautumisen perusteella. Juuri tämä diagnooseihin pohjautuva elementti on joutunut kovan kritiikin kohteeksi.

Holopainen painottaa, että alueiden välillä on suuria eroja siinä, miten perusteellisesti ja yhdenmukaisesti diagnoosit kirjataan potilastietojärjestelmiin. Ongelmana on ollut yhtenäisen ohjeistuksen puute, mikä johtaa siihen, että rahaa jaetaan osittain väärin perustein. Esimerkiksi akuutit sairaudet saattavat jäädä pysyviksi diagnooseiksi, vaikka niiden ei pitäisi vaikuttaa pitkän aikavälin rahoitukseen.

Valtiovarainministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovat joutuneet myöntämään, että diagnoositietojen laatu ja yhdenmukaisuus eivät ole olleet riittäviä. Rahoitusmallin on arvioitu kohdistuvan vain noin 70-prosenttisesti oikein kansalaisten hyvinvointitarpeisiin. Kansanedustaja Mia Laiho (kok.) on jopa esittänyt, että rahoitusmallista tulisi luopua kokonaan diagnoositietoihin perustuvasta osuudesta, koska diagnoosit on alun perin tarkoitettu lääkäreille työkaluksi, ei rahoituksen perusteeksi. Rahoitusmallin virheet ja epätarkkuudet uhkaavat heikentää palvelujen yhdenvertaisuutta eri puolilla Suomea.

Kustannustehokkuudesta rankaistaan Etelä-Karjalassa

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen tapaus on erityisen surullinen esimerkki siitä, miten nykyinen rahoitusmalli toimii Holopaisen kuvailemana ”pajatsona”. EKHVA on itse asiassa ollut kustannusten kasvun osalta maan pienimmästä päästä. Lisäksi Sitran vertailussa alueen hallinnon kulut ovat osoittautuneet matalimmista ja kustannustehokkaimmista päästä.

Holopainen näkee tilanteen suorana rangaistuksena alueen edelläkävijyydestä ja vastuullisesta taloudenpidosta. Tehokkuus ja säästeliäisyys eivät ole kääntyneet eduksi rahanjaossa, mikä luo järjestelmään vääristyneitä kannustimia. Kansanedustaja Suna Kymäläinen (sd.) kritisoi myös Orpon hallitusta toimettomuudesta, kun satoja työpaikkoja katoaa alueelta. Aluehallituksen on määrä päättää talousarviosta, johon sisältyy 19,3 miljoonan euron sopeutus henkilöstökuluihin ja 17,7 miljoonan euron muut sopeutukset.

Muutosneuvottelujen lopputulos, jossa lähes 400 sote-ammattilaista menettää työpaikkansa, on Holopaisen mukaan tragedia. Irtisanomiset eivät ole vain numeroita, sillä samanaikaisesti huoli kasvaa asukkaiden palveluiden tulevaisuudesta. Palveluihin pääsy vaikeutuu väistämättä, kun tarjonta supistuu ja hoitoon pääsyn kriteerit tiukentuvat.

Ministereiden vakuuttelut ja poliittinen pattitilanne

Ministeriaitiosta on viikko toisensa jälkeen vakuuteltu, että huolet hyvinvointialueen tulevaisuudesta ovat turhia. Holopainen muistuttaa, että hallituksen ministerit eivät ole uskoneet, että tämä raide tulisi johtamaan sote-ammattilaisten joukkoirtisanomisiin tavalla, joka vaarantaa palvelut.

Hän nostaa esiin kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok.) lokakuisen lausunnon, jossa tämä jopa luennoi eduskunnalle siitä, ettei mittavien yt-neuvotteluiden käynnistämisestä voi päätellä, että henkilöstöä todella ollaan vähentämässä. Holopainen toteaa karusti, että tässä nyt sitten ollaan, sillä pahin skenaario toteutui Etelä-Karjalassa. Tämä poliittinen sokeus tai haluttomuus puuttua ongelmiin on Holopaisen mukaan ollut tuhoisaa.

Parlamentaarinen yhteistyö on Holopaisen mukaan välttämätöntä, ja opposition eduskuntaryhmät ovat vedonneet yhdessä pääministeri Orpoon sen käynnistämiseksi. Vihreät vaativat väliaikaista lakimuutosta jo keväällä 2026. Sitten tarvitaan pysyvämpi malliuudistus. Kokoomus kuitenkin kieltäytyy Holopaisen mukaan itsepintaisesti muuttamasta lakia oikeudenmukaisemmaksi.

Hallituspuolueiden sisälläkin on nähtävissä selvä särö. Perussuomalaiset ja RKP ovat molemmat vaatineet hyvinvointialueen rahoituslain muutosta. Tämä poliittinen ristiriita luo painetta pääministeri Orpon suuntaan. Rahoituskriisin katsotaan olevan ennen kaikkea valtion rahoituksen kriisi, ei niinkään itse sote-uudistuksen.

Koko järjestelmän kestävyys vaakalaudalla

Etelä-Karjalan tilanne ei suinkaan ole yksittäistapaus. Hyvinvointialueiden talous on ollut kriisissä laajasti koko maassa, ja alijäämien arvioitiin nousevan jopa satoihin miljooniin euroihin jo vuonna 2024. Useat hyvinvointialueet ovat joutuneet käynnistämään massiivisia yt-neuvotteluja. Esimerkiksi Pirkanmaa, Itä-Uusimaa ja Keski-Suomi ovat joutuneet samanlaisten säästötoimien tielle.

Rahoitusmallin ongelmana pidetään myös sitä, että se ei kannusta riittävästi tehokkaaseen palvelutuotantoon tai innovaatioihin. Lisäksi indeksoinnin ja kustannusperusteisten korotusten on arvioitu jäävän jälkeen todellisesta kustannuskehityksestä, mikä johtaa jatkuvaan rahoituksen riittämättömyyteen. Ilman verotusoikeutta hyvinvointialueet ovat täysin riippuvaisia valtion budjetista ja sen säästöpäätöksistä.

Holopaisen mukaan tämänhetkinen kriisi vaarantaa sote-uudistuksen perimmäisen tavoitteen. Sote-palveluiden tarkoituksena oli turvata kansalaisten yhdenvertaiset palvelut asuinpaikasta riippumatta. Nyt kuitenkin siirtymätasausjärjestelmän ja leikkausten yhteisvaikutuksen pelätään johtavan alueellisen eriarvoisuuden kasvuun. Tämä kehitys on huolestuttavaa koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuuden kannalta.

Hyvinvointialueiden rahoitusmallin keskeiset ongelmat Holopaisen kritiikin valossa

Holopaisen ja asiantuntijoiden kritiikki kiteytyy useisiin rahoitusmallin rakenteellisiin heikkouksiin ja hallituksen poliittisiin päätöksiin:

• Epätasainen diagnoosikirjaus: Epäyhdenmukainen diagnoosien kirjaaminen vääristää tarveperustaista rahoitusta alueiden välillä, tehden rahanjaosta osittain ”sattumanvaraista”.
• Kustannustehokkuuden ”rankaisu”: Alueet, kuten Etelä-Karjala, jotka ovat onnistuneet pitämään kustannusten kasvun kurissa ja hallinnon kulut matalina, eivät saa riittävää rahoitusta.
• Rahoituksen riittämättömyys: Hallituksen säästöpäätökset ja indeksikorotusten jälkeenjääminen ovat johtaneet siihen, että rahoitus ei vastaa todellista palvelutarpeen ja kustannusten kasvua.
• Sote-ammattilaisten joukkoirtisanomiset: Rahoitusvaje pakottaa alueet mittaviin säästöihin, jotka johtavat sote-alan ammattilaisten joukkoirtisanomisiin ja pahentavat hoitajapulaa.
• Palvelujen vaarantuminen: Henkilöstövähennykset vaarantavat asukkaiden lakisääteiset palvelut ja heikentävät hoitotakuun toteutumista, mikä lisää alueellista eriarvoisuutta.