Suomen turvallisuuspoliittinen keskustelu on saanut uuden käänteen kevään 2026 kynnyksellä. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela on nostanut esiin merkittävän epäkohdan Naton jäsenmaiden välisessä kustannusvertailussa. Koskelan mukaan Suomen asevelvollisuusjärjestelmän tuottamaa panosta ei tulisi sivuuttaa tilastoissa. Kyse on miljardiluokan taloudellisesta arvosta, joka jää tällä hetkellä virallisten prosenttilukujen ulkopuolelle.
Asevelvollisuus on Suomen maanpuolustuksen kivijalka ja kansallinen ylpeys. Se tarjoaa maallemme poikkeuksellisen laajan reservin ja vahvan maanpuolustustahdon. Järjestelmä perustuu kuitenkin kansalaisten tekemään palkattomaan tai alipalkattuun työhön. Tämä työpanos on kansantaloudellinen kustannus, joka muissa maissa näkyy suoraan ammattisotilaiden palkkamenoina.
Naton sisällä käytävä keskustelu puolustusmenojen tasosta kiihtyy jatkuvasti. Jäsenmaat ovat asettaneet tavoitteeksi nostaa panostukset viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä. Suomelle tämä tavoite on haastava, jos laskentatapa ei huomioi järjestelmämme erityispiirteitä. Koskela painottaa, että suomalainen malli on kovaa turvallisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Etlan laskelmat tukena
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on tutkinut asevelvollisuuden hintalappua jo vuosia sitten. Vuoden 2021 raportissaan Etla arvioi, että asevelvollisuuden aiheuttama vaihtoehtoiskustannus on merkittävä. Kun nuoret miehet ja naiset ovat varusmiespalveluksessa, he ovat poissa työmarkkinoilta ja opintojen parista. Tämä viivästyttää verotulojen kertymistä ja kulutusta yhteiskunnassa.
Tutkimuslaitoksen mukaan tämä piilokustannus vastaa noin 0,4 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Rahallisesti mitattuna puhutaan noin miljardin euron vuosittaisesta panostuksesta maanpuolustukseen. Tämä summa on suoraan rinnastettavissa muiden maiden maksamiin sotilaspalkkoihin. Nykyisessä Nato-tilastoinnissa tämä suomalaisten antama panos jää kuitenkin täysin näkymättömäksi.
Suomen nykyiset puolustusmenot huitelevat noin 2,5 prosentin tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos Etlan laskema osuus lisättäisiin tähän, nousisi Suomen panostus välittömästi lähemmäs kolmea prosenttia. Tämä muuttaisi merkittävästi Suomen asemaa maiden välisessä vertailussa. Se osoittaisi, että Suomi kantaa jo nyt valtavaa vastuuta yhteisestä puolustuksesta.
Kikkailua vai realismia
Termi ”kustannuskikkailu” on noussut esiin puolustuspoliittisessa debatin tuoksinassa. Minja Koskela torjuu tällaiset puheet ja vaatii rehellisempää otetta tilastointiin. Hänen mielestään on epäloogista, että palkka-armeijoiden kulut hyväksytään sellaisenaan, mutta asevelvollisuuden kuluja ei. Suomi ei pyri kaunistelemaan lukujaan, vaan tuomaan esiin todellisen resurssien käytön.
Naton uudet tavoitteet jakavat puolustusmenot kovaan sotilastekniseen osaamiseen ja tukevaan infrastruktuuriin. Sotilasmenoihin eli niin sanottuun ”kovaan turvallisuuteen” tulisi kohdentaa vähintään 3,5 prosenttia BKT:stä. Loput 1,5 prosenttia on varattu kyberturvallisuudelle ja huoltovarmuutta tukevalle infrastruktuurille. Asevelvollisuusjärjestelmä on nimenomaan tämän kovan ytimen tuottamista ja ylläpitoa.
Kansainvälinen tunnustus Suomen puolustuskyvylle on ollut viime vuosina poikkeuksellisen korkeaa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että suuret reservit ovat edelleen ratkaisevassa roolissa. Monet Euroopan maat pohtivat nyt paluuta jonkinlaiseen asevelvollisuusmalliin. Suomella on tässä suhteessa vuosikymmenten etumatka ja toimivaksi todettu konsepti.
Talouden paineet kasvavat
Valtiontalouden säästöpaineet ja puolustusmenojen kasvattaminen ovat vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Hallitukset joutuvat tasapainoilemaan hyvinvointipalveluiden ja turvallisuuden välillä jokaisessa budjettiriihessä. Jos asevelvollisuuden arvo tunnustettaisiin virallisesti, se voisi helpottaa poliittista keskustelua resurssien jaosta. Se tekisi näkyväksi sen suuren uhrauksen, jonka nuoret ikäluokat tekevät isänmaan puolesta.
Suomen kansa on perinteisesti tukenut asevelvollisuutta erittäin laajasti ja vahvasti. Tämä tuki perustuu oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että kaikki osallistuvat yhteisiin talkoisiin. Taloudellinen realismi vaatii kuitenkin sen tunnustamista, ettei turvallisuus ole koskaan ilmaista. Palkaton työ on silti työtä, jolla on selkeä ja laskettavissa oleva markkina-arvo.
Naton sisällä on historiallisesti suosittu ammattiarmeijoita niiden nopean liikuteltavuuden vuoksi. Viimeiset vuodet ovat kuitenkin muuttaneet ajattelutapaa ja palauttaneet massat takaisin strategioihin. Suomen malli on osoittautunut kustannustehokkaaksi tavaksi ylläpitää laajaa ja uskottavaa puolustusta. On vain kohtuullista, että tämä tehokkuus palkitaan oikeudenmukaisella kohtelulla yhteisissä tilastoissa.
Uudet tavoitteet 2035
Vuoteen 2035 asetettu viiden prosentin tavoite on kunnianhimoinen ja jopa radikaali. Se vaatii monilta mailta puolustusbudjettien tuplaamista nykyisestä tasosta lähivuosina. Suomen kaltaiselle maalle, jolla on suuri maapinta-ala ja pitkä raja, investoinnit ovat välttämättömiä. Silti on kysyttävä, kuinka paljon pelkkä raha kertoo todellisesta suorituskyvystä taistelukentällä.
Kova turvallisuus tarkoittaa osaavia ihmisiä, toimivia asejärjestelmiä ja kykyä kestää kulutusta. Suomen asevelvollisuusarmeija tuottaa näitä kaikkia elementtejä jatkuvalla syötöllä ja korkealla laadulla. Miljardin euron vuosittainen ”piilokustannus” on investointi, jota ei löydy valtion tulo- ja menoarviosta. Se löytyy kuitenkin jokaisen suomalaisen kodin ja nuoren aikuisen kalenterista.
Poliittinen paine laskentatavan muuttamiseksi on kasvamassa myös muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. Nämä maat ymmärtävät Suomen tavoin, että maantiede asettaa tietyt reunaehdot puolustuksen järjestämiselle. Yhteinen rintama Naton sisällä voisi johtaa siihen, että asevelvollisuus nähdään resurssina eikä rasitteena. Tällöin Suomen tekemä työ saisi ansaitsemansa painoarvon kansainvälisillä areenoilla.
Järjestelmän vahvuudet
Suomalainen asevelvollisuus ei ole vain tapa kerätä sotilaita, vaan se on yhteiskunnallinen liima. Se kokoaa yhteen ihmisiä eri taustoista ja luo yhteisen kokemuspohjan nuorelle polvelle. Tämä sosiaalinen pääoma on vaikeasti mitattavissa, mutta se vahvistaa kriisinkestävyyttä. Koskelan esiin nostama taloudellinen näkökulma täydentää tätä kuvaa tarvittavalla realismilla.
Kun puhutaan miljardien eurojen summista, on keskustelun oltava avointa ja faktapohjaista. Etlan raportti tarjoaa tähän vankan pohjan, joka kestää kriittisen ja tarkan tarkastelun. Suomen ei tarvitse pyytää anteeksi tapaansa hoitaa omaa ja samalla muiden turvallisuutta. Päinvastoin, meidän tulisi olla ylpeitä siitä, miten paljon saamme aikaan suhteellisen pienillä euroilla.
Asevelvollisuuden kustannusten huomioiminen ei ole vain tekninen muutos tilastoihin. Se on tunnustus sille työlle, jota suomalaiset tekevät maansa eteen joka ikinen päivä. Se on viesti muille Nato-maille siitä, että turvallisuus koostuu muustakin kuin pelkästä rahasta. Se on viesti siitä, että sitoutuminen ja osaaminen ovat kaikkein kalleinta valuuttaa.
Asevelvollisuuden luvut pähkinänkuoressa:
- Vaihtoehtoiskustannus: Noin 1 miljardi euroa vuodessa (0,4 % BKT:sta).
- BKT-osuus: Nykyinen puolustusbudjetti on noin 2,5 prosenttia.
- Nato-tavoite: Yhteensä 5 prosenttia BKT:stä vuoteen 2035 mennessä.
- Kova turvallisuus: Tavoitteena 3,5 prosentin osuus sotilasmenoihin.
- Reservin koko: Suomella on yksi Euroopan laajimmista reserviläisjoukoista.
- Kansalaispalkkaus: Varusmiesten päivärahat ovat vain murto-osa ammattisotilaan palkasta.
