SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar on esittänyt poikkeuksellisen kovasanaista kritiikkiä Petteri Orpon hallituksen toimintaa kohtaan. Tuoreessa kannanotossaan Razmyar nostaa tikunnokkaan hallituksen tavan käsitellä yrittäjien eläkejärjestelmän uudistamista, sillä prosessi on hänen mukaansa paljastanut hallituspuolueiden todelliset arvot. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen saa osakseen erityisen rajua ryöpytystä, koska tämä on Razmyarin mukaan sivuuttanut asiantuntijatiedon suojellakseen suurituloisia yrittäjiä valtiontalouden kustannuksella.

Kiistan ytimessä on sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys, jonka tarkoituksena oli etsiä ratkaisuja yrittäjien eläkelain (YEL) valuvikoihin. Razmyar pitää käsittämättömänä, että ministeri Grahn-Laasonen on käytännössä hylännyt selvityshenkilön raportin jo ennen sen virallista julkaisua, vaikka selvitys sisälsi konkreettisia ehdotuksia nykytilan korjaamiseksi. Tämä toimintatapa kertoo oppositiopoliitikon mielestä karua kieltä siitä, miten nykyhallitus suhtautuu virkavalmisteluun ja tutkittuun tietoon silloin, kun se on ristiriidassa heidän ideologisten tavoitteidensa kanssa.

Yrittäjien eläkejärjestelmän alivakuuttaminen on ollut pitkään tiedossa oleva ongelma, joka rasittaa julkista taloutta merkittävällä tavalla vuodesta toiseen. Valtio joutuu paikkaamaan eläkemaksujen ja maksettujen eläkkeiden välistä vajetta verovaroin, mikä tarkoittaa ensi vuonna arviolta lähes 600 miljoonan euron lisälaskua veronmaksajille. Razmyar ihmettelee suuresti, miksi hallitus, joka muutoin korostaa talouskuria ja velkaantumisen taittamista, on valmis hyväksymään näin massiivisen vuodon julkisessa taloudessa vain miellyttääkseen tiettyä eturyhmää.

Kaksoisstandardit talouspolitiikassa

Hallituksen talouspoliittinen linja näyttäytyy SDP:n varapuheenjohtajan silmissä ristiriitaisena ja jopa tekopyhänä. Samaan aikaan kun hallitus leikkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulotuesta ja asumisesta, se sallii hyvätuloisten yrittäjien jatkaa alivakuuttamista, joka on käytännössä tulonsiirto veronmaksajilta yrittäjille. Razmyar kysyykin oikeutetusti, onko tällainen arvovalinta kohtuullinen tilanteessa, jossa valtiontaloutta tulisi tasapainottaa oikeudenmukaisella tavalla kaikkien osallistumista vaatien.

Kysymys yrittäjien eläkevakuutuksesta ei ole pelkästään tekninen, vaan se on syvästi periaatteellinen ja kertoo yhteiskunnan oikeudenmukaisuuskäsityksestä. Nykymalli mahdollistaa sen, että yrittäjä voi määritellä työtulonsa alakanttiin minimoidakseen eläkemaksut, jolloin säästyneet varat voi sijoittaa muualle paremmalla tuotolla. Kun eläkeikä sitten koittaa ja kertynyt eläke on olematon, yhteiskunta rientää apuun takuueläkkeen ja muiden tukien muodossa, mikä kaatuu lopulta tavallisen palkansaajan maksettavaksi.

Razmyarin mukaan kokoomus on valinnut tässä kiistassa selkeästi puolensa ja se puoli ei ole pienten ja keskisuurten yritysten tai valtiontalouden puoli. Hän näkee kokoomuksen toiminnan puhtaana suurituloisten etujen ajamisena, jossa lyhytnäköinen oman viiteryhmän etu menee yhteiskunnan kokonisedun edelle. Tämä herättää kysymyksiä myös muiden hallituspuolueiden, erityisesti perussuomalaisten, sitoutumisesta tällaiseen politiikkaan, jossa eliitin edut turvataan samalla kun tavallisen kansan palveluista leikataan.

Velkaantuminen jatkuu kiihtyvällä tahdilla

Suomen valtion velkaantuminen on jatkunut huolestuttavalla uralla, eikä hallituksen toimilla ole toistaiseksi saatu suuntaa kääntymään. Razmyar nostaa esiin tuoreet luvut, joiden mukaan Suomi ottaa tänä vuonna velkaa lähes yhtä paljon kuin pahimpana koronavuotena, jolloin taloutta jouduttiin tukemaan poikkeuksellisin toimin. Tämä asettaa hallituksen retoriikan vastuullisesta taloudenpidosta outoon valoon, sillä teot ja puheet eivät tunnu kohtaavan todellisuudessa.

YEL-uudistuksen hautaaminen on yksi esimerkki siitä, miten rakenteellisia uudistuksia lykätään poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä. Jos hallitus olisi aidosti huolissaan velkaantumisesta, se tarttuisi kaikkiin mahdollisiin keinoihin tilkitä veropohjan aukkoja ja vähentää tarpeettomia menoja. Razmyarin viesti on selkeä: Rantalan raportti tulisi kaivaa välittömästi esiin ja sen ehdotukset tulisi ottaa vakavaan harkintaan, mikäli hallitus haluaa säilyttää uskottavuutensa taloudenhoitajana.

Tilanne on erityisen herkkä, koska eläkejärjestelmän kestävyys on yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivistä. Jos luottamus järjestelmän oikeudenmukaisuuteen murenee, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia veromoraaliin ja yhteiskuntarauhaan. Palkansaajat maksavat eläkemaksunsa täysimääräisesti jokaisesta tienatusta eurosta, joten heillä on oikeus odottaa, että myös yrittäjät kantavat kortensa kekoon samojen periaatteiden mukaisesti.

Kokoomuksen arvovalinnat syynissä

SDP on pyrkinyt koko vaalikauden ajan haastamaan kokoomusta nimenomaan arvovalinnoista. Razmyarin ulostulo on jatkumoa tälle strategialle, jossa hallitusta syytetään kylmäkiskoisuudesta ja eriarvoisuuden lisäämisestä. Hänen mukaansa kokoomus suojelee suurituloisten etuja ”viimeiseen asti”, vaikka se tarkoittaisi valtiontalouden alijäämän syvenemistä entisestään.

Poliittinen keskustelu YEL-uudistuksesta on ollut vaikeaa, sillä yrittäjäjärjestöt ovat vastustaneet tiukennuksia vedoten yrittämisen vapauteen ja kustannuspaineisiin. Razmyar kuitenkin huomauttaa, että alivakuuttaminen vääristää myös kilpailua yritysten välillä. Ne yrittäjät, jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti, joutuvat kilpailemaan epäreilussa asetelmassa sellaisten toimijoiden kanssa, jotka polkevat hintojaan laiminlyömällä eläketurvansa kustannukset.

Sosiaaliturvaministerin toiminta on herättänyt ihmetystä myös laajemminkin kuin vain opposition riveissä. Hyvän hallintotavan periaatteisiin kuuluu, että valmistelu on avointa ja päätökset perustuvat parhaaseen mahdolliseen tietoon. Raportin sivuuttaminen ilman kunnollista keskustelua antaa kuvan, että poliittinen ohjaus on kävellyt asiantuntijatiedon yli tavalla, joka ei kuulu länsimaiseen demokratiaan.

Järjestelmän valuviat korjattava

YEL-järjestelmän ongelmat eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan ne ovat seurausta vuosikymmenten aikana muotoutuneesta käytännöstä ja lainsäädännön aukoista. Alun perin joustavaksi tarkoitettu järjestelmä on muuttunut automaatiksi, jossa työtulo asetetaan usein alarajalle riippumatta yritystoiminnan todellisesta laajuudesta tai kannattavuudesta. Tämä ”optimointi” on lyhytnäköistä paitsi valtiontalouden, myös yrittäjän oman turvan kannalta, sillä YEL-työtulo vaikuttaa eläkkeen lisäksi myös sairauspäivärahoihin ja vanhempainrahoihin.

Vaikka hallitus on puhunut yrittäjyyden edistämisestä, Razmyar näkee nykylinjan karhunpalveluksena yrittäjille itselleen. Kun yrittäjä sairastuu tai jää työkyvyttömäksi, alivakuuttaminen kostautuu välittömästi toimeentulon romahtamisena. SDP:n mukaan vastuullinen politiikka olisi huolehtia siitä, että myös yrittäjät ovat kattavan sosiaaliturvan piirissä, eivätkä putoaisi köyhyysloukkuun elämän yllättävissä käänteissä.

Tulevaisuudessa paineet eläkejärjestelmää kohtaan tulevat vain kasvamaan väestön ikääntyessä. Siksi jokainen euro, joka jää keräämättä eläkemaksuina nyt, on pois tulevista eläkkeistä tai lisärasite tuleville veronmaksajille. Razmyarin vaatimus raportin käsittelystä onkin yritys palauttaa keskustelu takaisin taloudellisiin realiteetteihin pois ideologisista poteroista.

YEL-järjestelmän keskeiset haasteet

Tässä listauksessa on tiivistettynä nykyisen yrittäjien eläkejärjestelmän suurimmat ongelmakohdat, jotka vaatisivat pikaista korjaamista:

• Valtiontalouden rasitus: Järjestelmän alijäämä maksetaan suoraan valtion budjetista, mikä tarkoittaa satojen miljoonien eurojen vuosittaista lisävelkaa tai veronkorotuspainetta.
• Alivakuuttamisen yleisyys: Merkittävä osa yrittäjistä määrittelee työtulonsa tietoisesti alakanttiin, mikä ei vastaa heidän todellista työpanostaan tai ansiotasoaan.
• Kilpailun vääristyminen: Rehellisesti vakuuttavat yrittäjät ovat heikommassa asemassa kilpailutuksissa, koska heidän kulurakenteensa on raskaampi kuin alivakuuttajilla.
• Yrittäjän sosiaaliturva: Matala YEL-työtulo johtaa heikkoon turvaan sairastumisen, vanhempainvapaan tai työttömyyden kohdatessa, mikä lisää toimeentulotuen tarvetta.
• Eläkeköyhyyden riski: Vuosikymmenten alivakuuttaminen johtaa eläkeiässä tilanteeseen, jossa yrittäjän eläke ei riitä elämiseen, ja yhteiskunta joutuu tukemaan häntä muilla tavoilla.

Razmyarin ulostulo on selkeä viesti hallitukselle siitä, että oppositio ei aio katsoa sivusta, kun rakenteellisia ongelmia lakaistaan maton alle. Jää nähtäväksi, reagoiko ministeri Grahn-Laasonen tai pääministeri Orpo tähän haasteeseen, vai jatkuuko vaikeneminen yrittäjien eläkeongelman ympärillä.