SDP:n kansanedustaja ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen Timo Harakka on nostanut esiin radikaalin mutta samalla ajankohtaisen ehdotuksen: tulevien sukupolvien oikeuksien kirjaamisen lakiin. Keskustelu sai pontta valtioneuvoston tuoreen tulevaisuusselonteon myötä, joka luo Suomelle ”kompassia” kohti vuotta 2045. Harakan mielestä on aika luopua lyhytnäköisyydestä ja muuttaa kauniit aikomukset sitoviksi velvoitteiksi. Muuten vaarana on, että jaamme palkintoja vain tällä hetkellä äänekkäimmille äänestäjille, emmekä huomioi niitä, jotka eivät vielä voi äänestää – syntymättömien Suomea.

Tulevaisuusselonteko 2045: Kartta moniin mahdollisiin tulevaisuuksiin

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, jonka ensimmäinen osa on nyt lähetekeskustelussa, ei ole vain yksi ennuste, vaan se tarjoaa laajan strategisen toimintaympäristöanalyysin ja erilaisia skenaarioita vuoteen 2045 asti. Selonteon tarkoituksena on parantaa päätöksenteon ja hallinnon strategista valmiutta kokoamalla yhteen tulevien vuosien vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia Suomessa. Se on ollut ministeriöiden välistä poikkihallinnollista yhteistyötä, jolla luodaan jaettu ymmärrys tulevaisuusvalmiuden kehittämiseksi. Analyysissä on tunnistettu keskeisiä geopoliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia, teknologisia, ympäristöllisiä ja lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka muokkaavat Suomen huomista.

Selonteon skenaariot ulottuvat toivon täyttämästä globaalista hyvinvoinnista synkkään ekologiseen katastrofiin ja jopa maamme itsenäisyyttä uhkaaviin turvallisuushaasteisiin. Se pakottaa meidät katsomaan peiliin ja kysymään, millaisilla toimilla ja varautumisella vältämme pahimmat karikot ja tartumme parhaisiin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi ympäristökysymykset ovat nousseet vahvasti esiin. Valtionhallinto on tunnistanut, että globaalit ympäristökriisit, kuten ilmastokriisi, luontokato ja ympäristön tilan heikkeneminen, ovat jo tänään täällä Suomessakin.

Harakka korostaa, että juuri tämän laajan epävarmuuden vuoksi ennakointityö on elintärkeää. Hän kuvailee sitä paitsi välttämättömäksi myös yhteiskunnallista luottamusta ja turvallisuutta kasvattavaksi työkaluksi.

Vain varautumalla voimme olla avoimia monille tulevaisuuksille, jotka vääjäämättä ylittävät tämän päivän käsityskykymme, Harakka muistuttaa.

Ennakointi ja tulevaisuustyö eivät ole kuitenkaan vain uhkakuviin varautumista. Ne ovat myös mahdollisuus luoda suuntaa vihreälle siirtymälle ja kestävyysmurrokselle. Esimerkiksi ympäristöongelmien ratkaiseminen nähdään selonteossa myös taloudellisina mahdollisuuksina. Tämän kaiken toteutumiseksi tarvitaan Harakan mukaan jotain syvempää kuin vain hyviä suunnitelmia: vahva sukupolvisitoumus.

Eteenpäin katsomisen taito: Suomi maailmankartalla

Vaikka Suomi onkin saanut kansainvälisesti mainetta tulevaisuusorientaatiostaan ja ennakointitiedon tuottajana, Harakan mielestä meidän ei pidä jäädä laakereillemme lepäämään. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on toiminut jo vuodesta 1993, ja valtioneuvoston kanslian kansallinen ennakointiverkosto vuodesta 2014, tehden Suomesta usein mallimaan kansainvälisissä yhteyksissä. Esimerkiksi Unicef on järjestänyt koulutusta Suomen mallin pohjalta, osoittaen globaalia kiinnostusta tapaamme hyödyntää ennakointitietoa päätöksenteossa. Silti meidän on katsottava rohkeammin eteenpäin ja otettava oppia muualta.

Harakka nosti esiin erityisesti Walesin, jossa on jo säädetty tulevien sukupolvien hyvinvointia koskeva laki (the Wellbeing of Future Generations Act 2015). Tämä laki velvoittaa kaikkia viranomaisia ja päättäjiä ottamaan huomioon tulevien sukupolvien tarpeet päätöksenteossaan. Vastaavia kestävän tulevaisuuden tavoitteita ja vaikutusarviointeja on sisällytetty budjetteihin ja lakiesityksiin myös muissa maissa, kuten Alankomaissa, Irlannissa ja Kanadassa. Nämä esimerkit kertovat siitä, että ajatus tulevaisuuden sitovista velvoitteista on nousemassa globaaliksi trendiksi.

Tämä onkin olennainen ero: pelkkä selonteko on suuntaa antava, mutta laki luo velvoitteen. Harakka kysyykin, olisiko tämä konkreettinen lakiin kirjaaminen se toivon viesti, jota nuoremmat sukupolvet tarvitsevat.

Sukupolvisopimus velvoittavaksi laiksi: Reilumpi tulevaisuus

Harakan visioima sukupolvisitoumus ei ole vain sanahelinää, vaan se muuttaisi tulevaisuuden aikomukset juridisesti sitoviksi velvoitteiksi. Sen tarkoituksena olisi sitoutua ajamaan tulevien sukupolvien parasta, ja mikä tärkeintä, seurata päätösten vaikutuksia yhtä tarkkaan tai jopa tarkemmin kuin perinteisiä talousmittareita, kuten vaihtotasetta ja vientitilastoja. Tällä hetkellä poliittinen järjestelmä tuntuu usein palkitsevan lyhytjänteisyyden ja äänekkäimmät nykyään äänestävät ryhmät, jättäen pitkän aikavälin haasteet ja seuraamukset nuorempien ja syntymättömien kannettavaksi.

Suomen on aika näyttää kansainvälistä johtajuutta kestävässä kehityksessä. Kestävä kehitys, toisin kuin usein luullaan, ei ole este talouskasvulle, vaan sen ehto. Se on myös kokonaisturvallisuuden tärkein tekijä. YK:n Agenda 2030 -tavoitteiden toimeenpanossa Suomi on Harakan mukaan mennyt jopa takapakkia tietyissä sosiaalisen kestävyyden tavoitteissa, jotka mittaavat kansakunnan kestävyyttä ja yhteistä vastuuta toisistamme.

Tähän liittyen on huomioitava myös teknologian murros. Harakka on aiemmin korostanut, että tekoälyn suunnan määrää politiikka, ei teknologia. Vaikka Suomi voi olla tekoälyn pieni suurvalta sen vahvan 6G- ja kvanttitietokoneosaamisen sekä Euroopan tehokkaimman supertietokoneen, Lumin, ansiosta, teknologiavalta on keskittymässä ”Kasinolle ja Kasarmille” – yhdysvaltalaisille mega-alustoille ja Kiinalle. Myös tällä alueella tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteispeliä ja tiukkaa poliittista ohjausta, jotta tekoälystä ei tule demokratian uhka mis- ja disinformaation kautta.

Miten sukupolvisitoumus muuttaisi Suomea?

Harakka peräänkuuluttaa selkeää, mitattavaa ja sitovaa muutosta nykykäytäntöön. Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää uudenlaista teollisuuspolitiikkaa, joka tukee esimerkiksi alueiden roolia innovaatiopolitiikassa. Lisäksi koulutusleikkausten aika on ohi; Suomi ei kilpaile halpatyöllä, vaan osaamisella. Nuorten syrjäytymisvaaran torjuminen vaatii merkittävää panostusta harrastuksiin ja osallisuuteen, eli Nuorisotakuu kakkosta.

Lakiin kirjattu sukupolvisitoumus edellyttäisi käytännössä valtioneuvostolta ja lainsäätäjiltä muutosta päätöksenteon kulttuuriin.

Tulevaisuuden huomioiminen käytännössä:

• Vaikutusten arviointi: Jokaisen merkittävän lakiesityksen ja budjettipäätöksen tulisi sisältää sitova, pitkän aikavälin arvio vaikutuksista tuleviin sukupolviin (esim. 25–30 vuotta eteenpäin).
• Kestävän kehityksen mittarit: Päätöksenteossa siirryttäisiin perinteisten talousmittareiden rinnalle seuraamaan entistä tarkemmin YK:n Agenda 2030 -tavoitteiden edistymistä, erityisesti sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden osalta.
• Velvoittava ennakointi: Ministeriöiden ja viranomaisten ennakointityö ei saisi olla vain suosituksia, vaan sillä olisi lainvoimainen rooli päätösten perusteena.
• Veropohjan tiivistäminen: Tulevaisuusinvestoinnit on rahoitettava, mikä Harakan mukaan edellyttää veropohjan tiivistämistä ja aggressiivisen verosuunnittelun estämistä.

Tämä on kutsu kaikkia suomalaisia puolueita asettumaan tulevaisuuden palvelukseen ja jättämään lyhytjänteiset vaalipuheet menneisyyteen. Se, mitä päätämme tänään, määrittää sen, minkälaisen maan annamme perinnöksi seuraaville. Kysymys ei ole vain siitä, kuinka meillä menee huomenna, vaan siitä, kuinka meillä menee 2045 ja sen jälkeen.