Herätys Brysseliin! Suomen kansanedustajat pelastustehtävässä

Suomen eduskunta on antanut hallitukselle tiukan evästyksen liittyen Euroopan unionissa valmisteilla olevaan Digital Fairness Act -lainsäädäntöön. Kyseessä on poikkeuksellinen väliintulo, sillä lainsäädäntö on vasta valmisteluvaiheessa, mutta sen kaavailtu sisältö on herättänyt vakavan huolen Suomen menestyksekkäässä pelialassa. Talousvaliokunnan ja sittemmin Suuren valiokunnan päätös on selkeä: Suomen on otettava jyrkkä kanta pelien sisäisten virtuaalivaluuttojen jättämiseksi tulevan sääntelyn ulkopuolelle.

Tämän poliittisen herätyksen äänitorvena on toiminut sosiaalidemokraattien Miapetra Kumpula-Natri, joka digiasioiden parissa pitkään toimineena entisenä europarlamentaarikkona tuntee EU-koneiston kiemurat. Kumpula-Natrin mukaan nyt on oikea hetki vaikuttaa, sillä komission kuuleminen päättyy pian.

– Komission kuuleminen päättyy huomenna perjantaina. On parempi vaikuttaa nyt, eikä yrittää myöhemmin lähteä oikomaan huonoa esitystä, Kumpula-Natri linjaa. Hän korostaa, että ennakkovaikuttaminen EU-politiikkaan ei saa tarkoittaa passiivisuutta. Kun alalla nähdään perustavanlaatuinen ajatusvirhe, joka uhkaa koko teollisuudenalaa, on peli vihellettävä heti alkuun poikki.

Tässä tapauksessa ajatusvirhe piilee siinä, että peleissä käytettävät sisäiset valuutat, kuten timantit, jalokivet tai kultakolikot, haluttaisiin rinnastaa laajempiin virtuaalivaluuttoihin ja asettaa niiden käyttö tiukan lisäsääntelyn kohteeksi. Suomi näkee tämän kohtalokkaana uhkana globaalisti kilpaillulle kotimaiselle peliteollisuudelle, joka nojaa vahvasti nimenomaan freemium-liiketoimintamalliin.

Digital Fairness Act: Kuluttajansuojaa vai kasvun kahleita?

Digital Fairness Act, eli digitaalisen reilujen menettelyjen säädös, on Euroopan komission kunnianhimoinen yritys vastata verkon kasvaviin kuluttajansuojan haasteisiin. Asetusesitystä odotetaan komissiolta vuoden 2026 loppuun mennessä, ja sen perimmäinen tarkoitus on kiitettävä: suojella kuluttajia verkon manipuloivilta ja liian houkuttelevilta tarjouksilta.

Säädöksen pääkohteita ovat niin sanotut pimeät kuviot (dark patterns), jotka tarkoittavat petollisia käyttöliittymäsuunnittelun tekniikoita, joilla kuluttajia manipuloidaan tekemään päätöksiä, joita he eivät muuten tekisi. Tällaisia ovat esimerkiksi hämäykset tilauksen peruuttamisessa tai tarpeettoman kiireen luominen ostopäätökseen. Lisäksi DFA pyrkii sääntelemään riippuvuutta aiheuttavaa suunnittelua ja epäreilua personointia.

Tämä on ollut eurooppalaisen digisääntelyn saralla pitkään odotettu askel, joka täydentäisi jo voimassa olevia lakeja, kuten GDPR:ää (tietosuoja-asetus), DSA:ta (digipalvelusäädös) ja DMA:ta (digimarkkinasäädös).

Kuitenkin komission valmistelupaperit ovat nostaneet huolen, että lainsäädännön soveltamisala karkaa tarkoituksestaan. Komission kuulemisasiakirjat ovat nimenomaisesti tuoneet esille huolen digitaalisten tuotteiden erityispiirteistä, mainiten erikseen videopelien virtuaalivaluutat sekä loot boxit eli satunnaisia esineitä sisältävät laatikot. Tarkoitus on ollut tarkastella tarvetta parantaa kuluttajansuojaa näiden ominaisuuksien osalta, esimerkiksi lisäämällä läpinäkyvyyttä hinnoitteluun tai asettamalla rajoituksia alaikäisille.

Ongelma syntyy, kun suomalaisen pelialan liiketoiminnan ytimeen kuuluvat maksuvälineet niputetaan samaan sääntelykategoriaan riskialttiimpien finanssituotteiden kanssa. Moni pitääkin ehdotusta peräti absurdina. Kuten Kumpula-Natri toteaa, lasten oikeus ostaa oikealla rahalla pelivaluuttaa ei nytkään onnistu ilman vanhempien apua. Ilmaisen pelin ”pelitimanttien” käytön rinnastaminen rahaan puhtaassa suojelumielessä on ajatusmalli, joka uhkaa koko digitaalista sisällöntuotannon kenttää. Suomen kannalta on elintärkeää, että sääntely keskittyy vain olennaiseen eikä tukahduta innovaatioita epäsuorasti.

Suomen pelialan kulta-aika: Luvut puhuvat puolestaan

Miksi Suomen pitäisi nousta barrikadeille tässä asiassa? Vastaus on puhtaasti taloudellinen ja strateginen. Suomalainen peliala ei ole vain marginaalinen harraste, vaan yksi Euroopan suurimmista ja dynaamisimmista teknologia- ja luovan alan teollisuuden haaroista. Se on Suomen mittakaavassa suoraan verrattavissa paperiteollisuuteen sen kulta-aikoina tai menestyksekkääseen ICT-klusteriin.

Vuoden 2024 lopun tietojen mukaan suomalaisen pelialan yhteenlaskettu liikevaihto oli huikeat 2,85 miljardia euroa. Tämä asettaa Suomen kirkkaasti Euroopan kärkimaiden joukkoon. Erityisesti maa on tunnettu mobiilipelien kehityksen johtavana maana, kiitos Supercellin kaltaisten globaalien menestystarinoiden.

Alan merkitys ulottuu syvälle kansantalouteen. Työpaikkojen ja kasvumahdollisuuksien turvaaminen on Suomen kaltaiselle pienelle, viennistä riippuvaiselle maalle ensiarvoisen tärkeää. Peliala työllistää suoraan Suomessa ja ulkomailla yhteensä noin 4 300 henkilöä. Luku on kasvanut jatkuvasti, ja mikä tärkeintä, ala on elintärkeä osaamisen maahanmuuttajien houkuttelussa. Vuonna 2024 jo noin 35 prosenttia alan työntekijöistä oli ulkomaalaisia. He ovat usein huippuasiantuntijoita, joiden osaamista ei ole riittävästi saatavilla kotimaassa. Ala on siten ratkaisevan tärkeä tekijä, kun Suomi pyrkii vastaamaan jatkuvaan osaajapulaan ja varmistamaan kilpailukykynsä.

Peliteollisuus on luonteeltaan globaalia toimintaa, ja yli 90 prosenttia sen tuotannosta menee vientiin. Siksi jokainen sääntelyyn liittyvä lisärasite tai epävarmuustekijä voi nopeasti heikentää Suomen asemaa kilpailussa. Jos EU-sääntely tekee freemium-mallista kannattamattoman tai liian byrokraattisen, on riskinä, että studioiden investoinnit siirtyvät Euroopan ulkopuolelle.

Kysymys pelivaluutoista: Miksi timantit eivät ole virtuaalista rahaa?

Pelivaluuttojen ja oikean rahan välillä on kriittinen ero, jonka sääntelyssä pitäisi tunnistaa. Vaikka pelin sisäisiä jalokiviä tai kultaa ostetaan usein euroilla, ne ovat suljettuja järjestelmiä. Niillä ei voi maksaa sähkölaskuja tai ostaa elintarvikkeita, eikä niitä voi yleensä vaihtaa takaisin euroiksi, toisin kuin perinteisiä kryptovaluuttoja tai muita finanssituotteita.

Peleissä käytettävät virtuaalivaluutat ovat pääsääntöisesti vain digitaalisia hyödykkeitä, joilla on käyttöarvo vain kyseisen pelin ekosysteemissä. Niiden tarkoitus on parantaa pelaajakokemusta, tarjota kosmeettisia esineitä tai nopeuttaa etenemistä, ja ne ovat olennainen osa peliyhtiöiden monetisaatiostrategiaa. Jos näiden hyödykkeiden kauppaa säännellään samoin kuin monimutkaisia rahoitusinstrumentteja, se luo valtavan hallinnollisen taakan, joka osuu erityisesti pienempiin, nouseviin pelistudioihin – juuri niihin, joista seuraava Supercell on nousemassa.

Tämä on se ajatusmallin kummallisuus, jonka eduskunta Miapetra Kumpula-Natrin johdolla tunnisti kuultuaan sekä oikeusministeriötä että pelialan edustajia. Pelivaluuttojen sääntelyä on jo valmiiksi kuluttajansuojalaissa ja sopimusehdoissa, ja vanhempien suojelu alaikäisten ostoilta on usein hoidettu teknisesti maksujärjestelmien kautta. Sääntelyn pitäisikin keskittyä todellisiin haittoihin, kuten manipulatiiviseen markkinointiin ja pimeisiin kuvioihin, joita DFA yrittääkin korjata.

Mitä peliala todella tarvitsee Euroopalta?

Pelialan itseilmoitettu tarve ei ole sääntelyn täydellinen puuttuminen, vaan pikemminkin ennustettavuus ja suhteellisuus. Ala on jo pitkään toivonut EU:lta johdonmukaista lähestymistapaa, joka ei johda päällekkäisiin ja toisiaan kumoaviin sääntöihin. Nykyisten EU-säädösten, kuten DSA:n ja GDPR:n, toimeenpanon ja valvonnan tehostaminen nähtäisiin usein parempana ratkaisuna kuin uusien, mahdollisesti yritysten toimintaedellytyksiä heikentävien asetusten luominen.

Suomelle on olennaista turvata alan toimintaedellytykset, sillä se on investointi tulevaisuuden verotuloihin ja korkean osaamisen työpaikkoihin. Globaali kilpailu kiristyy jatkuvasti. Suomen menestyneimmät studiot kilpailevat Yhdysvaltojen ja Aasian markkinoiden jättiläisiä vastaan. Siksi jokainen epäsuhta sääntelyssä on todellinen kilpailuetu tai haitta.

Suomen pelialan edunvalvonnan ydinasiat

1. Pelivaluutat pois DFA:n piiristä: In-game -valuuttoja ei saa rinnastaa finanssimarkkinoiden virtuaalivaluuttoihin, vaan ne on tunnustettava tuotekohtaisiksi digitaalisiksi hyödykkeiksi.
2. Keskittyminen todellisiin haittoihin: Sääntelyn tulisi keskittyä manipulatiiviseen suunnitteluun (dark patterns) eikä tuotteen ytimeen kuuluvaan liiketoimintamalliin.
3. Proportionaalisuus: Uusien sääntöjen tulee olla suhteutettuja yritysten kokoon ja niiden on oltava helposti sovellettavissa myös pienissä ja keskisuurissa pelistudioissa.
4. Ennakoiva osallistuminen: Suomen hallituksen on jatkossakin käytettävä eduskunnan evästystä varhaisessa vaiheessa vaikuttaakseen EU:n lainsäädäntötyöhön ennen kuin komission esitys lukitaan.

Supercellin herättely ja ennakkovaikuttamisen taito

Politiikan herätyskello soi lopulta näyttävästi julkisuudessa Supercellin perustajan ja toimitusjohtajan Ilkka Paanasen puheenvuoron myötä. Hän vaati Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 8.10.) päättäjiä heräämään ja kuulemaan pelialaa.

Eduskunnassa Paanasen viesti meni perille. Talousvaliokunta ja Suuri valiokunta kuuntelivat Paanasen ja muiden alan toimijoiden huolia, ja ymmärsivät komission kaavailujen ajatusmallin kummallisuuden. Tämän seurauksena eduskunta tarkisti hallituksen kantaa ja antoi sille evästyksen ottaa EU:ssa tiukempi ja aktiivisempi rooli.

Tämä tapaus on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tärkeää ennakkovaikuttaminen on. Kumpula-Natrin mukaan EU-politiikassa on usein myöhäistä yrittää korjata säädöksiä sen jälkeen, kun komissio on jo antanut lopullisen esityksensä. Suomella on nyt mahdollisuus vaikuttaa suoraan komission työpöytään ja varmistaa, että asetus on linjassa alan todellisuuden ja kansantalouden edun kanssa.

Tulevaisuus häämöttää: Onko Bryssel valmis kuulemaan?

Suomen hallituksella on nyt eduskunnan selkeä mandaatti puolustaa maamme digitaalista kultakimpaleita. Tulevien neuvotteluiden on taattava, että Digital Fairness Act suojaa kuluttajia pahoilta aikeilta, mutta ei kahlitse innovatiivisuutta ja kasvua, jota Suomen peliala kipeästi tarjoaa Euroopalle. Menestyksen varmistaminen globaalin kilpailun kiristyessä vaatii suojelua ylisääntelyltä.