Orpon hallitus on joutunut myöntämään, että kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskevat neuvottelut ovat epäonnistuneet, eikä uudistus etene tällä hallituskaudella. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen (Kok.) ilmoitus on herättänyt voimakasta kritiikkiä oppositiossa, ja Vasemmistoliiton kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan jäsen Hanna Sarkkinen ilmaisi suuren pettymyksensä tilanteeseen. Sarkkisen mukaan valtionosuusuudistuksen kaatuminen on hallitukselta suuri epäonnistuminen, joka jättää Suomen kunnat kestämättömään ja epäoikeudenmukaiseen rahoitusasemaan pitkäksi aikaa. Järjestelmän uudistaminen olisi hänen mukaansa välttämätöntä, sillä sen perusteet ovat vääristyneet erityisesti sote-uudistuksen jälkeen.

Sarkkinen korosti, että nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei enää toimi tarkoituksenmukaisella tavalla, ja se kohtelee kuntia epäreilusti tavalla, joka ei ole kestävällä pohjalla. Julkisuudessa on ollut laajasti tietoa siitä, että uudistus kaatui nimenomaan hallituspuolueiden välisiin erimielisyyksiin ja pelkoon siitä, että uudistuksessa häviäjäksi jäävät kunnat olisivat tyytymättömiä. Tämä poliittinen arkuus ja kyvyttömyys tehdä vaikeita päätöksiä on Sarkkisen mukaan tuomittavaa, sillä se lykkää kriittisen tärkeää ratkaisua vuosien päähän seuraavalle hallitukselle.

Epäreiluus huipussaan: köyhät kunnat maksajina

Hanna Sarkkinen toi puheessaan esiin konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka syvälle nykyinen valtionosuusjärjestelmä on vääristynyt. Valtionosuudet asukasta kohden vaihtelevat jopa satojen tai tuhansien eurojen erolla kuntien välillä. Ääriesimerkkinä hän mainitsi Kemin, joka saa valtionosuuksia vuonna 2025 vain 17 euroa per asukas, samalla kun kuntaveroprosentti on korkea, 9,6 prosenttia.

Vastaavasti Kauniainen, joka on tunnettu korkeasta varallisuudestaan ja alhaisesta verotuksestaan, saa valtionosuuksia peräti 2 178 euroa per asukas, samalla kun sen kunnan veroprosentti on vain 4,7 prosenttia . Tilanne on Sarkkisen mukaan kestämätön, sillä monet köyhät ja korkean veroprosentin kunnat saavat vain roposia tai joutuvat jopa maksamaan valtiolle – Kaavi oli yksi esimerkki kunnista, joissa valtionosuus on negatiivinen. Tällainen järjestelmä ei yksinkertaisesti ole reilu, eikä se toimi tasoitusperiaatteensa mukaisesti, joka on yksi valtionosuuksien perimmäisistä tavoitteista.

Sote-uudistus romutti vanhan järjestelmän

Sote-uudistus, joka toteutettiin vuonna 2023, siirsi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun kunnilta hyvinvointialueille, mikä muutti perustavanlaatuisesti kuntien tehtäväkenttää ja rahoituspohjaa. Vaikka palvelut siirtyivät, kuntien valtionosuusjärjestelmä jäi Sarkkisen mukaan jälkeen eikä sitä saatu sovitettua uuteen tilanteeseen. Uudistusta on odotettu kuntakentällä, sillä kuntien taloudellinen tilanne on ollut jo pitkään vaikea, ja epäselvä rahoituspohja lisää epävarmuutta niiden kyvystä järjestää jäljelle jääneet peruspalvelut.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallituksen neuvotteluissa ongelmaksi muodostui juuri se, kuinka valtionosuuspotin uusi jako vaikuttaisi kuntiin. Ministeriön laskelmien ja ennusteiden mukaan osa hallituspuolueiden tukialueiden kunnista olisi ollut uudistuksen häviäjiä, mikä johti poliittiseen pattitilanteeseen. Sarkkinen muistutti, ettei valtionosuusuudistuksen kaltaista harjoitusta voida koskaan tehdä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä, sillä kyseessä on nollasummapeli, jossa potti jaetaan uudelleen.

Reiluuden periaate vaatii rohkeutta

Sarkkinen myönsi, että uudistuksessa olisi tullut olemaan poliittisia riskejä, mutta hän korosti, että järjestelmän tulisi olla periaatteiltaan ja vaikutuksiltaan ennen kaikkea reilu. Nykyinen järjestelmä ei täytä tätä reiluuden periaatetta, minkä vuoksi uudistus on poliittisista riskeistä huolimatta pakko tehdä. Hän kritisoi hallitusta siitä, että se jätti harjoituksen kesken ja siirsi vastuun uudistuksesta vuosien päähän, seuraavalle hallitukselle. Tämä on Sarkkisen mukaan osoitus hallituksen kyvyttömyydestä ja rohkeuden puutteesta tarttua vaikeisiin mutta välttämättömiin rakenteellisiin uudistuksiin.

Hanna Sarkkinen kehotti ministeri Ikosta vielä yrittämään ja pyrkimään parlamentaariseen yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa, jotta uudistusta voitaisiin edistää. Hän painotti, että kuntakenttä ei kestä vuosien epätietoisuutta rahoituspohjastaan. Kuntien talouden vakaus on keskeinen osa koko kansantalouden terveyttä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista. Uudistuksen lykkäytyminen vaikuttaa erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin kuntiin, jotka tarvitsevat kipeästi valtion tukea peruspalveluiden järjestämiseen.

Valtionosuusjärjestelmän ongelmakohdat Sarkkisen mukaan:

• Epäreilu kohtelu: Järjestelmä jakaa tukea tavalla, joka suosii joitakin varakkaita kuntia ja jättää köyhät kunnat vähälle tuelle tai jopa negatiiviselle tuelle.
• Vääristynyt perusta: Sote-uudistuksen myötä kuntien tehtävät muuttuivat, mutta valtionosuusjärjestelmää ei päivitetty vastaamaan tätä uutta todellisuutta.
• Ei vastaa palvelutarvetta: Järjestelmä ei kykene riittävällä tavalla huomioimaan kuntien todellisia ja muuttuvia palvelutarpeita tai kustannuksia.
• Poliittinen lukkiutuminen: Uudistus kaatui hallituspuolueiden pelkoon ja kyvyttömyyteen tehdä ratkaisuja, jotka olisivat tuottaneet ”häviäjiä” puolueiden omissa tukikunnissa.
• Epävarmuus kuntakentällä: Uudistuksen lykkäytyminen luo pitkän epävarmuuden kauden kunnille, mikä vaikeuttaa niiden talouden ja palveluiden suunnittelua.
• Yhdenvertaisuus heikkenee: Epäreilu rahoitusjärjestelmä heikentää kuntien kykyä tarjota yhdenvertaisia peruspalveluita kaikille asukkaille.