Vihreiden kansanedustaja Fatim Diarra nosti värikkäällä ja henkilökohtaisella puheella esiin työttömyyskriisin ihmiskasvot, kun eduskunta käsitteli keskustan jättämää välikysymystä. Diarran mukaan nyt ei riitä pelkät selitykset — hallituksen on aika katsoa peiliin ja ottaa vastuu teoistaan.

Puheenvuoronsa alussa Diarra muistutti, että työttömyys ei ole tilasto tai prosentti, vaan joukko ihmisiä: lapsia, puolisoita, hiljalleen toivonsa menettäviä nuoria. Hän näki hallituksen toimien heikentäneen monen perheen pohjaa leikkaamalla tärkeästä sosiaaliturvasta ja heikentämällä osa-aikatyön mahdollisuuksia.

Hallitus on omilla toimillaan syventänyt monen työttömäksi jääneen suomalaisen ahdinkoa leikkaamalla muun muassa sosiaaliturvasta.

Ihmisten arki ja hallituksen vieraantuminen

Diarra tarttui kärkevästi hallituksen linjauksiin: työttömyysturvan suojaosien poistamiseen, irtisanomisen helpottamiseen ja yleiseen poliittiseen kurssiin, joka hänen mukaansa on etäännyttänyt hallituksen kansalaisten todellisuudesta.

Hänen mukaansa hallitus puhuu mielellään euroista — siitä, mitä valtio “menettää”, kun ihmisiä on työttömänä — mutta ei koskaan siitä, mitä päätökset maksavat ihmisille. Leikkaukset koskettavat erityisesti pienituloisia, lapsiperheitä, maahanmuuttajia ja naisia, joiden työttömyys on kasvanut enemmän kuin miesten.

Diarran mukaan hallitus ei pysty vakuuttamaan siitä, että sen politiikka loisi lisää työtä tai kasvattaisi hyvinvointia. Pikemminkin päinvastoin: päätökset lisäävät köyhyyttä, polarisaatiota ja epävarmuutta.

Leikkausten vaikutukset näkyvät jo nyt

Sosiaalialan toimijat ovat kertoneet leikkausten todellisista seurauksista – häätöjä, ruoka­vajetta, vuokrarästejä. Asumistuki ja muut turvaverkot voidaan katsoa yhdeksi kriisin syventäjäksi. Moni pienituloisessa tilanteessa elävä kertoo ettei enää pysty ottamaan osa-aikatyötä tai satunnaisia keikkoja, koska pienituloisuus tekee tilanteesta entistä epävarmemman.

Diarran näkökulmasta nämä seuraukset olisivat ennakoitavissa. Hallitus kuitenkin jatkaa linjaa, jossa sosiaaliturvan heikentäminen nähdään välttämättömänä säästötoimena — ei osana pidemmän tähtäimen strategiaa ihmisarvon ja tasa-arvon turvaamisessa.

Naisten ja syrjittyjen erityistilanne

Puheessaan Diarra korosti erityistä huolta naisista. Hän viittasi siihen, että monet irtisanomispäätökset ja osa-aikatyön heikentäminen osuvat juuri nuoriin naisiin, joille työllisyys on usein epävakaa. Orpon hallituksen linjat ovat hänen mukaansa patriarkaalisesti ajattelevia.

Lisäksi Diarra huomautti, että hallitus ei tarkastele päätöksiensä sukupuolivaikutuksia kokonaisuutena: esimerkiksi leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimijoilta heikentävät turvallisuusverkkoja, jotka suojaavat erityisesti vähemmistöihin kuuluvia naisia.

Työllisyyspalvelut ihmislähtöisiksi

Diarra ei rajoittunut kritiikkiin, vaan nosti esiin toisenlaisen vaihtoehdon: työllisyyspalvelut, joissa ihminen kohdataan yksilönä, ei numerona. Hän katsoo, että murros on käsillä: jos palvelut eivät vastaa yksilöllisiin tarpeisiin, moni potentiaalinen työntekijä jää järjestelmän ulkopuolelle.

Helsingin tilanne näyttää konkreettisesti haasteet: joulukuussa 2024 työttömiä työnhakijoita oli Helsingissä yli 45 000, ja pitkäaikaistyöttömiä noin 18 700. Työttömyysaste oli noin 12,5 %. Diarra painottaa, että nyt tarvitaan resursseja, mutta myös ratkaisuja, jotka avaavat mahdollisuuksia — ei vain säästöjä.

Vaikutus politiikkaan ja uskoon tulevaisuuteen

Viimeisessä osassaan Diarra pohti politiikan henkilökohtaista ulottuvuutta: miten hallituspolitiikka vaikuttaa ihmisten uskoon yhteiskuntaan, haluun riskinottoon tai kouluttautumiseen uudelleen.

Uskalletaanko Suomessa enää vaihtaa alaa, kouluttautua uudelleen, perustaa perheitä tai perustaa uusia yrityksiä?

Kysymys on raskas. Kun epäonnistuminen voi olla liian kallista — niin taloudellisesti kuin inhimillisesti — moni tyytyy passiivisuuteen.

Mitä Diarra vaatii nyt?

• Työttömyys- ja sosiaaliturvapolitiikan uudelleen arviointia
• Työllisyyspalveluiden yksilöllistä kehittämistä
• Leikkausten vaikutusten sukupuoli- ja köyhyysanalyysi
• Hallituksen vastuullinen peilaaminen ihmisten arkeen
• Ratkaisuja, ei selityksiä

Diarran kriittiset painotukset — tiivistelmä

• Työttömyys on ihmisten kokemus, ei tilasto
• Hallitus on leikannut turvaverkkoja ja helpottanut irtisanomisia
• Leikkaukset näkyvät häätöinä, ruoka-avussa ja syrjäytymisen kasvuna
• Naiset, maahanmuuttajat ja nuoret kärsivät erityisesti
• Työllisyyspalveluiden tulee olla henkilölähtöisiä
• Politiikka vaikuttaa uskoon, elämänvalintoihin ja hyvinvointiin