Suomen hallituksen tuorein budjettiriihi on tuottanut jälleen uusia käänteitä, jotka ovat saaneet opposition takajaloilleen koulutuspolitiikan suunnasta. Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski on ilmaissut tyrmistyksensä tavasta, jolla hallitus siirtelee säästökohteita momentilta toiselle ilman pitkän aikavälin vaikutusarvioita. Hallitus tiedotti torstaina, että aiemmin syksyllä suurta kohua herättäneet elokuva-alan leikkaukset perutaan, mutta säästösumma kerätään nyt muun muassa korkeakouluilta. Lohikoski pitää tätä toimintatapaa lyhytnäköisenä ja vaarallisena Suomen osaamistason kannalta.

Tilanne on muodostunut poliittisesti kiusalliseksi, sillä hallitus on samanaikaisesti sitoutunut kunnianhimoisiin tavoitteisiin väestön koulutustason nostamiseksi tällä vaalikaudella. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite, jonka mukaan vähintään 50 prosenttia nuorista aikuisista tulisi suorittaa korkeakoulututkinto tulevaisuudessa. Sivistysvaliokunnassa istuva Lohikoski näkee räikeän ristiriidan hallituksen sanojen ja tekojen välillä, kun rahoitusta vähennetään samalla kun tulosvaatimuksia kiristetään. Koulutuskenttä on jo entuudestaan ahtaalla, ja uudet leikkaukset uhkaavat murentaa pohjan koko järjestelmän uskottavuudelta.

Kulttuurin pelastaminen ei saisi tarkoittaa koulutuksen kurittamista

Elokuva-ala huokaisi helpotuksesta leikkausuhan väistyessä, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi sivistyssektorin kokonaiskuvaa tarkasteltaessa. Leikkausten peruminen yhdeltä luovalta alalta vain siirsi taloudellisen taakan toiselle, aivan yhtä kriittiselle sektorille. Lohikoski korostaa, että kulttuuri ja koulutus eivät ole toisistaan irrallisia saarekkeita, vaan ne ruokkivat toinen toisiaan elinvoimaisessa yhteiskunnassa. Vahinkoa kierrätetään nyt sektorilta toiselle, mikä luo epävarmuutta koko sivistyskentälle ja vaikeuttaa oppilaitosten pitkän tähtäimen suunnittelua.

Päätöksenteko vaikuttaa opposition silmissä hätäiseltä ja suunnittelemattomalta reagoinnilla julkiseen paineeseen. Alkuperäinen esitys elokuva-alan leikkauksista sai aikaan voimakkaan vastareaktion, joka pakotti hallituksen perääntymään alkuperäisistä suunnitelmistaan. Lohikoski vaati jo syyskuussa ministeri Talvitieltä leikkausten täydellistä perumista eikä niiden siirtämistä muihin kohteisiin. Nyt tehty ratkaisu osoittaa, että hallitus ei ole valmis luopumaan säästötavoitteistaan, vaan etsii vain poliittisesti helpointa reittiä niiden toteuttamiseksi.

Korkeakoulujen perusrahoitus on jo kriittisellä tasolla

Korkeakoulujen rahoitustilanne on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja viestit kentältä ovat olleet huolestuttavan samansuuntaisia kautta linjan. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat toistuvasti painottaneet, että nykyinen perusrahoitus ei riitä edes nykyisten velvoitteiden laadukkaaseen hoitamiseen. Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä on tuonut julkisuudessa esiin, kuinka pysyvät leikkaukset syövät väistämättä koulutuskapasiteettia ja heikentävät opetuksen laatua. Lohikoski yhtyy tähän näkemykseen ja muistuttaa, että laadukas opetus vaatii resursseja, joita ei voi korvata juhlapuheilla.

Hallituksen aiemmin päättämät leikkaukset vuodelle 2026 olivat jo suuruusluokaltaan noin 83,8 miljoonaa euroa, mikä on valtava summa korkeakoulujen budjeteissa. Nyt esitetyssä lisätalousarviossa tähän pottiin lisätään vielä 2,9 miljoonan euron uusi leikkaus, joka kiristää ruuvia entisestään. Pieneltä kuulostava lisäys on periaatteellisesti merkittävä, sillä se osoittaa suunnan olevan edelleen kohti supistuvaa resursointia. Korkeakoulut joutuvat tekemään kipeitä valintoja henkilöstön, tilojen ja opintotarjonnan välillä selvitäkseen tulevista vuosista.

Koulutustavoitteet uhkaavat jäädä kuolleeksi kirjaimeksi

Hallitusohjelman kirjaus koulutustason nostamisesta näyttäytyy yhä oudommassa valossa taloudellisten päätösten rinnalla. Tavoite, jonka mukaan puolet ikäluokasta suorittaisi korkeakoulututkinnon, vaatisi loogisesti ajateltuna merkittäviä lisäpanostuksia ohjaukseen ja opetukseen. Lohikoski syyttää hallitusta oikeiston lyhytnäköisyydestä, joka vaarantaa koko Suomen osaamistason ja kilpailukyvyn tulevaisuudessa. Hänen mukaansa on surkuhupaisaa asettaa korkeita tavoitteita ja samalla sahata oksaa omien tavoitteiden alta.

Opiskelijamäärien kasvattaminen ilman rahoituksen lisäämistä johtaa väistämättä tutkintojen laadun heikkenemiseen ja opiskelijoiden uupumiseen. Korkeakouluissa pelätään massaluentojen yleistymistä ja henkilökohtaisen ohjauksen katoamista resurssipulan vuoksi. Lohikoski näkee, että hallituksen priorisointi on täysin käsittämätöntä tilanteessa, jossa osaajapula vaivaa monia aloja. Osaamistaso on Suomen ainoa kestävä kilpailuvaltti globaaleilla markkinoilla, eikä sitä tulisi uhrata lyhyen aikavälin säästöjen alttarilla.

Laastariratkaisut eivät korjaa rakenteellisia ongelmia

Hallitus on esittänyt erilaisia täsmätoimia, kuten opintoseteleitä ja kohdennettuja lisäaloituspaikkoja, ratkaisuksi koulutuskentän haasteisiin. Lohikoski tyrmää nämä toimet riittämättöminä laastariratkaisuina, jotka eivät pureudu ongelman ytimeen eli perusrahoituksen vajeeseen. Irralliset hankerahat ja määräaikaiset panostukset eivät tuo sitä vakautta, jota pitkäjänteinen tutkimus- ja opetustyö vaativat. Perusrahoituksen vahvistaminen olisi ainoa kestävä tie, jolla voitaisiin turvata sekä koulutuksen laatu että saavutettavuus.

Opintosetelit voivat auttaa yksittäisiä opiskelijoita, mutta ne eivät palkkaa yhtään uutta lehtoria tai korjaa rapistuvia kampuskiinteistöjä. Järjestelmä tarvitsee ennakoitavuutta ja työrauhaa jatkuvien leikkauslistojen ja hankerumban sijaan. Lohikosken viesti on selkeä: koulutuksesta leikkaaminen on vihoviimeinen keino yrittää nostaa kansantaloutta taantumasta. Historia on osoittanut, että kriisiaikoina koulutukseen panostaneet maat ovat selviytyneet voittajina nousukauden alkaessa.

Osaamispohja on Suomen kohtalonkysymys

Suomi on perinteisesti tunnettu korkeasta osaamisestaan ja tasa-arvoisesta koulutusjärjestelmästään, mutta tämä maineen ylläpitäminen vaatii tekoja. Kansainvälinen kilpailu huippuosaajista ja tutkimusrahoituksesta kiristyy vuosi vuodelta, eikä Suomella ole varaa jäädä tässä kisassa takamatkalle. Lohikoski muistuttaa, että korkeakoulutus on elintärkeää myös luovien alojen kasvulle ja innovaatioille. Ilman vahvaa tiedepohjaa ja sivistystä ei synny uusia ideoita, jotka voisivat kasvaa tulevaisuuden vientituotteiksi.

Poliittinen keskustelu koulutuksen arvosta on kärjistynyt, ja arvovalinnat näkyvät selkeästi budjettikirjan sivuilla. Oppositio näkee hallituksen toimet suorana hyökkäyksenä sivistysvaltioperiaatetta vastaan. Kysymys ei ole vain euroista, vaan siitä, millaista tulevaisuutta Suomelle halutaan rakentaa ja kenelle koulutus kuuluu. Lohikosken ulostulo on hätähuuto sen puolesta, että osaaminen säilyisi Suomen menestystekijänä myös tulevaisuudessa.

Yhteenveto leikkausten vaikutuksista korkeakoulukenttään

Hallituksen leikkauspolitiikka muodostaa monimutkaisen vyyhdin, jonka vaikutukset säteilevät laajalle yhteiskuntaan. Seuraavassa listauksessa on eritelty keskeisimmät ongelmakohdat, jotka nousevat esiin Pia Lohikosken kritiikissä ja asiantuntijoiden puheenvuoroissa:

• Rahoituksen epävakaus: Jatkuvat muutokset ja leikkaukset tekevät pitkäjänteisestä strategisesta suunnittelusta mahdotonta korkeakouluille.
• Laadun heikkeneminen: Perusrahoituksen niukkuus pakottaa vähentämään lähiopetusta ja ohjausta, mikä uhkaa tutkintojen tasoa.
• Tavoitteiden ristiriita: 50 prosentin korkeakoulutettujen tavoite on mahdoton saavuttaa uskottavasti ilman lisäresursseja.
• Luovien alojen ahdinko: Leikkausten siirtäminen elokuvista korkeakouluihin osuu epäsuorasti myös luovien alojen koulutukseen ja tutkimukseen.
• Henkilöstön kuormitus: Lisääntyvät opiskelijamäärät ilman lisäkäsiä johtavat opetushenkilöstön uupumiseen ja alanvaihtoon.
• Innovaatiovaje: Tutkimusedellytysten heikentäminen hidastaa uusien innovaatioiden syntymistä ja talouskasvua pitkällä aikavälillä.

Pia Lohikoski ja Vasemmistoliitto vaativat suunnanmuutosta, jossa koulutus nähtäisiin kuluerän sijaan investointina. Taistelu vuoden 2026 budjetista jatkuu eduskunnassa kiivaana.