Vihreiden kansanedustaja Krista Mikkonen on noussut julkisuudessa voimakkaasti esiin kotimaisen kulttuurin ja taiteen puolestapuhujana, korostaen tarvetta turvata alan tekijöiden toimeentulo ja varmistaa kulttuuripalveluiden saatavuus koko maassa. Keskiviikkona Vihreät julkaisi kattavan 15 kohdan ohjelman, jonka tavoitteena on parantaa kulttuurin ammattilaisten asemaa Suomessa. Mikkonen painottaa, että ilman elinvoimaista tekijäkuntaa ei synny kotimaista kulttuuria, ja varoittaa amerikkalaisen massaviihteen täyttävän syntyvän tyhjiön, jos suomalaiset vaihtoehdot hiipuvat.
Mikkonen otti erityisen kantaa hallituksen päätökseen nostaa kulttuurin ja taiteen alennettua arvonlisäverokantaa samalla kun bensan ja oluen verotusta päätettiin laskea. Tämä veropäätös herätti laajaa kritiikkiä kulttuurialalla.
ALV-keskustelu kuumana: Veropäätöksen vaikutukset kulttuurikenttään
Kansanedustaja Mikkonen ei säästele sanojaan arvostellessaan kulttuurin ja taiteen arvonlisäveron korotusta. Hän muistuttaa, että kulttuurin ja taiteen alennetun verokannan nosto asettaa alan toimijat kovaan puristukseen. Heidän on valittava kahden huonon vaihtoehdon välillä: joko nostaa lippujen hintoja, mikä kurjistaa yhä useamman lapsen, nuoren ja heikommassa taloudellisessa asemassa olevan pääsyä kulttuuripalveluihin, tai maksaa korotuksesta aiheutuvat tappiot omasta taskustaan. Mikkonen on peräänkuuluttanut alennetun arvonlisäkannan palauttamista. Hän korostaa, että kulttuuri ei saa olla vain etuoikeutettujen huvia. Kulttuurin saavutettavuus on avainasemassa sivistysvaltiossa.
Verotuksen nousu ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan sillä on syvällisiä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kun kulttuurista tulee kalliimpaa, se sulkee ulos niitä, joiden taloudellinen tilanne on jo valmiiksi haastava. Tämä heikentää kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan kulttuurielämään ja nauttia taiteesta, joka on tunnetusti tärkeä henkisen hyvinvoinnin lähde.
Mikkonen muistuttaa, että kulttuuri ja taide eivät ole vain menoerä, vaan myös merkittävä työllistäjä ja talouden veturi. Esimerkiksi tapahtumateollisuus luo työpaikkoja ja tuo tuloja kunnille. Tämän alan elinvoiman heikentäminen veronkorotuksilla on lyhytnäköistä politiikkaa.
Maakuntien kulttuurilaitokset haasteiden edessä
Mikkonen kiinnittää huomiota myös maakuntien kulttuurilaitosten haastavaan tilanteeseen. Laadukkaan ja ammattimaisen kulttuurin tulee hänen mukaansa säilyä koko maassa. Tällä hetkellä hallituksen leikkaukset kuntien valtionosuuksiin sekä kuntalaitoksen tiukka talousasema asettavat maakunnalliset orkesterit, teatterit ja museot erittäin haastavaan asemaan. Kulttuuritoiminnan järjestäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä, ja sille on varattava riittävä rahoitus.
Maakuntien kulttuuritoiminta on elintärkeää alueelliselle elinvoimalle ja identiteetille. Se tarjoaa työllisyysmahdollisuuksia, ehkäisee muuttotappioita ja rikastuttaa paikallista elämää. Jos kulttuuripalvelut keskittyvät vain etelän suuriin kaupunkeihin, Suomi polarisoituu entisestään. Mikkonen painottaa, että kulttuurin tekijöillä on oltava mahdollisuus työntekoon myös suurten kaupunkien ulkopuolella.
Kuntien taloudellinen ahdinko heijastuu suoraan kulttuuribudjetteihin. Kun on pakko säästää, kulttuuri on usein ensimmäisten joukossa, joista leikataan, vaikka sen vaikutukset asukkaiden hyvinvointiin ovat kiistattomat.
Taiteilijoiden sosiaaliturva ja tulevaisuuden mallit
Kulttuurialan ammattilaisten työn ja toimeentulon rakenteet ovat tunnetusti monimutkaiset ja usein tilkkutäkkimäiset. Moni taiteilija ja kulttuurin tekijä työskentelee pätkätöissä, freelancerina, apurahojen varassa tai yhdistellen näitä. Tämä epävarmuus heijastuu suoraan heidän sosiaaliturvaansa. Mikkosen mukaan sosiaaliturvan uudistus parantaisi merkittävästi kulttuurin tekijöiden asemaa.
Erityisesti yhdistelmävakuutus, jonka Vihreät ovat pitkään ajaneet, on nyt etenemässä. Tämä vakuutus mahdollistaisi työttömyysturvan kerryttämisen samanaikaisesti sekä palkansaajana että yrittäjänä. Tämä on elintärkeä askel kulttuurialan kaltaisille sektoreille, joissa työskentelymuodot ovat usein hybridejä.
Pitkällä tähtäimellä Mikkonen näkee perustulon parhaana keinona paikata sosiaaliturvan aukkoja. Perustulo mahdollistaisi joustavat siirtymät palkkatyön, yrittäjyyden ja apurahalla tehtävän työn välillä, antaen taiteilijoille taloudellisen selkänojan ja mahdollistaen pitkäjänteisemmän taiteellisen työn. Perustulo voisi purkaa byrokratiaa ja antaa taiteilijoille mahdollisuuden keskittyä luovaan työhön sen sijaan, että heidän pitäisi jatkuvasti navigoida monimutkaisen tukijärjestelmän labyrintissa.
Monimuotoiset työllistymisen muodot
Kulttuurialalla korostuu työllistymisen moninaisuus. Taiteilija saattaa olla samanaikaisesti useassa eri roolissa ja työllistymisen muodossa:
- Palkkatyö: Esimerkiksi teatterin kiinnityksellä tai museon virassa.
- Yrittäjyys/Freelance: Keikkapalkkiot, projektiluontoinen työ, omien teosten myynti.
- Apurahatyö: Taiteen edistämiskeskuksen tai säätiöiden myöntämät apurahat.
- Opetustyö: Tuntiopettajana taidekouluissa tai kansalaisopistoissa.
- Kombinaatiot: Usein nämä kaikki yhdistyvät kuukausittain, luoden epävarman ja vaihtelevan toimeentulon.
Tämä tilkkutäkki tekee alan tekijöistä haavoittuvaisia taloudellisille iskuille ja sosiaaliturvan muutoksille. Siksi Mikkosen ja Vihreiden esittämät ratkaisut, kuten yhdistelmävakuutus ja perustulon visio, ovat tervetulleita askelia kohti oikeudenmukaisempaa ja turvallisempaa työelämää kulttuurin tekijöille. He korostavat, että luova työ ansaitsee yhtä lailla tunnustuksen ja turvan kuin perinteisemmät työmuodot.
Tulevaisuuden toivon merkit: Vihreiden 15 keinoa
Vihreiden tänään julkaisema 15 kohdan ohjelma tarjoaa konkreettisia ratkaisuehdotuksia kulttuurin ja taiteen aseman parantamiseksi. Se ulottuu veropolitiikasta sosiaaliturvaan ja alueelliseen saavutettavuuteen.
- Kulttuurin ja taiteen alennetun arvonlisäverokannan palauttaminen.
- Yhdistelmävakuutuksen pikaistettu toimeenpano.
- Perustulokokeilun jatkaminen ja pitkän tähtäimen tavoite perustulon käyttöönotosta.
- Kuntien valtionosuuksien leikkausten peruminen, jotta maakuntien kulttuurilaitokset selviävät.
- Kulttuuriviennin strateginen tukeminen.
- Taiteilija-apurahojen ja taiteen edistämiskeskuksen (Taike) rahoituksen turvaaminen ja nostaminen.
- Taiteen opetuksen ja perusopetuksen resurssien turvaaminen.
- Kulttuuritilojen ja kulttuuriympäristöjen suojelun ja ylläpidon tukeminen.
- Tekijänoikeuskorvausten kohtuullisen tason varmistaminen.
- Tapahtumateollisuuden toimintaedellytysten parantaminen.
- Pienten ja riippumattomien toimijoiden tukeminen.
- Kulttuurin saavutettavuuden parantaminen erityisryhmille.
- Kulttuurin merkityksen korostaminen osana hyvinvointia ja terveyttä.
- Taiteen ja luovien alojen yrittäjyyden tukeminen.
- Selvitys kulttuurialan erityispiirteet huomioivasta sosiaaliturvamallista.
Nämä keinot luovat pohjan keskustelulle siitä, miten Suomi voi pitää kiinni kotimaisesta kulttuuristaan ja varmistaa, että taiteen tekeminen on taloudellisesti mahdollista myös tulevaisuudessa.
Kulttuurinnälän tyydyttäminen
Kansanedustaja Mikkosen viesti on selvä: Suomalainen kulttuuri on puolustamisen arvoinen. Ihmisten kulttuurinnälkä ei katoa, mutta jos kotimaiset vaihtoehdot uupuvat, sen täyttää amerikkalainen massaviihde. Tämä ei ole vain uhka suomalaiselle taiteelle, vaan koko suomalaiselle identiteetille ja sivistysyhteiskunnalle. Kulttuuri on perusta, jolle yhteiskunta rakentuu, ja sen tekijöiden toimeentulo on investointi tulevaisuuteen.
