Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen tie on ollut kivikkoinen, kun työllisyyslupaukset ovat kääntyneet huolestuttavaksi todellisuudeksi, ja kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen vaatii nyt painavin sanoin hallitukselta selitystä kansalaisille. Työttömyystilanne maassamme jatkaa Euroopan unionin toiseksi heikoimpana, kuten Eurostatin tuoreet tilastot kylmästi osoittavat, eivätkä hallituspuolueiden antamat optimistiset käännelupaukset ole toistaiseksi realisoituneet, vaan pikemminkin ovat joutuneet kyseenalaisiksi. Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa ero työllisyystilanteen kärjessä oleviin maihin on vain kaventunut, mikä asettaa hallituksen työllisyystoimet ja talouspolitiikan syyniin tavalla, jota ei voida sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Mäkynen muistuttaa terävästi siitä, että hallitus nousi valtaan nimenomaan lupauksilla luoda suomalaisille satatuhatta uutta työpaikkaa ja lopettaa velkaantuminen, mutta luvatut luvut ovat jääneet kauas tavoitteista.
Euroopan häntäpäässä: Työllisyyden karu kehitys
Suomen työttömyysaste on viimeisimpien Eurostat-lukujen mukaan jämähtänyt tasolle, joka on koko EU:n mittakaavassa toiseksi korkein; vain Espanja pitää kärkisijaa, mutta Suomen ja Espanjan välinen ero on ikävä kyllä jatkuvasti kapenemassa, mikä tekee tilanteesta entistäkin dramaattisemman. Esimerkiksi kesäkuussa 2025 Suomen työttömyysaste oli 9,3 prosenttia, mikä on huomattavasti EU-maiden keskiarvoa (5,9 %) korkeampi, ja erityisen huolestuttavaa on Suomen miesten työttömyysaste, joka oli 9,9 prosenttia ja kohosi Euroopan korkeimmaksi. Samalla kun Espanja on onnistunut laskemaan omaa työttömyysprosenttiaan, on Suomen vastaava luku itse asiassa noussut viimeisen vuoden aikana, mikä kertoo suhdannekehityksen lisäksi siitä, että hallituksen valitsemat toimet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, eivätkä ole kyenneet kääntämään työllisyyskehitystä parempaan suuntaan. Hallituksen alun perin asettama tavoite 100 000 uudesta työllisestä näyttää jäävän toteutuessaan vain noin 9 000 työlliseen hallituskauden loppuun mennessä, mikä jättää valtavan kuilun alkuperäisen lupauksen ja ennustetun lopputuloksen välille.
Pääministeri Orpon hallitus peri edeltäjältään, Sanna Marinin johtamalta hallitukselta, historiallisen korkean työllisyysasteen, jolloin Suomi kehittyi työllisyyden suhteen samassa tahdissa muun Euroopan kanssa, mutta nyt kehitys on kääntynyt, jättäen Suomen jälkeen muusta Euroopasta. Mäkynen näkee tässä nolon epäonnistumisen hallitukselta, joka on keskittänyt talouspolitiikkansa työntekijöiden aseman heikentämiseen ja sosiaaliturvan leikkauksiin, olettaen naiivisti, että tällaiset toimet yksinään käynnistävät työllisyyden nousun. Kun toivottua nousua ei ole tapahtunut, hallitus on päätynyt levittelemään käsiään, ohjaten syyttävän sormensa suhdanteisiin, edelliseen hallitukseen, globaaleihin konflikteihin ja jopa suomalaisiin itseensä, sen sijaan, että se myöntäisi oman politiikkansa tehottomuuden tai virheet.
Tarkkailuluokan talous ja leikkausten leikkaus
Viime viikolla koettu Suomen joutuminen EU:n tarkkailuluokalle (virallisesti liiallisen alijäämän menettelyyn), jolla pääministeri Orpon hallitus oli suomalaisia vuosia pelotellut, lisää entisestään hallituksen uskottavuusvajeen tunnetta, sillä se on joutunut tilanteeseen, jota se pyrki kaikin keinoin välttämään. Kyseinen menettelyyn joutuminen johtuu siitä, että Suomi rikkoo sekä EU:n velkasääntöä että alijäämäsääntöä; julkinen velkasuhde on noussut reippaasti yli sallitun 60 prosentin rajan, ja julkisen talouden alijäämän ennustetaan ylittävän sallitun kolmen prosentin rajan bruttokansantuotteesta. Tämä taloudenpidon epäonnistuminen on suoraan kytköksissä heikkoon työllisyyskehitykseen, sillä korkea työttömyys lisää menoja (työttömyyskorvaukset) ja vähentää tuloja (verotulot), pahentaen näin julkisen talouden alijäämää entisestään. Vaikka hallitus yritti tehdä laajoja sopeutustoimia juuri tarkkailuluokan välttämiseksi, osoittaa lopputulos sen, että toimet ovat olleet joko riittämättömiä tai kohdistettu väärin, sillä sopeutus ei ole tuottanut odotettua hedelmää.
Erityisen ristiriitaisena Mäkynen pitää hallituksen päätöstä toteuttaa 650 miljoonan euron sote-leikkaukset hyvinvointialueisiin, jotka ovat jo valmiiksi taloudellisessa ahdingossa ja kamppailevat palveluiden riittävyyden kanssa, koska tämä on ajanut alueet harkitsemaan ja toteuttamaan mittavia irtisanomisia. Nämä sote-alan irtisanomiset vastaavat kokonaisten suurten tehtaiden henkilöstömääriä, mikä luo uutta työttömyyttä juuri niille alueille, joilla hallituksen piti työllisyyttä parantaa, luoden näin politiikan, joka on itseään vastaan. Hyvinvointialueiden ahdinko on siis suora seuraus hallituksen säästötavoitteista, jotka ovat iskeneet kipeästi julkisiin palveluihin ja samalla heikentäneet tuhansien ihmisten työmarkkina-asemaa, mikä on täysin vastoin julistettua 100 000 työpaikan tavoitetta. Kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela totesi, hallitus on luonut 100 000 työpaikan sijasta kymmeniä tuhansia uusia työttömiä, ja tämä inhimillinen hinta on suorastaan julma.
Hallituksen on syytä hylätä muiden syyttelyn kulttuuri, sillä suhdannekäänteen odottaminen ja menneisyyden kaivelu eivät auta niitä kymmeniä tuhansia suomalaisia, jotka ovat jääneet työttömyyden kierteeseen, ja nyt on aika tarttua toimeen tuoden pöytään todellisesti vaikuttavia toimenpiteitä työttömyyden lievittämiseksi vielä tämän hallituskauden aikana. Viestinä hallitukselta on toistunut, että odotetaan, kyllä se työllisyys siitä kääntyy, mutta Mäkynen korostaa, että odottelun aika on ehdottomasti ohi, sillä kyse on konkreettisista ihmisistä, jotka tarvitsevat kipeästi näkymää paremmasta tulevaisuudesta ja taloudellisesta turvasta. Hallituksen tulee lopettaa pelkkä toivon ylläpitäminen ja aloittaa politiikka, joka aidosti helpottaa ihmisten työllistymistä, eikä vain lisää heidän kokemaansa ahdinkoa sosiaaliturvasta leikkaamalla ja palveluita karsimalla.
SDP:n tie uuteen nousuun
Sosiaalidemokraatit ilmoittavat antavansa täyden tukensa kaikille niille keinoille, joilla suomalaisten työllistymistä pystytään aidosti helpottamaan, ja nämä keinot poikkeavatkin merkittävästi hallituksen valitsemasta kurjistamislinjasta. Todellinen työllisyyspolitiikka lähtee Mäkysen mukaan liikkeelle siitä, että ihmisten pääsyä työllisyyspalveluihin ja koulutukseen on tehostettava merkittävästi, jotta heidän osaamisensa ja työkykynsä vastaavat työmarkkinoiden tarpeita. Työn vastaanottamisen kannustimia on palautettava, sillä esimerkiksi suojaosien palauttaminen sosiaaliturvaan tekisi työn vastaanottamisesta aina kannattavaa ja poistaisi työttömyysloukkuja, joita hallituksen leikkauspolitiikka on luonut. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, hyvinvointialueiden ahdingon helpottaminen on ehdottoman tärkeää, jotta ne voivat keskittyä lakisääteisiin tehtäviinsä ja välttää irtisanomiset, jotka vain lisäävät työttömien määrää maassa.
SDP:n ehdotukset keskittyvät inhimillisyyteen ja tehokkuuteen, tarjoten konkreettisia ratkaisuja hallituksen passiivisuuden ja virheellisesti kohdennettujen säästötoimien vastapainoksi.
SDP:n keskeiset työllisyysvaatimukset:
- Parannetaan ihmisten pääsyä työllisyyspalveluihin ja ammatilliseen koulutukseen, varmistaen, että palvelut ovat henkilökohtaisia ja laadukkaita.
- Palautetaan suojaosat sosiaaliturvaan, jotta osa-aikainen ja lyhytaikainen työ on aina taloudellisesti kannattavaa.
- Helpotetaan hyvinvointialueiden akuuttia taloudellista ahdinkoa, jotta irtisanomisilta vältytään ja peruspalvelut kyetään turvaamaan.
- Panostetaan pitkäaikaistyöttömien yksilölliseen palveluun, sillä tämä ryhmä tarvitsee kaikkein tehokkaimmat ja räätälöidyt tukitoimet.
- Vahvistetaan työntekijöiden asemaa ja ostovoimaa, luoden näin kysyntää ja vauhdittaen talouskasvua, joka luo uusia työpaikkoja.
Hallituksen on tullut ymmärtää, että säästötoimet, jotka heikentävät kansalaisten toimeentuloa ja johtavat julkisen sektorin irtisanomisiin, eivät ole kestävä tie ulos talousahdingosta, vaan ne vain syventävät suhdannekuoppaa. Matias Mäkynen osoittaa sormellaan hallitusta, vaatien vastuunkantoa ja suunnanmuutosta politiikkaan, joka asettaa työn ja ihmisen hyvinvoinnin talouskurin edelle.
