Sosialidemokraattisen puolueen Nasima Razmyar lähetti terävän ja suoran viestin Pääministeri Petteri Orpon johtamalle hallitukselle keskellä Suomen talousvaikeuksia, kun EU-komissio ehdotti liiallisen alijäämän menettelyn käynnistämistä Suomea vastaan. Kansanedustaja ja SDP:n varapuheenjohtaja näkee Suomen ajautumisen EU:n tarkkailuluokalle olevan suora seuraus Orpon hallituksen talouspolitiikasta ja puutteellisesta kyvystä luoda kestävää kasvua. Razmyar tähdentää, että vallassa olevan hallituksen tulisi katsoa peiliin syyttelyn sijaan, sillä Suomen velkaantuminen on edennyt hälyttävään tahtiin juuri heidän vahtivuorollaan. Razmyar muistuttaa, että kansalaisille ja yrityksille annettujen signaalien tulisi olla luottamusta rakentavia, mutta tähän mennessä hallituksen linja on johtanut ennätystyöttömyyteen ja konkursseihin samalla, kun valtion verotulot ovat romahtaneet.
Syyttelykulttuurin kierre ja kadotettu luottamus
Hallitus on tähän mennessä etsinyt syyllisiä Suomen talouden tilaan laajalta rintamalta, ulottuen Venäjän hyökkäyssodasta edelliseen hallitukseen, oppositiopuolueisiin ja jopa Suomen kansaan asti. Razmyar huomauttaa, että vaikeat olosuhteet ovat tosiasia, mutta ne eivät vapauta nykyistä hallitusta vastuusta talouden hoitamisessa. Hän painottaa, että hallituksen ensisijainen tehtävä on luoda edellytykset kasvulle ja vahvistaa ihmisten ja yritysten luottamusta tulevaisuuteen, mutta valitettavasti hallitus on epäonnistunut tässä tavoitteessa räikeästi. Tämä epäonnistuminen on suoranaisesti tasoittanut Suomen tietä EU:n talouden tarkkailuluokalle, jossa Suomen julkisen talouden alijäämän odotetaan ylittävän EU:n salliman 3 prosentin rajan ja velan suhteessa bruttokansantuotteeseen pysyvän yli 60 prosentissa.
Razmyar nostaa esiin epäilyksen siitä, tekikö Orpon hallitus todella kaiken voitavan liiallisen alijäämän menettelyyn joutumisen välttämiseksi. Razmyarin mukaan hallitus käytti tarkkailuluokan uhkaa välineenä perustellessaan ikävien päätösten tekemistä, kuten leikkauksia heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloon. Hallitusjohto, mukaan lukien pääministeri ja valtiovarainministeri, maalasivat uhkakuvia siitä, että ulkopuolinen taho tulisi sanelemaan Suomen talouspolitiikan suunnan, mikä ei Razmyarin mukaan pidä paikkaansa, sillä EU:n tarkkailu antaa jäsenmaille itsenäisen päätösvallan keinojen valinnassa. Kaikesta huolimatta hallitus ei kuitenkaan ottanut tätä uhkaa tarpeeksi vakavasti jättääkseen tekemättä suurituloisten veronalennuksia tai erityisesti tehotonta yhteisöveron alennusta, joka on Razmyarin mielestä hämmentävää ja lyhytnäköistä politiikkaa.
Arvovalintojen asettamat prioriteetit
Razmyar korostaa, että hallituksen arvovalinnat näkyvät selvästi tehdyissä päätöksissä, joissa tiukan taloustilanteen keskellä suositaan suurituloisten etuja pienituloisten kustannuksella. Hän ihmettelee, miksi hallitus on ollut valmis tinkimään heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta, mutta samalla pitänyt kiinni lähes miljardin euron kustannuksella toteutettavasta yhteisöveron alennuksesta. Tämä veroale, jonka myönteiset vaikutukset talouteen ovat Razmyarin mukaan erittäin hataralla pohjalla, uhkaa Razmyarin mielestä valtion taloutta entisestään.
Kansanedustaja pitää erityisen huolestuttavana sitä, että hallitus tuntuu jo tässä vaiheessa vierittävän vastuuta mahdollisesta lisäsopeutuksesta seuraavalle hallitukselle. Razmyar kiteyttääkin tilanteen kriittisesti: hallituksen mukaan tarkkailuluokalle joutuminen on edellisen hallituksen syy, ja seuraukset puolestaan tulevat seuraavan hallituksen hoidettavaksi, mikä on vastuun pakoilua. Hän muistuttaa, että tällä hetkellä vallassa on Petteri Orpon hallitus, eikä vastuuta voi heittää tulevaisuuteen, vaan ratkaisut on tehtävä nyt.
Tie ulos tarkan silmän alta
Razmyar tarjoaa hallitukselle suoraa suositusta ensisijaiseksi toimeksi, jonka avulla Suomen talouden suuntaa voitaisiin korjata nopeasti ja oikeudenmukaisesti. Hänen mielestään hallituksen tulisi perua välittömästi yhteisöveron alennus, joka ei ole vielä astunut voimaan. Yhteisöveron alentaminen kahdella prosenttiyksiköllä 18 prosenttiin on hallituksen mukaan keino parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja tukea kasvua, mutta kritiikki sen tehottomuudesta on ollut laajaa, ja eräiden laskelmien virheellisyyksistä on raportoitu mediassa.
Razmyar näkee, että veronalennuksen peruminen olisi paitsi järkevää julkisen talouden kannalta, myös oikeudenmukaisempaa kuin uudet leikkaukset pienituloisten etuuksiin. Tämä toimi osoittaisi Razmyarin mukaan hallituksen kykenevän vastuullisiin päätöksiin eturyhmäpolitiikan sijaan. Logiikan mukaan tällaisen päätöksen tekeminen pitäisi olla erittäin helppo aloitus talouden tasapainottamiselle, sillä se toisi valtion kassaan merkittävän summan rahaa ilman, että heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo kärsisi enempää.
Välttämättömät toimet Razmyarin mukaan
Razmyar esittää seuraavat toimet välttämättömiksi Suomen talouden suunnan korjaamiseksi ja EU:n tarkkailun alta pois pääsemiseksi:
- Yhteisöveron alennuksen peruminen: Perutaan lähes miljardin euron kustannukseen nouseva ja vaikutuksiltaan epävarma yritysten veronalennus.
- Vastuun ottaminen: Hallituksen on otettava täysi vastuu nykyisestä taloustilanteesta ja lopetettava syyttely edellisiä hallituksia tai ulkoisia tekijöitä.
- Luottamuksen palauttaminen: Keskitytään toimiin, jotka vahvistavat ihmisten ja yritysten luottamusta Suomen talouteen ja tulevaisuuteen.
- Oikeudenmukaiset säästöt: Painotetaan sopeutustoimissa reiluutta ja vältetään leikkauksia, jotka kohdistuvat suhteettomasti pienituloisimpiin.
- Kasvua edistävät uudistukset: Panostetaan pitkäjänteisesti kasvua luoviin ja työllisyyttä vahvistaviin rakenteellisiin uudistuksiin.
Razmyar antaa ymmärtää, että Orpon hallituksen politiikka on jättänyt syvän jäljen Suomen talouteen, jonka korjaaminen vaatii paitsi taloudellisia päätöksiä, myös poliittista rohkeutta ja arvopohjan tarkistamista. Tämä on viesti, joka resonoi yhä laajemmin kansalaisten ja opposition keskuudessa, kun Suomi etsii polkua takaisin kestävän talouskasvun uralle.
