Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveran toimintaa ja sen myöntämiä valtaisia takauksia koskeva lainsäädäntö on noussut poliittisen keskustelun polttopisteeseen eduskunnassa. Vasemmistoliiton kansanedustaja ja talousvaliokunnan jäsen Johannes Yrttiaho on ilmaissut vakavan huolensa hallituksen esityksestä, joka hänen mukaansa uhkaa kaventaa eduskunnan valtaa päättää valtiontalouden suurimmista riskeistä. Perustuslakivaliokunta antoi torstaina lausuntonsa asiasta, ja lausunto tukee näkemystä, jonka mukaan eduskunnan budjettivaltaa on suojeltava nykyistä tarkemmin. Yrttiaho korostaa, että kyseessä ei ole mikä tahansa hallinnollinen uudistus, vaan päätösvalta, joka koskee kymmenien miljardien eurojen sitoumuksia ja potentiaalisia tappioita.

Kansanedustaja Yrttiahon mukaan hallituksen esitys Finnveran lainsäädännön uudistamiseksi on ongelmallinen erityisesti eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta. Hän katsoo, että eduskunnan asema budjettivallan käyttäjänä on vaarassa muuttua, mikäli valtiontakuita ja rahoitusvaltuuksia koskeva päätöksenteko siirretään yhä enemmän ministeriöiden ja yhtiön itsensä käsiin. Eduskunta on perustuslain mukaan ylin valtioelin, jonka tehtävänä on valvoa valtion taloutta ja päättää varojen käytöstä, mutta uusi lakiesitys on viemässä tilannetta päinvastaiseen suuntaan. Yrttiaho varoittaa, että esitys muuttaisi eduskunnan roolin meriteollisuuden jättirahoituksista päätettäessä pelkäksi sivustakatsojaksi, mikä on demokraattisen kontrollin kannalta kestämätöntä.

Miljardiluokan riskit lähentelevät valtion budjettia

Keskustelun ytimessä ovat valtavat rahasummat, jotka ylittävät mittakaavassaan useimmat muut valtion sitoumukset. Hallituksen esityksen mukaan Finnveran erilaisten sitoumusten, kuten takausten ja lainojen, kokonaismäärä saisi nousta peräti 50 miljardiin euroon, mikä on historiallisesti poikkeuksellisen korkea katto. Tämän lisäksi yhtiölle ollaan myöntämässä oikeus ottaa valtion vastuulla olevaa velkaa varainhankintansa tueksi jopa 20 miljardin euron edestä, mikä lisää veronmaksajien riskiä entisestään. Yrttiaho muistuttaa, että nämä luvut ovat täysin omassa kokoluokassaan, kun niitä verrataan mihin tahansa muuhun julkisen talouden erään.

Summat ovat merkittävästi korkeampia kuin esimerkiksi Suomen vastuut EU:n rahoitusvälineissä, joista on käyty julkisuudessa kiivasta keskustelua vuosien varrella. Yrttiaho suhteuttaa lukuja valtion kokonaistalouteen toteamalla, että mittaluokka lähenee jo koko valtion vuotuista budjettia. Ensi vuoden talousarvioesityksen loppusumma on noin 90,3 miljardia euroa, joten Finnveran 50 miljardin euron valtuus on yli puolet koko valtion vuoden menoista. Tämä vertailu osoittaa konkreettisesti, kuinka suuresta asiasta on kyse ja miksi parlamentaarinen valvonta on niin kriittistä.

Erityisriskinotto ja telakkateollisuuden haasteet

Finnveran toimintaan liittyy olennaisesti niin sanottu erityisriskinotto, joka kohdistuu pääasiassa Suomen vientiteollisuuden suuriin kauppoihin, kuten telakkateollisuuden risteilijätilauksiin. Nämä hankkeet ovat elintärkeitä Suomen työllisyydelle ja viennille, mutta ne sisältävät samalla valtavia taloudellisia riskejä, jotka realisoituessaan kaatuisivat valtion syliin. Yrttiaho huomauttaa, että julkisuudessa olleiden meriteollisuuden suurten risteilijätilausten riskit ovat suuruusluokaltaan valtavat ja vaativat erityistä harkintaa. Erityisriskinoton valtuuden ylärajaa on jo aiemmin korotettu lakimuutoksella 8 miljardista eurosta 12 miljardiin euroon, mikä kertoo alan rahoitustarpeiden ja riskien kasvusta.

Nyt käsittelyssä olevan uudistuksen myötä erityisriskinoton valtuutta aiotaan nostaa tulevaisuudessa jopa 20 miljardiin euroon, mikä on herättänyt huolta riskien hallinnasta. Ongelmallisinta Yrttiahon mielestä on se, että jatkossa valtuuden ylärajasta ei enää päättäisi eduskunta erikseen lailla, kuten tähän asti on tehty. Uuden mallin mukaan Finnvera itse ja työ- ja elinkeinoministeriö voisivat päättää riskien kasvattamisesta 50 miljardin euron kokonaisvaltuuden puitteissa ilman eduskunnan nimenomaista hyväksyntää. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että eduskunta luovuttaisi vallan päättää yksittäisten teollisuudenalojen massiivisista tukiriskeistä virkamiehille ja yhtiön hallitukselle.

Perustuslakivaliokunnan painava sana

Perustuslakivaliokunta on ottanut asiaan tiukan kannan ja kritisoinut hallituksen esityksen laatua harvinaisen suorin sanankääntein. Valiokunnan laaja ja kriittinen lausunto vaatii esitykseen lukuisia muutoksia, jotta se täyttäisi perustuslain vaatimukset eduskunnan budjettivallasta. Valiokunta edellyttää, että valtion budjetin ulkopuolisen valtiontakuurahaston sääntelyä on täsmennettävä ja eduskunnan valtaa on turvattava paremmin kuin alkuperäisessä esityksessä. Merkittävää on myös se, että muutostenkin jälkeen lain hyväksyminen vaatii eduskunnassa kahden kolmasosan määräenemmistöä, mikä on merkki asian perustuslaillisesta vakavuudesta.

Yrttiaho nojautuu vahvasti perustuslakivaliokunnan lausuntoon vaatiessaan muutoksia lakiesitykseen talousvaliokunnassa. Hänen mukaansa ehdotus nykyisellään tarkoittaisi eduskunnan finanssi- ja budjettivallan muuttumista nykyistä selvästi summaarisemmaksi, mikä on väärä suunta rahoitusriskien kasvaessa maailmalla. Kansanedustaja näkee, että eduskunnan on pidettävä kiinni oikeudestaan määritellä riskien rajat tarkasti laissa. Tämä ei ole vain muodollisuus, vaan kysymys on veronmaksajien rahojen turvaamisesta ja demokraattisen prosessin kunnioittamisesta suurissa taloudellisissa päätöksissä.

Talousvaliokunnalla edessään suuri urakka

Asia etenee seuraavaksi eduskunnan talousvaliokunnan käsittelyyn, jossa lakiesitystä muokataan perustuslakivaliokunnan vaatimusten mukaiseksi. Yrttiaho, joka on itse talousvaliokunnan jäsen, on ilmoittanut vaativansa esityksen muuttamista niin, että eduskunta päättää jatkossakin laissa rahoitusvaltuuden kokonaismäärän riittävästä erittelystä. Tämä tarkoittaa, että eri tarkoituksiin varatut summat ja niiden riskitasot on määriteltävä erikseen, eikä niitä voida niputtaa yhdeksi jättimäiseksi könttäsummaksi. Erityisesti riskipitoisimman toiminnan, kuten telakoiden erityisriskinoton, enimmäismäärä on Yrttiahon mukaan pidettävä eduskunnan tiukassa kontrollissa.

Valiokunnan työskentely tulee olemaan ratkaisevassa asemassa siinä, millaiseksi valtion riskienhallinta muodostuu tulevina vuosikymmeninä. Jos eduskunta luopuu vallastaan nyt, sen takaisin saaminen myöhemmin on erittäin vaikeaa, ja riskit voivat kasvaa hallitsemattomasti ilman poliittista keskustelua. Yrttiaho korostaa, että kyse on viime kädessä eduskunnan budjettivallan turvaamisesta, joka on yksi parlamentarismin kulmakivistä. Ilman tarkkoja rajoja ja valvontaa valtiontalous altistuu riskeille, joiden realisoitumisella voisi olla katastrofaaliset seuraukset.

Keskeiset kohdat Yrttiahon kritiikissä

Johannes Yrttiahon esittämä kritiikki ja vaatimukset voidaan tiivistää seuraaviin kohtiin, jotka kuvaavat tilanteen vakavuutta ja tarvittavia toimenpiteitä:

• Eduskunnan valta kaventumassa: Hallituksen esitys siirtäisi valtaa eduskunnalta ministeriölle ja Finnveralle, mikä heikentää demokraattista kontrollia.
• Valtavat mittasuhteet: 50 miljardin euron kokonaisvastuut ja 20 miljardin euron velanottovaltuus lähentelevät suuruudeltaan valtion vuosibudjettia.
• Erityisriskinoton kasvu: Telakkateollisuuden riskit ovat nousseet 8 miljardista 12 miljardiin, ja tavoitteena on jopa 20 miljardia, mikä vaatii erityistä valvontaa.
• Perustuslakivaliokunnan tuki: Valiokunta vaatii muutoksia esitykseen ja edellyttää 2/3 määräenemmistöä lain hyväksymiselle.
• Tarkat rajat lakiin: Yrttiaho vaatii, että eduskunnan on säädettävä jatkossakin tarkat euromääräiset rajat eri riskiluokille laissa.

Finnveran lainsäädäntöuudistus on teknisestä luonteestaan huolimatta yksi vaalikauden merkittävimmistä talouspoliittisista päätöksistä.