Suomen ilmastopolitiikka joutui tänään opposition ja asiantuntijoiden ristituleen, kun Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) raportti paljasti hallituksen toimien nojaavan puutteelliseen tietopohjaan. Kansanedustaja Mai Kivelä (Vasemmistoliitto) syyttää hallitusta suoraan vastuun väistelystä ja ilmastopolitiikan muuttamisesta poliittiseksi peliksi. Hän korostaa, että Orpon hallitus on valinnut toimenpiteensä poliittisin perustein jättäen huomiotta niiden todelliset päästövaikutukset ja kustannustehokkuuden.

Hallitus on tänään lähettänyt eduskuntaan kaksi kauan odotettua selontekoa: energia- ja ilmastostrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU). Kivelän mukaan nämä asiakirjat eivät kuitenkaan vastaa VTV:n esiin nostamiin huoliin. Sen sijaan, että hallitus kiihdyttäisi päästövähennyksiä ja pelastaisi hiilinielut, se vaikuttaa luovuttavan ilmastotavoitteistaan.

Tieteestä politikointiin: VTV:n raportti antaa kylmää kyytiä

VTV:n tuore arvio on hälyttävä lukukokemus kaikille, jotka ovat luottaneet Suomen ilmastolain tavoitteisiin. Raportin mukaan hallituksen ilmastosuunnitelmat ovat riittämättömiä ja niiden valmistelu on laiminlyöty tietopohjan osalta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hallitus on sitonut julkisia varoja kalliisiin toimiin, jotka eivät välttämättä edistä hiilineutraaliustavoitetta tehokkaasti.

Kivelä nostaa esiin erityisesti metsien käytön, jonka VTV:n raportti mainitsee yhtenä kustannustehokkaimmista ilmastokeinoista. Tähän tärkeimpään sektoriin puuttumiseen ei hallituksella kuitenkaan näytä olevan poliittista tahtotilaa. Hiilinielujen heikentyminen on jo vakava uhka, ja jos hallitus ei korjaa kurssiaan, Suomi joutuu ylittämään ilmastotavoitteensa merkittävästi. Kivelä muistuttaa, että vastuullisessa talous- ja työllisyystilanteessa tällaiseen julkinen varojen haaskaamiseen ei olisi varaa.

Hallituksen linjauksia verrataan usein edellisen, Marinin hallituksen, toimiin. VTV itse antoi edelliselle hallitukselle puhtaat paperit ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelusta, sillä ne olivat linjassa uuden ilmastolain velvoitteiden kanssa. Orpon hallituksen sektoritavoitteiden yhteenlaskettu summa ei kuitenkaan johda vuoden 2035 hiilineutraaliuteen.

Kollektiivisen epäonnistumisen Varassa: EU-yksiköiden kysymys

Hallituksen ilmastopoliittinen strategia vaikuttaa sisältävän epärealistisia oletuksia EU-tason joustomekanismien käytöstä. Aiemmin Suomi on voinut luottaa siihen, että mahdolliset puutteet EU-tason ilmastotavoitteista voitaisiin kompensoida ostamalla nielu- tai päästöyksiköitä muilta jäsenmailta. Nyt tilanne on muuttunut dramaattisesti, sillä yhä useammat EU-maat ovat itsekin jäämässä omista taakanjakosektorin tavoitteistaan.

Kivelän mukaan Suomen hallitus laskee nyt useiden EU-maiden kollektiivisen ilmastopoliittisen epäonnistumisen varaan. Tämä on erittäin riskialtis strategia, koska myytäviä yksiköitä ei todennäköisesti ole saatavilla riittävästi tai niiden hinta nousee kohtuuttomasti. Jos päästövähennystavoitteissa epäonnistumista ei voida kompensoida, ainoa ulospääsy hallitukselle on tavoitetason madaltaminen.

Tämä ilmastopoliittinen arpapeli on huolestuttavaa, sillä se uhkaa Suomen kansainvälistä mainetta ja sitoutumista globaaliin ilmastotyöhön. EU:n taakanjakosektorin velvoitteet ovat jo ennestään tiukat, ja maankäyttösektorin vajeen siirtyminen tälle sektorille tekee tilanteesta entistä vaikeamman. Päästövähennysyksiköiden saatavuudesta ja hinnasta ei ole varmuutta, mikä korostaa kotimaisten, kustannustehokkaiden toimien tärkeyttä.

2035-tavoite liipasimella: Ministeri Ranteen vahvistus?

Keskustelu Suomen kansallisesta 2035-hiilineutraaliustavoitteesta on saanut uuden, jännitteisen käänteen. Hallituspuolueiden sisällä, erityisesti Perussuomalaisten riveissä, on jo aiemmin kyseenalaistettu tämän lakisääteisen tavoitteen pitävyys. Kivelä viittaa suoraan ministeri Ranteen kommentteihin, joiden perusteella on selvää, että hallituksen strategiat eivät aio vastata VTV:n esittämiin ilmastopoliittisiin huomioihin.

Ministeri Ranne on ollut Perussuomalaisten neuvotteleva ministeri ilmastoasioissa, ja puolueen tiedetään toivoneen suunnitelmien sallivan tavoitteesta luopumisen. Vaikka hallitus on julkisesti vakuuttanut sitoutumisensa 2035-tavoitteeseen, käytännön toimet puhuvat toista kieltä. Kivelä tulkitsee hallituksen tyytyväisyyden selontekoihin merkkinä siitä, että se on jo heittänyt hanskat tiskiin ilmastopolitiikan osalta. Tämä on Kivelän mielestä menetys, joka vie hallitukselta viimeisimmätkin uskottavuuden rippeet.

Ilmastotavoitteiden madaltaminen ei ole vain poliittinen kysymys, vaan sillä on suoria taloudellisia vaikutuksia. Epävarmuus tulevista linjauksista haittaa investointeja puhtaaseen siirtymään, mikä hidastaa talouskasvua ja työllisyyttä.

Metsät ja maankäyttö: Ratkaisun avaimet ohitetaan

VTV:n raportti alleviivaa metsien ja muun maankäytön keskeistä roolia ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Metsien käyttö on ollut Suomessa poliittisesti herkkä aihe, ja hallitus on toistuvasti vältellyt tiukempia linjauksia hakkuumääriin. Raportin mukaan kustannustehokkain ilmastokeino olisi puuttua juuri tähän sektoriin, mutta hallituksen KAISU-suunnitelma ja energia- ja ilmastostrategia eivät sisällä riittäviä toimenpiteitä hiilinielujen vahvistamiseksi.

Ilmastovuosikertomukset osoittavat, että maankäyttösektori on muuttunut viime vuosina nettonielusta päästölähteeksi. Vaikka taakanjakosektorin päästöt ovat vähentyneet hitaammin kuin päästökauppasektorin päästöt, maankäytön taseen negatiivinen kehitys muodostaa suurimman uhan ilmastolain velvoitteiden toteutumiselle. Tämän vajeen kattaminen taakanjakosektorin lisätoimilla on käytännössä mahdotonta. Tämä tekee metsien roolin korostamisesta entistä kriittisempää.

Kivelä vaatii hallitusta hylkäämään poliittisen pelin ja keskittymään tieteeseen ja kustannustehokkuuteen perustuviin toimiin. Ilman radikaalia korjausliikettä maankäytön ja muiden päästösektoreiden osalta, Suomen ilmastotavoitteet jäävät pysyvästi saavuttamatta.

Mihin vastuullisen ilmastopolitiikan tulee keskittyä?

Kansanedustaja Kivelän ja asiantuntijoiden mukaan vastuullinen ja tieteeseen perustuva ilmastopolitiikka edellyttää hallitukselta välitöntä fokuksen muutosta seuraaviin kohtiin:

• Metsien Käytön Uudelleenarviointi: On uskallettava tehdä poliittisia päätöksiä hakkuumääriin ja metsänhoitomenetelmiin liittyen hiilinielujen turvaamiseksi.
• Tietopohjan Vahvistaminen: VTV:n huomioihin on reagoitava ja ilmastotoimet on valittava tosiasiallisten päästövaikutusten ja kustannustehokkuuden perusteella.
• 2035-Tavoitteeseen Sitoutuminen: Hallituksen on lopetettava hiilineutraaliustavoitteen kyseenalaistaminen ja esitettävä konkreettinen, rahoitettu tiekartta sen saavuttamiseksi.
• Taakanjakosektorin Lisätoimet: Liikenteen, maatalouden ja rakennusten päästövähennysten vauhdittamiseksi on esitettävä riittäviä lisätoimia KAISU-suunnitelmaan.
• EU-Joustoista Riippuvuuden Vähentäminen: Kotimaisia toimia on tehostettava sen sijaan, että lasketaan muiden EU-maiden mahdollisten päästövähennysyksiköiden varaan.